Suomen suurimmissa kaupungeissa noin joka kolmas lastensuojeluilmoitus koski viime vuonna alakouluikäisiä lapsia. Suurimmissa kaupungeissa huostassa olleista lapsista melkein neljäsosa oli viime vuonna alakouluikäisiä, kun taas tätä nuorempia vain noin joka kymmenes. Tiedot selviävät kuuden suurimman kaupungin lastensuojelun palveluita ja kustannuksia selvittävästä Kuusikko-työryhmän raportista.
Varhaiskasvatuksessa tehtyjen lastensuojeluilmoitusten riittävyys puhuttaa esimerkiksi Oulussa. Kaupungissa tehdyissä lastensuojeluilmoituksissa ja lastensuojelun asiakkuuksissa näkyy selvä kasvu vaiheessa, jossa lapsi siirtyy varhaiskasvatuksen piiristä kouluun. olleista lapsista joka kolmas oli viime vuonna alakouluikäisiä. Määrä oli yli kaksinkertaisesti tätä nuorempiin verrattuna.
Kaupungin kouluissa on tehty lastensuojeluilmoituksia viime vuosina noin viisikertainen määrä verrattuna päiväkoteihin. Tämän vuoden syyskuuhun mennessä oululaisissa kouluissa tehtiin jopa 919 lastensuojeluilmoitusta, kun taas päiväkodeissa vain 119 ilmoitusta. Noin joka kolmas ilmoitus koski alakouluikäisiä lapsia.
Varhaiskasvatuksessa myös muita toimintatapoja
Osaltaan Oulun ilmiö selittyy koronapandemian myötä otetuissa käytännöissä. Etäkoulun myötä otettiin käyttöön toimintamalli, jossa lapsesta tehdään lastensuojeluilmoitus, mikäli opettaja ei saa tähän yhteyttä 1–2 päivään.
Olisiko joihinkin alakouluikäisiä koskeviin lastensuojelutapauksiin kuitenkin voitu puuttua jo varhaiskasvatuksen piirissä?
− Akuuteissa kriiseissä pitää ilman muuta tehdä lastensuojeluilmoituksia myös varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatuksessa on kuitenkin paljon muitakin hyviä toimintatapoja, joilla voidaan toimia jo ennen lastensuojeluilmoituksen tekemistä, Oulun varhaiskasvatusjohtaja Miia Kemppi sanoo.
Jos epäily mahdollisesta lastensuojelun tarpeesta herää, ilmoitusvelvollisuus koskee myös varhaiskasvatuksen työntekijöitä. Lastensuojeluilmoitus on kuitenkin usein viimeinen keino, johon turvaudutaan ennen kaikkea akuuteissa tilanteissa.
Huolet puheeksi vanhempien kanssa
Myös Lastensuojelun keskusliiton asiantuntija Johannes Jahnukainen sanoo, että pienemmissä haasteissa voidaan turvautua moniin muihin auttamisen tapoihin lastensuojeluilmoituksen tekemisen sijaan.
− Jos huoli herää lapsesta tai perheen tilanteesta, varhaiskasvatustyöntekijän kannattaa ottaa se ensin puheeksi perheen kanssa ja lähteä kartoittamaan, mikä tilanne on ja tarvitaanko ulkopuolista apua.
Varhaiskasvatuksen työntekijä voi olla yhteydessä lastensuojeluun konsultaatiota hakeakseen tai tehdä perheen kanssa yhdessä yhteydenoton sosiaalihuoltoon palvelutarpeen arvioimiseksi.
Jahnukainen pitää tärkeänä, että huolenaiheena oleva perhe pidetään alusta alkaen mahdollisimman paljon mukana prosessissa.
Varhaiskasvatustyön läheisyys vanhempien kanssa saattaa aiheuttaa myös arkuutta puuttua perheiden elämäntilanteisiin. Joskus vanhemmilta voi tulla vahvojakin reaktioita ilmoituksesta, joka varhaiskasvatustyöntekijän tai yksikön johtajan täytyy tehdä omalla nimellä.
− Vanhemmat voivat kokea tämän herkästi puuttumisena, eivätkä välttämättä ymmärrä, miksi ilmoitus on tehty. Varhaiskasvatustyössä ollaan niin lähellä perheitä, että asian esille nostaminen vaatii erityistä herkkyyttä, Kemppi sanoo.
Perhevaikeuksien esille ottamisen avuksi ammattilaisille on kehitetty esimerkiksi ”Lapset puheeksi” -keskustelumenetelmä.
Eri toimijoiden yhteydenpito keskeistä
Lastensuojeluilmoitusten määrä on koko maan tasolla liki kaksinkertaistunut viimeisen 10 vuoden aikana. Myös lastensuojelu kärsii monissa kunnissa suuresta kuormituksesta.
Kemppi pohtii, että mahdolliset huonot kokemukset lastensuojelusta ja siitä, etteivät ilmoitukset välttämättä etene toimenpiteisiin, voidaan kokea varhaiskasvatuksen puolella lannistavina. Toisaalta myös asian etenemisen jatkokäsittelystä ei aina tule riittävää tietoa takaisin varhaiskasvatukseen. Tämä voi aiheuttaa epätietoisuutta siitä, tarvitaanko asiassa vielä jatkotoimia varhaiskasvatuksen puolella.
− Lastensuojelussa monia asioita katsotaan vähän eri kriteerein kuin meillä. Varhaiskasvatuksessa voi olla haasteena, miten ongelmia pystytään avaamaan heille. Lastensuojelussa ei välttämättä ymmärretä meidän kieltämme, ja toisin päin.
Tärkeää on toimiva yhteydenpito niin varhaiskasvatuksen, koulun kuin sosiaalihuollonkin välillä. Eri toimijoilla on oltava tietoisuus siitä, mitä kukin taho tekee. Yhtenäisten toimintatapojen ja eri toimijoiden keskinäisen yhteyden vaaliminen on tärkeää erityisesti sote-uudistuksen edessä.
− Varhaiskasvatuksessa on tiedettävä, millä tavoin sosiaalihuoltoon voidaan ottaa yhteyttä, tällöin palvelut voidaan helpommin esitellä myös perheille. Joskus perheet voivat tarvita sitäkin, että varhaiskasvatuksesta ohjeistetaan, mistä he voivat itse pyytää apua, Jahnukainen sanoo.
Myös tilanteissa, joissa varhaiskasvatuksen työntekijät vaihtuvat tiheään, on tärkeää pyrkiä säilyttämään myös ajantasainen tieto kunnan sosiaalipalveluista.
Enemmän turvallisia aikuisia lapsille
Varhaiskasvatuksen työkuormituksesta ja työntekijäpulasta ympäri maata on uutisoitu laajasti tänä syksynä. Varhaiskasvattajan pitäisi pystyä varamaan aikaa myös vanhempien ja heidän huoliensa kohtaamiseen, mikä ei arjen kiireissä aina onnistu.
− Kun vanhempi tulee hakemaan lasta, työntekijän vastuulla on muita lapsia, eikä siinä useinkaan pystytä hirveän syvällisiä keskusteluja käymään. Vanhempien kohtaamiseen olisi hyvä varata erikseen aika, Kemppi sanoo.
Kemppi uskoo, että varhaiskasvatuksen ammattilaiset yleisesti huomaavat lapsen hädän, ja erityisesti suuren huolen perheet havaitaan herkästi. Usein isoin huoli on heistä, jotka eivät ole minkään palvelun piirissä.
On kuitenkin mahdollista, että tilanteissa, joissa on pitkittyneesti keikkalaisten ja sijaisten tarvetta, eivät lasten kaikki tarpeet välttämättä tule ilmi.
− Tuttujen ja turvallisten aikuisten vaihtumisella on lapsille aina iso merkitys. Emme voi määrätä, kenelle lapset kertovat asioistaan, vaan he itse valitsevat, kuka on lähipiirissä se aikuinen, jolle uskaltaa puhua. Meidän pitäisi pystyä järjestämään lapsille enemmän turvallisia aikuisia, Jahnukainen sanoo.
Voimakkaasti reagoivat huomataan
Vuosittain merkittävin osa lastensuojeluilmoituksista koskee yläkouluikäisiä ja toisen asteen opiskelijoita. Vaikka varhaisesta puuttumisesta puhutaan paljon, Jahnukainen muistuttaa, että toisilla ongelmat myös puhkeavat vasta myöhemmin.
− Teininä aletaan liikkua enemmän ulkona ja tulee myös enemmän mahdollisuuksia toteuttaa itseään, myös kyseenalaisilla tavoilla. Joskus nuoren käyttäytyminen voi johtaa lastensuojelun asiakkuuteen. Kaikki yläasteella potentiaaliset lastensuojelun asiakkaat eivät millään voi tulla ilmi jo päiväkoti-iässä.
Laki velvoittaa poliisia tekemään lastensuojeluilmoituksen kaikista alle 18-vuotiaana humalassa tavattavista nuorista. Myös murrosiän ailahtelut ja mahdollinen häiritsevä käyttäytyminen koulussa nostavat huolen helposti pintaan, kun taas erityisesti aivan pienissä lapsissa kodin ongelmien huomaaminen voi olla haastavampaa. Toisaalta myös pienissä lapsissa voimakkaasti reagoivat herättävät herkemmin huomion.
− Varmasti huomataan ensin lapset, joilla on ei-toivottua käytöstä, kun taas hiljaiset ja vetäytyvät voivat jäädä varjoon. Joskus suuremman huolen olisi hyvä herätä niiden kohdalla, jotka jäävät piiloon. Lasten tilanteet ja reagointitavat erilaisiin asioihin ovat kuitenkin hyvin yksilöllisiä.
Kyse lapsen oikeuksista
Yleisin syy lastensuojeluilmoituksen tekemiseen oli viime vuonna kehitystä vaarantavat olosuhteet. Lapsen kertomukset kotona tapahtuneesta väkivallasta tai tilanteet, joissa vanhempi hakee häntä päiväkodista päihtyneenä, ovat tyypillisiä tilanteita, joissa päiväkodeissa joudutaan turvautumaan lastensuojeluilmoitukseen.
Ristiriitoja voi syntyä myös tilanteissa, joissa varhaiskasvatustyöntekijät näkevät lapsella olevan vahvaa tuen tarvetta, mutta vanhempi kieltäytyy kaikista tutkimuksista. Tällaisissa tilanteissa lastensuojeluilmoitus voi olla viimeinen keino saada lasta terveydenhuollon pariin.
− Jos vanhemmat eivät näe lapsen etua, ammattilaisten pitäisi se nähdä. Meille se voi näyttäytyä eri tavalla kuin vanhemmille. Lastensuojeluilmoituksella ei ole tarkoitus vanhempia syyllistää, vaan kyse on lapsen oikeuksista, Kemppi sanoo.
Myös varhaiskasvatuslaki velvoittaa lapsen ensisijaisuuteen. Lapsen etu on huomioitava niin varhaiskasvatusta suunniteltaessa, järjestettäessä ja tuottaessa.
Jahnukainen pitää tärkeänä, että myös varhaiskasvatustyöntekijät tuovat omaa osaamistaan ja tietoa arjen tasolta lastensuojelun moniammatillisiin verkostoihin ja prosesseihin. Varhaiskasvatuksen työntekijöitä pitäisi myös aktiivisesti osallistaa esimerkiksi palvelutarpeen arviointeihin.
− Lähellä lapsen arkea oleva työntekijä osaa kertoa ajantasaista tietoa lapsen tilanteesta. Myös perheen näkökulmasta olisi hyvä ottaa mukaan heille tuttuja ja luotettavia ihmisiä pohtimaan tilannetta.
Lue myös: Lastensuojelu ei ole mörkö – tavoitteena on lapsen paras
