Tarja Parkatti oli tavallinen vanhustenhoidon lähihoitaja Kristiinankaupungissa, kunnes hänen sydämensä ei enää antanut periksi työskennellä epäkohtien keskellä. Hän päätti tehdä ilmoituksen työpaikkansa Ulrika-hoivakodin epäkohdista. Tilanne johti siihen, että aluehallintovirasto päätti sulkea hoivakodin. Tästä käynnistyi keskustelu vanhustenhoidon tilasta Suomessa.
SuPer-lehti tapasi Parkatin maaliskuussa. Tunteet olivat pinnassa, vaikka iloa toi uusi työpaikka. Hän jatkaa edelleen töitä vanhustenhoidossa.
– Sain uuden työpaikan Kristiinankaupungin ulkopuolelta. Minut toivotettiin uudessa työpaikassani lämpimästi tervetulleeksi. Kerroin taustani, mutta se ei heitä haitannut. Pelkäsin, etten löytäisi töitä.
Kristiinankaupungista ei töitä
Kristiinankaupungissa Parkatin on mahdotonta enää työllistyä. Siellä tie on noussut pystyyn, sillä kukaan ei palkkaa Parkattia. SuPerin edunvalvontayksikön sopimusasiantuntija Marketta Vuorinen on yrittänyt selvittää syitä tähän, mutta vastaukset Kristiinankaupungin suunnalta ovat olleet epämääräisiä.
– Näitä tapauksia tulee silloin tällöin, jossa työnantaja yrittää estää hoitajan työllistymistä ja jossa kaikki ovat tehneet päätöksen olla palkkaamatta henkilöä, vaikka kukaan ei puhu mitään. Harvoin näin selkeitä tapauksia ilmenee kuten Parkatin tapaus, Vuorinen sanoo.
Parkatti on itse kokemastaan hämmentynyt.
– Kristiinankaupungin taholta minua on estetty työskentelemästä koko kaupungin alueella. Tuntuu ihmeelliseltä, että kuinka tässä asemassa olevat ihmiset voivat tehdä näin. Minulle on suoraan todettu, että ”oletko se Tarja Parkatti? Ei ole työtä tarjolla”.
Parkatti perää myös palkkasaataviaan Ulrikan toimintaa pyörittäneeltä Esperi Carelta. Siinäkin hänen apunaan on ollut SuPerin edunvalvonta ja Marketta Vuorinen.
– Palkkarästejä on vielä maksamatta, mutta en murru niin helpolla.
Jos työnsaantiongelmat Kristiinankaupungissa ovat vetäneet Tarja Parkatin mielen matalaksi, positiivistakin palautetta on tullut. Perhe on luonnollisesti ollut tukena, aviomies ja lapset.
– Aviomieheni on pitänyt minusta hyvää huolta vaikeimpina hetkinä.
Tuntemattomat kiittävät
Parkatti on yllättynyt siitä, kuinka paljon kansalaiset ovat häntä kiitelleet, hänelle entuudestaan täysin tuntemattomat ihmiset. Se on antanut hänelle voimaa.
– Olen ollut hyvällä asialla. Kaikki palaute on ollut myönteistä. Moni on kiitellyt, että uskalsin ottaa vanhustenhoidon ongelmat esiin. Itse koen, että se mitä tein, oli hoitajan velvollisuus. Epäkohdat pitää korjata.
Parkatin oma hoitofilosofia on yksinkertainen, mutta varmasti toimiva.
– Vanhuksia pitää hoitaa sillä tavalla kuin itse haluaisi tulla hoidetuksi. Jotkut vanhukset maksavat hoitopaikastaan peräti 4000–5000 euroa kuukaudessa yksityisissä hoivakodeissa.
Huomiota Parkatti on saanut ajoittain liikaakin.
– Olen joutunut käymään muualla kaupassa kuin kotiseudullani. Tullaan taputtamaan olalle ja kiittelemään. Kaikki haluavat osansa minusta ja revitään vähän puolelta toiselle.
SuPer ei jättänyt yksin
Muut hoitajat ovat myös olleet Parkattiin yhteydessä.
– Hoitohenkilökunta on ollut yhteydessä eri työpaikoista ja he ovat kertoneet vastaavanlaisista kokemuksista kuin omani. Asioille ei ole tehty monessa paikassa mitään.
Parkattia kuitenkin vaivaa, että hän koki jääneensä yksin silloin, kun olisi eniten tarvinnut tukea kollegoiltaan tehtyään hoivakodin epäkohdista ilmoituksen.
– Moni tiesi tilanteen, mutta jäin yksin, kun tein ilmoituksen. Kaikki työkaverit eivät ole olleet yhteydessä kuukausia tapahtuneen jälkeenkään.
Parkatti kiittää ammattiliittonsa SuPerin apua alkuvuoden vaikeina kuukausina.
– SuPer on auttanut kiitettävästi. Varsinkaan ilman Marketta Vuorisen panostusta tästä taistelusta ei olisi tullut mitään. Tehyn luottamusmies oli minuun myös yhteydessä ja tarjosi apua. Totesin, että minulla on jo hyvä liitto takanani.
Tarja Parkattia on huomioitu hänen kotiseudullaan Karijoella. Paikallislehti Suupohjan Sanomat valitsi hänet Vuoden naiseksi. Huomio ei ole jäänyt vain paikalliseksi.
– Tällaista huomiovyöryä en odottanut, ja vielä vähemmän koko Suomen kattavaa kohua. Yleensä vanhustenhoidossa ongelmat on lakaistu maton alle pienesti ja hiljaa. Minua on onniteltu jopa soten kaatumisesta, mikä tuntuu jo hassulta.
”Kieltäydyin ehdokkuudesta”
Toimittajat ovat iltapäivälehdistä alkaen pommittaneet Parkattia, mutta hän on halunnut antaa haastatteluja vain SuPer-lehdelle.
Parkatti epäilee, että Ulrikan ovia ei enää avata, ei ainakaan Esperin toimesta.
– Talo on jo leimattu, nimi täytyisi vaihtaa. Ei kukaan sinne enää halua laittaa vanhuksiaan.
Parkatti on ollut ilmiönä poikkeuksellinen. Häntä on pyydetty kansanedustajaehdokkaaksi.
– Kieltäydyin ehdokkuudesta. Politiikka ei ole minun kutsumukseni. Vanhustenhoito on minulle sydämenasia, mutta sen varjolla en halua ratsastaa kansanedustajaksi.
Edelleen Tarja Parkatti on sitä mieltä, että kynnys tehdä Ulrikan hoivakodin ongelmista ilmoitus aluehallintovirastolle oli korkea. Hän ei tehnyt sitä kevyin perustein.
– Kynnys puuttua epäkohtiin on pienillä paikkakunnilla korkea. Ajattelin, etten tule julkisuuteen nimellä. Kristiinankaupunki mustamaalasi minua ja päätin tulla julkisesti esille.
Tarja Parkatti toivoo, että eduskuntavaalien jälkeen vanhustenhoidon tilanne paranee.
– Keittiöhenkilökunta ja laitoshuoltajat on oltava hoivakodeissa erikseen. Lähihoitajaksi olisi tulijoita, mutta ensin palkkaa olisi tarkistettava. Haamuhoitajia ei saisi olla hoivakodeissa ja jos mitoituksia rikotaan, sanktioiden olisi oltava tuntuvia. Toivon, ettei vaalien jälkeen pikkuhiljaa unohdeta taas vanhustenhoitoa.
