Selvitysten mukaan ammattiin valmistuvat lähihoitajat ovat erityisen kiinnostuneita työskentelemään sairaalaympäristöissä. Samaan aikaan kasvanut sairaanhoitajapula on saanut työnantajat pohtimaan vaihtoehtoja hyvän hoidon ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi. Monessa sairaalassa haikaillaan aikoihin, kun apu- ja perushoitajat työskentelivät sairaanhoitajan työparina.
Vielä 1990-luvulla perus- ja apuhoitajat työskentelivät laajasti erikoissairaanhoidossa. Työpareina toimiminen oli hyvin yleinen ja toimiva työtapa, muistuttaa SuPerin ammatillisen edunvalvonnan asiantuntija Elina Ottela. Ottela on työskennellyt pitkään erikoissairaanhoidon sairaanhoitajana.
– Minut perehdytti teho-osaston toimintaan 1980-luvun lopulla apuhoitaja, se oli silloin tavallista. Apuhoitajat perehdyttivät myös lääkäreitä, Ottela toteaa.
Sairaalahoito on muuttunut paljon
Muutos erikoissairaanhoidossa tapahtui 1990-luvulla laman myötä, kun perushoitajien töitä suunnattiin uudelleen alaan erikoistuneille sairaanhoitajille. Ottelan mukaan tässä ohitettiin suuri määrä työkokemusta ja koulutusta. Hän suree erityisesti sitä, että lähihoitajaopiskelijoille ei tarjota tarpeeksi harjoittelumahdollisuuksia sairaaloissa.
– Harjoittelu mahdollistaa perehtymisen, erikoistumisen ja alun uralle.
Jo oli aikakin!
Viime syksynä useampikin SuPerin jäsen teki paluun Naistenklinikan lapsivuodeosastolle. Lähihoitajat työskentelevät lapsivuodeosastolla kätilöiden työpareina.
Ottela arvioi, että edessä saattaa olla muutos lähihoitajien ammattitaidon arvostamisessa. Hoitajapula pakottaa työnantajan arvostamaan myös niitä lähihoitajan ammattitaidon osia, jotka on aikaisemmin tietoisesti ohitettu.
– Joissakin sairaaloissa lähihoitajia on saatettu kieltää esimerkiksi toteuttamasta lääkehoitoa, vaikka se kuuluu heidän koulutuksensa ja osaamisensa piiriin. Ehkä nyt viimein ymmärretään, minkälainen arvo lähihoitajien koulutuksella ja työkokemuksella voi sairaaloissakin olla, jos lähihoitajat saavat tehdä työtään koko ammattitaidollaan.
Samaa mieltä on HUS:in pääluottamusmies Satu Kervinen. Kervinen on juuri saanut SuPerin jäseneltä viestin liittyen lapsivuodeosastolla työskenteleviin lähihoitajiin.
– Lyhyesti siinä sanottiin, että jo oli aikakin!
Vanhentuneita raja-aitoja kaatamaan
Kervinen arvioi, että paljon töitä on kuitenkin vielä tehtävänä. Hän toteaa, että sairaalamaailmassa vähätellään edelleen perus- ja lähihoitajien ammattitaitoa. On melko tavallista esimerkiksi todeta, että lähihoitaja voi hoitaa vain terveitä lapsia ja taaperoita. Silloin ei tunneta lasten ja nuorten kasvatuksen ja hoidon osaamisalan sisältöä.
– Se unohdetaan, että lähihoitaja on koulutettu työskentelemään myös vastasyntyneiden ja sairaiden lasten parissa. Lisäksi lähihoitajaopiskelijat voivat työssäoppimisjaksoilla täydentää paljonkin oppilaitoksissa saamaansa oppia, riippuen työssäoppimispaikoista.
Tällä hetkellä lähihoitajien tehtäväkohtainen palkkahaarukka HUS:issa on 2300-2500 euron välillä. Elina Ottelan mukaan sairaalat hyötyisivät eniten sairaanhoidon, mielenterveys- ja päihdetyön, perustason ensihoidon sekä lasten ja nuorten hoidon osaamisalan suorittaneista lähihoitajista:
– Lähihoitajista on erityisen paljon hyötyä esimerkiksi vuodeosastoilla, joilla on raskashoitoisia, jo iäkkäitä potilaita, mutta samoin myös päivystyksissä, leikkaussaleissa ja heräämöissä. Kenties kasvava hoidon tarve tulee vakiinnuttamaan lähihoitajien aseman osana sairaaloiden tarjoamaa hyvää ja turvallista hoitoa. On aika kaataa vanhentuneita raja-aitoja.
27.tammikuuta juhlitaan kansallista lähihoitajapäivää. Samalla lähihoitajakoulutus täyttää 30 vuotta.
