Henkilöstöpula, kohtuuttomat säästötoimet, korona-ajalta periytynyt hoitovelka ja muut toistuvasti otsikoihin nousevat epäkohdat ovat saaneet myös muilla aloilla työskentelevät ymmärtämään, että sote-alan työ on poikkeuksellisen kuormittavaa. Työterveyslaitoksen verkkosivuillaan toteuttamaan Työpuntari-kyselyyn vastanneet olivat yksimielisiä siitä, että sote-alalla työstä palautuminen on melko hankalaa. Valtaosa kyselyyn vastanneista yli 2 100 suomalaisesta kertoi työskentelevänsä itse sote-alalla. Sote-alan palautumisen vaikeus ymmärrettiin kuitenkin työtehtävästä ja alasta riippumatta.
Työstä palautumisen vaikeus kertoo ennen kaikkea työn kuormituksesta. Työvuoron jälkeen virtaa tulisi riittää muuhunkin kuin lepäämiseen.
– Työntekijöissä ei varmasti ole mitään vikaa. Toimivassa työyhteisössä voidaan yhdessä sopia käytännöistä palautumisen tukemiseksi. Näitä ovat esimerkiksi kohtuullinen työmäärä ja -työtahti sekä yksilölliset tarpeet huomioivat työajat ja joskus työprosessit, sanoo Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kokoukset suunnitellaan niin, että niiden väliin jää aina aikaa palautumiseen, tai vuorosuunnittelussa voidaan sopia, että lyhyitä vuorovälejä on korkeintaan yksi viikossa.
Hyvien käytäntöjen vaikutukset heijastuvat myös työn ulkopuolelle.
– Kun työpaikan käytännöt ovat kunnossa, se edistää myös palautumista vapaa-ajalla.
Palautumattomuudella on pitkät jäljet
Sote-alan työstä palautumisen vaikeus on käynyt ilmi Työterveyslaitoksen selvityksissä aikaisemminkin. Laajoissa kyselytutkimuksissa on käynyt ilmi, että heikoimmin työstään palautuvat nuoret, alle 30-vuotiaat työntekijät. Heistä alle kolmannes arvioi palautuvansa työpäivän aiheuttamasta rasituksesta hyvin. Oman työkykynsä alentuneeksi arvioivia oli tässä ryhmässä vieläkin enemmän.
Nuorten, varsinkin naisten, sairauspoissaolojen lisääntyminen vuorotyössä näkyy myös tilastoissa.
– Palautumisen tarve yleensä kasvaa iän myötä, mutta se on hyvin yksilöllistä. Jostain syystä nuoret palautuvat huonommin, Härmä toteaa.
Härmä arvelee, että nuorilla palautumiseen vaikuttaa elämän kokonaistilanne.
– Monet kouluttautuvat ja hoitavat perhettä samaan aikaan työelämän kanssa. Myös nuorilta pitäisi kysyä, millaisia työvuoroja he haluavat. Käytännöt työpaikoilla vaihtelevat, mutta usein nuorimmat joutuvat tekemään raskaimpia työvuoroja.
Härmä muistuttaa, että riittämättömän palautumisen vaikutukset ovat hyvin pitkäaikaisia.
– Tutkimukset osoittavat, että riittämätön palautuminenon yhteydessä mielenterveyden heikkenemiseen, huonompaan unenlaatuun, korkeampiin sairauspoissaoloihin ja työtapaturmariskiin, jopa sydänterveyteen.
Lue myös: Vapaa-aika ei saisi kulua vain työn rasituksista palautumiseen
Palautuminen kannattaa ottaa tavaksi – Työpäivästä palautumisen voi aloittaa jo kahvitauolla
