Lähihoitaja Meri Kujanpää
5.4.2020
”Työskentelen Meilahden kolmiosairaalassa osastolla K6A. Osastollamme on normaalioloissa kardiologisia toimenpidepotilaita ja keuhkonsiirtopotilaita, COPD- ja keuhkosyöpäpotilaita. Maaliskuun puolivälistä asti osastolla on ollut vain koronapotilaita.
Työn luonne on muuttunut. Nyt potilaat ovat korkeasti kuumeilevia, tasaisen huonosti hapettuvia ja ajoittain matalapaineisia. Vitaaleja täytyy seurata usein. Potilaista aika moni päätyy lyhyelle tai hieman pidemmälle tehohoitojaksolle.
Hoitojakson pituus vaihtelee parista vuorokaudesta kahteenkymmeneen, eikä aina tämäkään riitä, jos tarvitaan pitkä tehohoitojakso. Sairaalaan saavuttaessa on useimmiten kotona sairastettu jopa 10–15 päivää. Rankimmillaan tauti on todella raju. Korkea kuume voi kestää jopa 20 vuorokautta.
Potilashoidossa hyödynnämme mahdollisimman paljon hoitajakutsupuhelimia. Kun potilas soittaa kelloa, vastaamme puhelulla ja kysymme mitä potilas on vailla. Näin säästyy paljon suojavarusteita verrattuna siihen, että kävisimme huoneessa kysymässä mitä potilas tarvitsee.
Osastolla on joka vuorossa yksi hoitaja niin sanotusti passarina. Hän huolehtii, että visiirejä ja muita suojavarusteita on huoneiden välitiloissa sekä poikkeuksellisesti myös käytävillä riittävästi.
Suojavarusteiden pukeminen, riisuminen ja visiirien putsaus ja dekottaminen vievät paljon aikaa. Olemme onneksi saaneet lisättyä hoitajamitoitusta jokaiseen vuoroon.
Aika moni potilas ahdistuu jo kuullessaan koronatestin olevan positiivinen. Pyrimme mahdollisuuksien mukaan lievittämään pelkoja keskustelemalla ja antamalla potilaalle aikaa. Psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa on myös mahdollista keskustella.
Vaikka meno etulinjassa kuulostaa hurjalta, niin minä näen vain niiden potilaiden tarinan, jotka kuuluvat siihen noin 20 prosenttiin vaikeammin sairastuneista. 80 prosenttia koronaan sairastuneista pärjää taudin kanssa kotona.”
Teksti: Meri Kujanpää
Lastenhoitaja Ruut Salonen
14.4.2020
”Minut siirrettiin päiväkodista kotihoitoon 19.3.2020. Jokainen päivä on täysin erilainen. Aamulla, kun katson työlistaani saattaa olla, että listaani on ilmestynyt kaksi uutta asiakasta tai lähtenyt. Listassani voi myös olla uusia asiakkaita, joiden luona en ole ikinä käynyt, enkä tiedä edes, missä osoite sijaitsee. Tällainen muutos aiheuttaa vähän stressiä.
Joudun miettimään, minne jätän autoni ja etsimään asiakkaiden koteja. Välillä jätän autoni paljon kauemmas, kuin olisi pitänyt. Joudun siis kirjaimellisesti juoksemaan seuraavaan paikkaan, että ehdin käymään yhdeksän asiakkaan aamukäynnit aikataulussa. Asiakkaat ovat kuitenkin ihania ja monelta saan kiitosta työstäni. Se tuo minulle suurenmoista iloa ja auttaa selviämään päivästä. Minun onneni on se, että olen työskennellyt vanhusten hoivakodeissa, joten työ on minulle tuttua. Kaikilla päiväkodista siirretyillä työntekijöillä tilanne ei ehkä ole samanlainen.”
Teksti: Ruut Salonen
Lastenhoitaja Johanna Hyrske
20.4.2020
”Koronakriisi on hiljentänyt päiväkodit, lapsia on meillä Maarianmaallakin paikalla vain kourallinen normaaliin verrattuna. Nyt on aikaa olla lasten kanssa, ihan vaan olla ja kuunnella, osallistua. On tehty perheille kotiin satuhetkiä, laulutuokioita ja pieniä esityksiä, on muistettu synttärisankareita lauluin ja soiteltu perheille, kyselty kuulumisia. Nyt on aikaa suunnitella ja tehdä rästiin jääneitä tehtäviä. On aikaa käydä verkkoluennoilla ja aikaa pitää kahvitauko! Toisaalta mietityttää, kun ylimääräistä henkilökuntaa on paljon ja toimet siirtymisestä soten puolelle työhön ovat alkaneet. Osaanko tehdä työtä siellä, olenko avuksi vai enemmänkin ylimääräinen taakka?
Olen iloinen Helsingin kaupungin linjasta olla yhdistämättä päiväkoteja ja ryhmiä. Näillä pienillä asioilla on iso merkitys niin perheille kuin henkilökunnallekin. Me teemme merkityksellistä työtä eturintamassa. Varmistamme omalta osaltamme, että kriittisillä aloilla työskentelevien vanhempien työssäkäynti on mahdollista. Jos komento käy soten puolelle töihin, pitää se ottaa kokemuksena, vaihteluna sekä pienenä seikkailuna tässä koronan mullistamassa yhteiskunnassa.”
Teksti: Johanna Hyrske
Palveluvastaava Niina Hyttinen
20.4.2020
”Alussa koronauutiset hämmensivät asukkaita, kun niitä tuli monta päivää kaikissa tv-lähetyksissä. Vaikka jokaisella on varmasti jonkinlainen huoli sairastumisesta, on poikkeuksellinen tilanne kasvattanut yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä. Eristyksen takia teemme nyt paljon omassa ryhmäkodissa ja omalla porukalla. Luovuus kukkii! Keksimme pyytää Konnun Facebookissa ihmisiä lähettämään meille kortteja ja kirjeitä, ja asukkaiden kanssa olemme vastanneetkin niihin. Aloitimme keskusradion kautta Radio Konnun omat radiolähetykset joka aamu- ja iltapäivä. Me ohjaajat vedämme itse nämä lähetykset. On lehden lukua, uutisia, kuunnelmia, musiikkia ja aamujumppa. Pienellä porukalla ja turvavälein olemme ulkoilleetkin.
Maskit ovat tulleet ohjaajien kasvoille, eivätkä kaikki asukkaat tunnista meitä yhtä hyvin kuin ennen. Huonokuuloisten kanssa täytyy huomioida sekin, etteivät he nyt näe puhujan suuta.
Asukkailla on ikävä läheisiään. Joillain se voi näkyä käyttäytymisessä ja toiset ihan sanovat, kuinka ikävä on. Kosketamme asukkaita erityisen paljon, kun omaisten läheisyys on jäänyt pois. Teknologiaa on alettu hyödyntää yhteydenpitovälineenä uusin tavoin, esimerkiksi kuvia lähettämällä ja WhatsAppin videopuheluilla.
Pidämme huolta toisistamme, myös kotona olevista iäkkäistä omaisista. Tuntuu mukavalta, kun omaiset kyselevät ohjaajienkin kuulumisia ja tsemppaavat.”
Teksti: kontukodin ohjaajat ja Niina Hyttinen
