Koronaväsymystä on ilmassa, myöntää Satu Siipola. Vanhusten palvelutalossa Turussa työskentelevä Siipola on nähnyt, kuinka hänen työpaikallaan siirryttiin lyhyessä ajassa arkisesta hoitotyöstä poikkeusoloihin, joiden kestosta ei ole varmuutta.
Koronaviruksesta Sadulla on myös omakohtaista kokemusta. Hän sairastui viruksen aiheuttamaan tautiin maaliskuun loppupuolella.
Oireet alkoivat yhtäkkiä. Perjantaina työvuoron lopussa olo alkoi tuntua kipeältä ja kotiin päästyään Satu mittasi lämmön. Kuumemittari näytti normaalia lukemaa, mutta vain hetken.
– Puolen tunnin kulutta alkoi kova oikeanpuoleinen rintakipu ja kun mittasin uudestaan, lämpö oli noussut 37,5:een asteeseen.
Kipu meni ohi särkylääkkeillä, mutta kokemus säikäytti.
Päivystyksen puhelinpalvelussa neuvottiin Satua ja hänen miestään pysymään eristyksissä kotona viikonlopun ajan.
Maanantaina Satu sai työterveyden kautta viikon sairauslomaa. Viikon aikana oireita alkoi tulla lisää.
– Maku- ja hajuaisti menivät, oli kuvottavaa oloa ja päänsärkyä, Satu kuvailee.
Hän otti yhteyttä Turun kaupungin koronapuhelimeen ja sai ajan koronatestiin. Positiivinen testitulos tuli muutamassa tunnissa.
Seuraavana päivänä soitti ensin tartuntatautien hoitaja ja sen jälkeen lääkäri. Satu ja tämän mies joutuivat kahdeksi viikoksi karanteeniin.
Hoitohenkilökunta tarkasti puhelimitse pariskunnan voinnin parin päivän välein.
– Vaikka korona on kauhea tauti, meillä meni kaikki hyvin. Hoitajilla ja lääkäreillä oli aikaa keskustella, eivätkä he yhdenkään puhelun aikana vaikuttaneet kiireisiltä.
Koronasta ja siitä toipumisessa meni myös pääsiäinen. Sadulla ja hänen miehellään sairaus- ja karanteeniaika sujuivat rauhallisesti. Apteekkitavaroita myöten kaiken tarvittavan sai tilattua kotiin, ja myös läheiset auttoivat tekemällä ruokaostoksia pariskunnan puolesta.
– Tavallaan oli hyvä sairastaa nyt. Enää ei tarvitse pelätä, että koska se korona tulee.
Ensimmäisenä tuli pelko tartuttamisesta
Satu Siipola ei tiedä, saiko hän tartunnan töistä vai jostain muualta. Sairastuttuaan hänellä oli kuitenkin päällimmäisenä mielessä pelko siitä, että oli itse tartuttanut virusta työpaikallaan työkavereihin tai asiakkaisiin.
Koronakevään mittaan on käynyt selväksi, että vanhusten palvelutaloon päästessään viruksella voi olla nopeasti tuhoisat seuraukset. Sadun työpaikalla tartuntaketju saatiin katkaistua. Varmistettuja tartuntatapauksia on ollut muutamia, koronakuolemia yksi.
Hän kertoo, että henkilökunnalla on ollut käytössään riittävästi suojavarusteita ja että varotoimia oli tehostettu siinä yksikössä, jossa koronaa oli todettu. Työnantajalta tuli myös rohkaisevia viestejä.
Satu palasi töihin huhtikuun puolivälissä miltei kuukauden sairausloman jälkeen. Ilmapiiri työpaikalla oli hänen mukaansa vakaantunut.
– Alkuvaiheessa ohjeita tuli niin paljon, ettei niitä ehtinyt edes lukea, mutta nyt ne ovat selkeitä ja jokainen tietää, miten työpaikalla toimitaan.
Nyt työvuoroon ja tauoille tullaan ja mennään porrastetusti. Jokainen riisuu ulkovaatteet jo tuulikaapissa ja pukuhuoneeseen mennään yksi kerrallaan. Työvaatteet vaihdetaan sukkia myöten päivittäin. Koronapositiivisia hoitavat työntekijät vaihtavat vaatteensa eri tiloissa kuin muut.
Turvaväleistä pidetään kiinni taukojen ja ruokailujen aikana. Tauolla voi samaan aikaan olla korkeintaan kaksi hoitajaa, ja ilman maskeja heidän on istuttava kaukana toisistaan.
– Heillä, jotka ovat olleet töissä koko tämän ajan, on varmasti ollut raskasta, ja osaa varmasti pelottaa tartunta. Samaan aikaan suojavarusteiden käytöstä ja muista suojautumistoimista on tullut monille jo rutiini.
Poikkeusolot sujuvat omalla väellä
Työvuorot pyritään jakamaan niin, että koronapositiivisten asiakkaiden hoitajat eivät vaihtuisi, mutta aina se ei resurssisyistä ole mahdollista, Satu Siipola kertoo.
– Jo ennen koronaepidemiaa pyrimme siihen, että kaikilla hoitajilla olisi omat asukkaansa. Kirjausjärjestelmän kautta pystytään jäljittämään, kuka on hoitanut ja milloin ketäkin asukasta.
Se on tärkeä tieto, jos palvelutalossa vielä paljastuu uusia tartuntoja.
Uusi normaali on tarkoittanut myös sitä, että työaikaa varsinaiseen hoitotyöhön on vähemmän. Työnantaja reagoi tilanteeseen nostamalla mitoitusta. Kahdenkymmenen asukkaan yksiköissä on nyt päivä- ja iltavuoroissa neljä hoitajaa kerrallaan.
– Meillä hoitajat hoitavat asukkaita, siivoojat siivoavat ja keittäjät tekevät ruoan ja tiskaavat. Näin on ollut pääpiirteissään jo ennen kuin korona alkoi.
Hoitajien jaksamista koetellaan
Satu Siipolalla on hoitotyöstä 25 vuotta työkokemusta, eikä hän muista työuraltaan toista ajanjaksoa, joka olisi vaikuttanut työn tekemiseen yhtä radikaalisti kuin koronakevät.
– Valmistuin perushoitajaksi 1995. Tuolta keväältä muistan lakkoilun ja sen, että laman takia ei ollut töitä. Sen jälkeen ei ole tullut mitään näin isoa.
Siipola haluaa nähdä koronakevään koettelemuksissa jotain hyvää. Hän toivoo, että myös työntekijät, jotka koronapandemian aikana ovat joutuneet vaihtamaan työtehtäviään, näkisivät kokemuksessa enemmän myönteistä kuin kielteistä.
– Työtavat ovat muuttuneet tämän kevään aikana. Ehkä osa uusista toimivista tavoista jää pysyviksi käytännöiksi, Siipola miettii.
Tulevat kuukaudet sen sijaan vetävät kokeneen hoitajan ja työpaikkansa luottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun mietteliääksi.
Mitoituksen nostaminen on merkinnyt hoitajille pitkiä työviikkoja. Ylimääräisistä vuoroista on toistaiseksi selvitty enimmäkseen vakituisen henkilökunnan voimin ja toistaiseksi ilman loppuun palamisia, mutta kuinka kauan?
Pakolliset suojavarusteet ovat hengittämätöntä materiaalia ja maskin alla hengittäminen on raskasta.
– Jos tulee kuuma kesä, muutenkin fyysisesti rankasta työstä tulee vieläkin kovempaa. Näissä valtavissa suojavaatteissa asiakkaan käyttäminen suihkussa on jo nyt valtava ponnistus. Kaikissa palvelutaloissa ei ole edes ilmastointia.
