SuPeriin viime viikkoina tulleiden viestien perusteella hoitajien huoli koronaviruksen leviäimisestä palvelutaloihin on suuri.
Koronavirus leviää herkästi ja myös oireettoman ihmisen tiedetään voivan tartuttaa virusta, ja siksi esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö suosittaa hoitamaan asiakkaat omassa asuinpaikassaan. Sairaalahoito pitää järjestää, jos oireet pahenevat.
SuPerin asiantuntija Elina Kiuru muistuttaa, että ikäihmisille jo yksin kova kuume voi olla vaarallista ja tauti voi edetä nopeasti.
– Silloin tulee kysymys siitä, kuinka hyvin yksiköissä on valmistauduttu näiden tilanteiden varalle. Onko eristyshuoneita riittävästi ja onko henkilökunnalle riittävästi suojavarusteita ja asianmukaiset tilat varusteiden pukemiseen ja riisumiseen, Kiuru pohtii.
SuPeriin on tullut paljon viestejä, ettei työpaikoilla ole ollut riittävästi varusteita ensimmäisten koronaviikkojen aikana. Kiurun mukaan suojavarusteita on puuttunut etenkin sosiaalihuollon yksiköistä, joissa niitä käytetään vain harvoin.
– Vaikka ammattihenkilöillä on aseptiikka hyvin hallussa, suojavarusteiden käyttö saattaa vaatia muistin virkistämistä, ja on työnantajan tehtävä perehdyttää käyttämään niitä asianmukaisesti.
Eristäminen saattaa ahdistaa
Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut hoivayksiköille useita ohjeita tartuntojen ehkäisemiseen ja sairastuneiden hoitoon. Täysin aukottomasti ne eivät kuitenkaan kerro, kuinka tulisi toimia esimerkiksi sellaisen asiakkaan kohdalla, jonka muistisairaus on edennyt pitkälle.
Ministeriön mukaan liikkumisvapauden rajoittaminen on perusteltua, esimerkiksi ovi voidaan lukita ulkopuolelta tarvittaessa. Mutta kuinka eettistä on toimia näin, jos ihminen ei itse ymmärrä, miksi hänen liikkumistaan rajoitetaan?
Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, sanoo Elina Kiuru.
– Eristäminen on hankalaa, jos asiakas ei ole orientoitunut aikaan eikä paikkaan.
Muistisairaat, jotka ovat tottuneet liikkumaan itsenäisesti, mutta eivät ymmärrä, miksi nyt olisi syytä pysytellä kotona, ovat koronatilanteessa erityinen haasteensa, sanoo myös Muistiliiton neuvontakoordinaattori Mailis Heiskanen.
– Pitäisi pystyä järjestämään niin, että muistisairas ihminen voi olla turvallisesti huoneessaan ilman, että ovea lukitaan. Oven sisäpuolelle voi vaikka laittaa lyhyen muistutuksen, että tämä viikko pysytään huoneessa.
– Faktoista muistuttaminen toistuvasti ja säännöllisesti on tärkeää, varsinkin kun tiedetään, ettei jokaiselle muistisairaalle ole mahdollista järjestää omaa valvojaa tällaisten tilanteiden varalle.
Mitä pidemmälle sairaus on edennyt, sitä yksinkertaisemmin asiat pitää esittää. Mielellään niin, että yhdessä lauseessa on vain yksi asia.
– Sanat virus ja karanteeni eivät kerro muistisairaalle mitään. Asian voi ilmaista sanomalla esimerkiksi, että sinulla on nyt sellainen tauti, joka tarttuu helposti.
Turvallisuus ennen kaikkea
Muistisairaiden kanssa toimimisessa joudutaan keksimään luovia ratkaisuja myös normaalioloissa, eikä kaikkiin koronan tuomiin ongelmiin ole yksiselitteistä ratkaisua, Muistiliiton Mailis Heiskanen myöntää.
Esimerkiksi lähikontakteissa suositellusta suojaetäisyydestä on mahdoton pitää kiinni, kun asiakas tarvitsee apua aivan kaikessa toiminnassa.
– Silloin ainoa tapa suojella muistisairasta ja suojautua itse tartunnalta ovat asianmukaiset suojavarusteet.
Varautuminen ja tartuntojen ennaltaehkäisy on ainoa tapa estää viruksen leviäminen palvelutalossa, sanoo myös SuPerin Elina Kiuru.
– Riskien arvioinnissa pitää jo ennalta pohtia, miten eristäminen tapahtuu ja miten asiakkaat hoidetaan erityksissä.
– Moni työnantaja on perustellut suojavarusteiden vähyyttä sillä, että käytetään niitä sitten kun ensimmäinen tartunta tulee. Meillä on jo Suomessa esimerkkejä, mitä tapahtuu, kun virus pääsee johonkin yksikköön.
Kiuru ymmärtää hyvin, että tilanne aiheuttaa työntekijöissä pelkoa ja ahdistusta.
Poikkeuksellisessa tilanteessa työnantajan
tulisi tehdä kaikkensa, että työntekijälle tulee tunne siitä, että hän voi tehdä työnsä turvallisesti.
– Poikkeuksellisessa tilanteessa työnantajan tulisi tehdä kaikkensa, että työntekijälle tulee tunne siitä, että hän voi tehdä työnsä turvallisesti.
Turvallisuuden tunne on olennaista myös asiakkaiden hyvinvoinnin kannalta. Miten muistisairas ihminen mahtaa reagoida, kun hoitaja lähestyy häntä täydessä suojavarustuksessa?
Sen voi jokainen kuvitella, Mailis Heiskanen toteaa.
– Jotain se voi lähinnä naurattaa, joku saattaa olla peloissaan.
Muistisairaan kanssa toimiessa tärkeintä olisikin pysyä mahdollisimman rauhallisena myös poikkeusoloissa. Oma ahdistus tai jännittyneisyys tarttuu helposti muistisairaaseen.
– Muistisairas on herkkä aistimaan tunteita. Siksi oma mielentila pitäisi laskea mahdollisimman rauhalliseksi ennen muistisairaan kohtaamista.
