Näin korona tarttui töissä – kaksi lähihoitajaa kertoo tarinansa

Hoitajien koronatartunnat ovat aiheuttaneet työpaikoilla hankalia tilanteita, eivätkä ammattitaudin korvauskäytännöt ole vakiintuneita. Siksi lähihoitajat haluavat kertoa kokemuksensa nimettöminä.

Työnantajan tehtävä on huolehtia, että työntekijöillä on käytössään asianmukaiset suojavarusteet. Kuva: Mostphotos

Teksti Saija Kivimäki

Työnantaja vähätteli tartuntoja

”Toisella osastolla paljastui koronatartunta ja suuri osa työntekijöistä joutui karanteeniin. Osastoa pyöritettiin aluksi lähinnä keikkalaisten ja sijaisten voimin.

Suojavarusteista oli annettu epämääräisiä ohjeistuksia. Samat suojakaavut päällä olisi pitänyt hoitaa positiiviset ja negatiiviset potilaat, eikä käytössä ollut kunnollisia hengityssuojaimia. Sanoin, että suostun käyttämään kirurgista nenä-suusuojainta vasta kun ylilääkärikin käyttää sitä potilaita hoitaessaan.

Jonkin aikaa hoitajia oli sen verran, että työvuorot pystyttiin jakamaan koronapositiivisiin ja -negatiivisiin, mutta jossain kohdassa potilaita piti hoitaa sikin sokin työvuoron aikana, eivätkä muistisairaat tietenkään pysy huoneissaan.

Mainos

Yhtenä aamuna kuulin, että yksi työntekijä oli saanut tartunnan. Varasin heti ajan testiin, ja seuraavana päivänä varmistui, että minäkin olin sairastunut.

Oman kunnan infektiolääkäri lisäsi papereihini heti merkinnän työperäisestä tartunnasta. Kun palasin töihin melkein kuukauden sairastamisen jälkeen, työnantaja ei ollut tehnyt ammattitauti-ilmoitusta. Ammattitaudin takia pidetyt sairauspoissaolot eivät kerrytä sairauspäiviä, eikä palkanlaskija ollut ammattitautiasiasta tietoinen. Näin ollen sairauspoissaoloni kerrytti tavallisia sairaslomapäiviä.

Nyt ilmoitus vakuutusyhtiöön on tehty, mutta tunteet ovat ristiriitaiset. Esimies piti huolta sairausloman aikana ja kysyi minun ja perheeni vointia, mutta olen pettynyt työnantajan vähättelyyn siitä, että tartunta on voinut tulla vaikka kaupan kassalta, vaikka on selvää, että se tuli työstä.”

40-vuotias lähihoitaja, töissä muistisairaiden asumisyksikössä

 

Koronaan ei ollut varauduttu

”Hoitajat käyttivät kirurgista suu-nenäsuojainta, asiakkailla sellaista ei tietenkään ollut, koska ei ollut tiedossa, että heillä olisi tartuntaa. Asukas, jolta itse sain tartunnan, oli täysin avustettava vuodepotilas, ja hoidin häntä useassa vuorossa. Viimeisen työvuoron aikana hän yski kovasti ja oli kuumeinen.

Kahden vuorokauden päästä lääkäri soitti ja kertoi altistumisesta. Samana päivänä minulla alkoivat oireet ja tiesin, että se on koronaa, vaikka en ollut vielä saanut testitulosta.

Jälkikäteen ajatellen hoivakodissa olisi pitänyt toimia aivan toisin. Tavallisessa hoitotyössä nenä-suusuojain on paikallaan, mutta kun potilas alkaa oireilla, pitää tehdä heti sulut ja eristää ihminen. Työpaikalla pitäisi olla toimintasuunnitelma valmiina, miten toimitaan kun ihminen vain pieraiseekin. Olin välivuorolainen, työskentelin kahdella osastolla, ja pahimmassa tapauksessa minäkin olen tartuttanut vaikka kuinka monta ihmistä.

Rekryfirman mukaan työnantajan pitäisi tehdä ilmoitus ammattitaudista, ja työnantajan mukaan rekryfirman. En tällä hetkellä tiedä, mikä tilanne on, eikä minulla ole voimavaroja vääntää asiasta. Odotan, että asia ratkeaa jotenkin, ja toivon, että muut hoitajat olisivat sinnikkäämpiä kuin minä.”

43-vuotias lähihoitaja, keikkatyöntekijänä tehostetussa palveluasumisessa

 

Lue myös:

Sairastuitko koronavirustautiin töissä? Näin se todetaan ammattitaudiksi

Tartunnan saanut lähihoitaja: Muista, että töistä saatu korona on ammattitauti ja oikeuttaa korvauksiin

Sinua voisi kiinnostaa myös

Pitkittynyt koronatauti kuormittaa mieltä ja elimistöä, mutta nykytiedon perusteella vaikeimmistakin tapauksista voi toipua

Koronavirusta on yhä vaikeampi määritellä ammattitaudiksi – jokainen epäily kannattaa yhä selvittää

Nokian kaupunki kääri hihat – lähihoitajat antavat koronarokotuksia