Kun pappa ei pääse hoivakotiin, se näkyy sairaalan päivystyksessä

Pitkäaikaishoitoon päästään nykyään vasta aivan elämän loppumetreillä.

Sairaalan osastolla pappa pyörätuolissa.

Huonosti toimiva vanhustenhoito on koko suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän ongelma. Kuva: Mostphotos

Teksti Elina Kujala

65-vuotta täyttäneet naiset viettävät nykyään 1,5 vuotta ja miehet noin 10 kuukautta jäljellä olevasta elinajastaan hoivakodissa. Aika on lyhentynyt huomattavasti vuosien 2008 ja 2018 välillä: Muutos kymmenen vuoden aikana oli naisilla noin neljä kuukautta ja miehillä yksi kuukausi.  Helsingin yliopiston Väestötieteen ja väestön terveyden instituutti on juuri julkaissut aiheesta tutkimuksen.

Asumisajan lyhentyminen johtuu pitkälti siitä, että pitkäaikaishoitoon siirtyminen on viivästynyt lähemmäksi kuolemaa. Sekä kotona asuvat että hoivakotien asukkaat ovat aiempaa huonokuntoisempia.

– Tulokset heijastelevat kiristettyjä hoitoon pääsyn kriteerejä ja vanhusten huonompaa kuntoa hoivaan päästessä, sanoo tutkijatohtori Kaarina Korhonen Helsingin yliopistosta.

Lisää hoitopaikkoja

Vanhusten hoidon huono tola heijastuu koko terveydenhoitoalaan, esimerkiksi erikoissairaanhoitoon, ja hidastaa kaikkien kansalaisten hoitoon pääsemistä.

– Ilmiö ei ole uusi, eikä kriisiin ole ajauduttu yllättäen. SuPer on varoittanut vanhustenhoidon alasajon seurauksista jo kauan, sanoo Silja Paavola.

Mainos

– Ratkaisu vanhustenhoidon, ja sitä kautta koko terveydenhuollon kriisiin on yksinkertainen: Hoitopaikkojen määrää tulee lisätä, ei vähentää. Riittävä koulutetun hoitohenkilöstön määrä on turvattava parantamalla palkkausta ja työoloja sekä selkeyttämällä työnjakoa.

SuPerin pitkäaikaisen puheenjohtajan Silja Paavolan 12-vuotisen puheenjohtajakauden aikana yksi keskeisistä hankkeista on ollut hoitajamitoituksen säätäminen lakiin. Paavola jättää tehtävänsä heinäkuun lopussa.

– Sitovan minimihoitajamitoituksen tavoitteena oli sekä potilasturvallisuuden takaaminen että hoitajien työolojen parantaminen, Paavola sanoo.

– Minimihoitajamitoitusta on nyt madallettu alkuperäisestä tavoitteesta ja nähtäväksi jää, mitä se tulee tekemään vanhustenhoidolle. Toivon, ettei lievää myönteistä kehitystä hoitajien työhyvinvoinnissa pilata tällä säästötoimella.

Paavola toteaa, että koska kriisin alkulähde on hyvin tiedossa, myös kriisin selvittämisen pitää lähteä vanhustenhoidon ongelmien ratkaisemisesta.

Lue myös:

Geriatrian professori Esa Jämsen: ”Ikäihmisten hoito on hyvin vaikeaa ja siksi niin kiinnostavaa”

Vanhukset eivät halua viivyttää muuttopäätöstä loputtomiin – turvaton koti ei ole koti lainkaan

Aktiivisia senioreja arvostetaan, mutta huonokuntoiset vanhukset kohtaavat syrjintää

Sinua voisi kiinnostaa myös

Varhaiskasvatuksessa on ajauduttu hankalaan vakanssikierteeseen

Muista tauot ja muut lastenhoitajien hyvät vinkit

Rekisterin ruuhkautuminen tarjoaa sote-yrittäjille vain huonoja vaihtoehtoja – Jalkojenhoitaja Mervi Varjola luopui tittelistään, jotta voi jatkaa työntekoaan