Hoitotyön turvallisuuden eri osa-alueilla on merkittäviä epäkohtia, osoittaa osoittaa Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK:in ja SuPerin tekemä kyselytutkimus. Sen mukaan asiakkaiden turvallisuudesta on huolissaan viikoittain tai päivittäin lähes 40 prosenttia lähihoitajista ja perushoitajista. Lähes joka kymmenes vastaaja kertoo olevansa huolissaan asiakkaiden turvallisuudesta jatkuvasti. Huoli on suurinta kotihoidossa, jossa kaksi kolmasosaa vastaajista koki huolta asiakkaastaan vähintään viikoittain.
Hoitajien huolenaiheina olivat erityisesti asiakkaiden kaatumiset, mahdolliset tapaturmat, liikkumiskyky ja toimintakyky. Vastaajat olivat myös huolissaan asiakkaiden asumisen turvallisuudesta yleensä, väkivallan uhasta ja lääketurvallisuudesta.
Vaaratilanteiden taustalla henkilöstöresurssien niukkuus
Läheltä piti -tilanteita tai vaaratekijöitä oli havainnut työssään yhteensä 96 prosenttia kaikista vastaajista. Kun hoitajilta kysyttiin, minkälaisia tilanteita on tapahtunut, nousivat maininnoissa kolmen kärkeen väkivaltatilanteet, kaatumiset ja putoamiset ja työturvallisuusongelmat.
Asiakkaiden turvallisuuden vaarantaneita tilanteita oli havainnut 92 prosenttia kysymykseen vastanneista. Tavanomaisin vaaratilanne oli asiakkaiden hoivan tai valvonnan riittämättömyys, jonka mainitsi 33 % kysymykseen vastanneista. Riittämättömyyden juurisyyksi osoittautui henkilöresurssien niukkuus, jonka vuoksi asiakkaan turvallisuus on tavalla tai toisella vaarantunut. Henkilöstömitoituksen ongelmat näkyvät kyselyn avoimissa vastauksissa ja vastaajien ilmoittamassa päivittäisessä asiakasmäärässä.
Turvallisuuden huomioimisessa selkeitä puutteita
Vain 42 prosenttia kyselyyn vastanneista ilmoitti, että turvallisuus oli sisällytetty asiakkaiden hoiva- ja palvelusuunnitelmiin. SuPerin asiantuntija Soili Nevalan mukaan tämä kertoo siitä, ettei hoito- ja palvelusuunnitelmia tehdä kovin perusteellisesti ja sillä vakavuudella kuin niitä pitäisi tehdä.
– Tämä on selkeä puute asiakkaan oikeuksissa. Turvallisuus voi olla jonkin asiakkaan kohdalla aivan oleellinen kysymys. Hoitajat vaihtuvat, eivätkä aina ole tarkasti perillä asiakkaan tilanteesta. Jos turvallisuusnäkökulmaa ei ole sisällytetty hoiva- ja palvelusuunnitelmaan, voi asiakkaan turvallisuus vaarantua, Nevala sanoo.
Vastaajista 84 prosenttia kertoi, että omalla työpaikalla on sovittu toimintamalli turvallisuuspoikkeamien ilmoittamiseen ja niissä toimimiseen. Vajaa neljä prosenttia kertoi, ettei toimintamallia ole ja yli kymmenesosa vastaajista ei tiennyt, onko toimintamalli olemassa.
Hieman yli puolet vastanneista kertoi ilmoittavansa vaaroista. Noin joka kymmenes vastannut ilmoitti, että ei uskalla ilmoittaa vaaroista. Lisäksi avoimissa vastauksissa kommentoitiin, että korjaavissa toimenpiteissä oli ongelmia. Vastaajat esimerkiksi totesivat, että vaaroista tehdään ilmoitus, mutta siihen ei saada palautetta.
Ilmoitusvelvollisuus tunnetaan heikosti
Yksi tutkimuksen merkittävistä havainnoista oli se, että ilmoitusvelvollisuus tunnetaan heikosti. Näin siitä huolimatta, että laki velvoittaa sosiaalihuollon työntekijöitä ilmoittamaan työssään havaitsemistaan epäkohdista. Vain noin joka neljäs kyselyyn vastannut oli saanut opastusta, neuvontaa tai koulutusta ilmoitusvelvollisuudesta. Yli puolet vastaajista oli jäänyt ilman opastusta.
Soili Nevala huomauttaa, ettei tieto asiakkaan luona olevista epäkohdista välity eteenpäin, jos hoitaja ei tiedä, että hänellä on velvollisuus ilmoittaa siitä.
– On myös erikoista, etteivät työnantajat ole ottaneet ilmoitusvelvollisuutta osaksi henkilöstön perehdytystä tai täydennyskoulutusta. Tässä ei ole mitään työnantajan harkinnanvaraa, sillä laki velvoittaa hoitajia ilmoittamaan puutteista. Tämä on ehdottomasti asia, joka pitää korjata, Nevala toteaa.
Kyselyn taustaa
Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ja SuPerin tekemän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella toimintakyvyltään heikentyneiden, iäkkäiden, muistisairaiden, päihde- ja mielenterveysongelmaisten ja muiden henkilöryhmien arjen turvallisuutta ja arvioida henkilöstön tuki- ja koulutustarpeita.
Kyselytutkimus tehtiin helmi-maaliskuussa 2019 ja siihen vastasi sekä kotihoidon, että palveluasumisessa ja laitoshoidossa työskenteleviä lähihoitajia ja perushoitajia yksityiseltä ja julkiselta sektorilta. Kyselyyn saatiin vastauksia 3430.
Vastausajankohdan jälkeen voimaan on astunut laki henkilöstömitoituksesta. Tällä hetkellä minimimitoitus ympärivuorokautisessa hoivapalvelussa on 0,55. Soili Nevala uskoo, että tulokset olisivat kuitenkin samankaltaiset, jos kysely tehtäisiin uudestaan.
– Hoitajilta tulee paljon viestiä, ettei mitoitus ole korjaantunut. Vaikuttaa siltä, että tässä on käynyt samalla tavalla kuin ilmoitusvelvollisuudessa eli laki ei näy käytännön tasolla niin kuin sen pitäisi näkyä.
