Lähihoitajakoulutukseen yhteishaussa hakeneiden määrät ovat laskeneet viime vuosina. Vuonna 2014 hakijoita oli lähes 14 000, mutta vuonna 2018 enää hieman alle 10 000. Pitäisikö näistä luvuista huolestua? Saadaanko alalle tulevaisuudessa ammattitaitoisia hoitajia riittävästi? SuPerin asiantuntija Soili Nevalan mukaan luvuista ei kannata vetää liian jyrkkiä johtopäätöksiä.
– On totta, että viime vuosina yhteishaussa on ollut lähihoitajakoulutukseen vähemmän hakijoita kuin aloituspaikkoja. Suurta huolta ei kuitenkaan ole, sillä nykyisin koulutukseen hakeudutaan myös jatkuvan haun kautta. Sitä kautta hakeneet eivät näy yhteishakutilastoissa. Valmistuneiden määrässä ei ole romahdusta. Päinvastoin, määrät ovat kasvaneet.
Opetushallituksen julkaisemat tilastot vahvistavat Nevalan sanat. Vuonna 2014 lähihoitajaksi valmistuneita oli noin 10 000, kun taas vuonna 2017 määrä oli lähes 11 000. Tätä tuoreempaa tilastoa ei ole saatavilla.
Opetusneuvos Anne Mårtensson opetus- ja kulttuuriministeriöstä ei usko, että viimeisimmän tilaston jälkeen olisi tapahtunut suuria muutoksia valmistuneiden määrässä.
– Nykyään lähihoitajakoulutukseen hakeutuvat erityisesti aikuiset ammatinvaihtajat. Pääasiallisesti he hakeutuvat koulutukseen juuri jatkuvan haun kautta, eivätkä näy siksi yhteishakutilastoissa.
Kaikista ei voi tulla lähihoitajia
Yhteishaun hakijamäärän lasku osoittaa sen, että lähihoitajakoulutus on menettänyt vetovoimaisuuttaan nuorten keskuudessa. Anne Mårtensson uskoo, että yhtenä syynä siihen on julkisuudessa esiin tuodut alan epäkohdat. Nuorille on voinut syntyä kielteinen mielikuva ammatista. Myös soveltuvuudesta käydyt keskustelut ovat saattaneet vaikuttaa hakijamääriin.
– Voi olla, että oppilaanohjauksessa nuoria ei kannusteta alalle yhtä rohkeasti kuin aiemmin. Ala on hyvin vaativa, etenkin juuri peruskoulun päättäneelle. Toisaalta koulutusaikana tapahtuu valtavasti kasvua ja kehitystä.
Soili Nevalalla on samanlaiset näkemykset.
– 16-vuotias ei välttämättä koe alaa omakseen, mutta hän voi kiinnostua lähihoitajakoulutuksesta myöhemmin. Tällainen valinta ei palvele yhteiskuntaa, mutta se voi olla hyvä ratkaisu nuoren kannalta.
Nevala muistuttaa myös siitä, että hakijamääriä tutkiessa pitää huomioida ikäluokan koko. Peruskoulun päättäneiden ikäluokat ovat pienentyneet vuosi vuodelta.
– Kaikista ei voi tulla lähihoitajia. Myös muilla aloilla tarvitaan työntekijöitä.
Luodaan myönteinen kuva alasta
Opetusneuvos Anne Mårtensson uskoo sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon vetovoiman palautuvan nuorten keskuudessa, kun korjataan alalla havaitut epäkohdat. Olisi tärkeää kertoa parannuksista myös julkisuudessa.
– Pitäisi tuoda esiin, mitkä asiat on jo laitettu kuntoon. Alalla ollaan menossa eteenpäin koko ajan. Esimerkiksi vanhuslainsäädäntöä ollaan kehittämässä. Tässä työssä on myös SuPer mukana.
Mårtensson muistuttaa siitä, että mielikuvien luomiseen osallistuvat myös työssä olevat hoitajat.
– Sillä on iso merkitys, miten opiskelija otetaan vastaan työpaikalla. Syntyykö hänelle kokemus siitä, että hän on tervetullut ja kuuluu porukkaan? Opiskelijat kertovat työssäoppimiskokemuksiaan myös muille, joten mielikuva hoitoalasta välittyy heidän kauttansa laajalle.
Opetusneuvos luottaa lähihoitajakoulutuksen laatuun. Hän tietää sen olevan vaativa koulutus, joka tarjoaa laaja-alaisen ammattitaidon.
– Riippumatta siitä, minkä osaamisalan on opiskellut, lähihoitajalla on mahdollisuus työskennellä erilaisissa tehtävissä. Osaamista voi myös täydentää suorittamalla tutkinnon osia tai kokonaisen toisen osaamisalan valmistumisen jälkeen.
Alan valttina on se, että työmahdollisuuksia on paljon. Moni lähihoitaja voi valita itselleen mieluisen työpaikan. Harvalla alalla on näin.
– Hoitoala on myös arvostettu. Toivon, että lähihoitajat voisivat olla ylpeitä ammatistaan ja kokisivat työn iloa työyhteisöissään.
Opiskelupaikkoja ei saada täyteen pohjanmaalla
Lähihoitajakoulutuksen yhteishaun hakijamäärän romahdus on huomattu myös Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla.
– Kevään yhteishaussa oli selkeästi vähemmän hakijoita kuin vuosi sitten. Jatkuva haku kuitenkin paikkaa tätä, sillä sen kautta opiskelun aloittaa 5–10 opiskelijaa kuukaudessa, Koulutuskeskus Jedun koulutusjohtaja Tuija Huovinen kertoo.
Jedu järjestää lähihoitajakoulutusta Oulaisissa, Ylivieskassa, Raahessa ja Kärsämäellä. Siikalatvan Piippolassa ryhmää ei voitu aloittaa lainkaan vähäisen hakijamäärän vuoksi. Vaikka Jedussa olisi vapaita opiskelupaikkoja lähihoitajakoulutuksessa, kaikki sisäänpyrkijät eivät saa opiskelupaikkaa.
– Järjestämme soveltuvuusarvion jokaiselle yhteishaun ja jatkuvan haun kautta opiskelemaan pyrkivälle. Kaikki hakijat eivät ole alalle soveltuvia.
Huovinen on pohtinut syitä sille, miksi nuoret eivät ole yhtä kiinnostuneita lähihoitajakoulutuksesta kuin aiemmin.
– Julkisuudessa on puhuttu paljon alan epäkohdista, työn kuormittavuudesta ja riittämättömästä mitoituksesta. Hoitajat joutuvat tekemään tehtäviä, joihin heitä ole koulutettu. Uskon, että nämä asiat vaikuttavat yhteishaun hakijamäärän laskuun. Vaikutusta voi olla silläkin, että näillä seuduilla monet muutkin alat työllistävät hyvin tällä hetkellä.
Huovisen mielestä hoitotyön hyvistä puolista ei julkisuudessa keskustella.
– Ne ovat jääneet unholaan. Tiedän itsekin pitkään hoitotyössä olleena, että työ on palkitsevaa. Se on ihmisläheistä, kaikki työpäivät ovat erilaisia ja työtä saa tehdä omalla persoonallaan. Kun vielä laitettaisiin työolosuhteet kuntoon ja palkat kohdilleen, ala olisi vetovoimainen myös nuorten keskuudessa.
Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 9/2019.
