Vaateraha sai alkunsa lähihoitaja Tiia-Liisa Karppisen aloitteesta, jonka vasemmistoliitto vei kunnanvaltuuston käsittelyyn.
– Naapurikunnissa lastenhoitajan peruspalkka on suurempi kuin Vaalassa. Kun täällä pidetään vetovoimatekijänä ilmaista ja laadukasta varhaiskasvatusta, pitäisi samalla pitää laadukkaasti huolta myös henkilökunnasta, Karppinen perustelee.
Pienessä kunnassa on vain yksi päiväkoti, jonka noin 20 työntekijälle maksettava 250 euron vaateraha kuulostaa maltilliselta menoerältä. Karppinen laskeskelee, että se on vain neljäs- tai viidesosas siitä, mitä kunnan teknisten palveluiden työntekijöiden vaatteisiin kuluu vuosittain.
– Teknisellä puolella varusteet on oltava toki työturvallisuuden takia, mutta kyllä meillekin kävisi samat laadukkaat ulkovaatteet. Vanhemmatkin erottaisivat helpommin henkilökunnan päiväkodin pihalta.
Pääluottamusmiehenä toimiva Karppinen kertoo, että vaateraha on nostettu aikaisemmin esiin keskusteluissa työnantajan kanssa, mutta asia ei sitä kautta ole edennyt.
Kunnanvaltuustoon lähteneessä aloitteessa varhaiskasvatuksen työntekijöille esitettiin 500 euron vuosittaista vaatekorvausta. Karppinen sanoo kuitenkin olevansa tyytyväinen 250 euron lopputulokseen. Kertakorvaus maksetaan tammikuussa vakituisille ja vähintään vuoden määräaikaisuutta tekeville.
– Kannatti yrittää. Kun lähtötilanne on nolla, ei tässä ole mitään hävittykään.
Korvaus maksetaan kertaluonteisesti. Valtuusto päättää sen jatkosta myöhemmin.
Tulee tarpeeseen
Aloitteen tueksi Tiia-Liisa Karppinen keräsi tietoa käytännöistä eri kunnissa.
– Mitään yhtenäistä ja järkevää linjaa ei ole. Vaaterahan suuruus vaihtelee muutamasta kymmenestä eurosta noin 150 euroon vuodessa. Joissain se maksetaan kaikille, jossain rajoitetaan vakiväelle.
Vain harvalla paikkakunnalla vaateraha on käytössä ylipäänsä.
Perustelut ovat selvät: pienipalkkaisilla lastenhoitajilla kuluu palkasta liian suuri osa työssä tarvittaviin vaatteisiin, mikä käy ilmi esimerkiksi SuPerin keväällä julkaisemasta selvityksestä. Lasten kanssa ulkoillaan päivittäin säässä kuin säässä.
– Meillä on Vaalassa lumi maassa jo nyt, lokakuussa ennen syyslomaa, ja lasten kanssa on jo rakennettu lumiukkoja. Hinnat alkavat olla siinä korkeudessa, että laadukkaista, pakkasen kestävistä vaatteista saa maksaa kunnolla, ettei tarvitse joka vuosi ostaa uusia.
Karppinen tietää jo, miten aikoo itse käyttää tammikuussa maksettavan vaaterahan.
– Uudet talvikengät. Vanhat Kuomat menivät viime keväänä roskiin. Aion pärjätä välikausikengillä ja lapselta perityillä metsästyskengillä siihen asti, että saan kunnon talvipakkaskengät.
Sinua voisi kiinnostaa myös: Miksi pienipalkkainen hoitaja joutuu ostamaan omat työvaatteensa? SuPerin kysely paljasti, että moni lastenhoitaja stressaantuu työpaikan vaatehankintojen vuoksi
