Lähihoitajaopintoihin pyrkivien pakollisesta kielikokeesta luovuttiin vuonna 2018, kun ammatillista koulutusta uudistettiin laajemmin. Kielikokeessa tavoitteena oli, että lähihoitajaksi opiskelevilla olisi opintojen alussa vähintään toimiva peruskielitaito (B1.1).
Valmistuvien lähihoitajien kielitaito pitäisi olla vähintään B2 eli itsenäisen kielitaidon tasolla.
Kielikokeesta luopumista perusteltiin aikoinaan esimerkiksi sillä, että kielitaito kehittyy koulun ja työn myötä. SuPerin asiantuntijan Sari Ojajärven mukaan se ei riitä vaan opiskelijoilla on oltava riittävä kielitaito jo opintojen alussa.
– Perustutkinto on vaativa, ja teoriatiedon omaksumiseen vaaditaan kielitaitoa. Jos sitä ei ole, ei ymmärrä opiskelusisältöjä.
Kielitaidon testaamisessa ja tukemisessa kannattaisi hänen mukaansa hyödyntää suomea toisena kielenä opettavia, niin sanottuja S2-opettajia.
– Ammatillisissa ja vapaan sivistystyön oppilaitoksissa on osaavia kielikouluttajia. Kielikoulutuksen tulisi olla näiden oppilaitosten tehtävä ja rahoituksen tulisi tulla valtiolta, Ojajärvi sanoo.
Asiakkaan on ymmärrettävä, mitä hoitaja tekee
Lähihoitajaopiskelijoista jo noin joka kolmas puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia.
SuPerin asiantuntija Elina Kiuru kertoo huomanneensa, että lähihoitajien työssään kohtaamat, puutteellisesta kielitaidosta johtuvat vaaratilanteet ovat viime vuosina lisääntyneet.
– SuPerin selvityksissä on noussut esiin, että vaaratilanteet ja varsinkin läheltä piti -tilanteet ovat yleistyneet. Ne liittyvät usein turvallisuuteen hoitotoimenpiteissä tai lääkehoidossa. Väärinymmärryksiä tapahtuu kaikenlaisia.
Kiurun mukaan on kuitenkin vaikea sanoa, missä määrin kehitys johtuu karsivien kielikokeiden puuttumisesta.
– Tähän on vaikuttanut myös aktiivisen ulkomailta rekrytoinnin lisääntyminen ja sitä kautta oppisopimusopiskelijoiden määrän kasvu. Myös oppisopimusopiskelijoiden kielitaito tulisi testata ja tukea kielitaidon kehittymistä.
Monilla kielitaidon perustana on muutaman kuukauden mittainen kielikurssi kotimaassa ennen Suomeen saapumista.
– Lähihoitajan työ on vuorovaikutusammatti. Hoitotoimenpiteissä asiakkaalle on pystyttävä kertomaan, mitä tapahtuu. Jos lähihoitaja ei ymmärrä asiakasta ja sitä, mikä hänellä on hätänä, ollaan pulassa. Sari Ojajärvi sanoo.
Heikolla kielitaidolla myös oikeaoppinen kirjaaminen on hyvin vaikeaa.
– Jäsenet ovat kertoneet tilanteista, joissa kirjauksen tekstejä on kopioitu ymmärtämättä tekstiä.
Henkilöstön puutteellinen ammatillinen kielitaito vaarantaa potilas- ja asiakastuvallisuuden sekä hoidon laadun. Suurista riskeistä huolimatta SuPerin tiedossa ei ole, että heikko kielitaito olisi johtanut asiakas- tai potilasvahinkoihin. Jos niin tapahtuisi, vastuu on viime kädessä työnantajalla.
Työntekijällä on puolestaan lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa esihenkilölleen havaitsemastaan epäkohdasta tai sen uhasta työyksikössään. HaiPro-ilmoitus on tehtävä jo läheltä piti -tilanteista.
Lue myös: SuPer vaatii valtakunnallisia kielikokeita sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille
