Kuinka lapset voivat?
Kansainvälisesti tarkasteltuna suomalaislapset voivat terveytensä, oppimisensa ja toimeentulon puolesta paljon paremmin kuin valtaosa maailman lapsista. Lapsista ei kuitenkaan koskaan kannata puhua keskiarvoina. Suomessakin meillä on haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, jotka voivat huonosti ja joiden hyvinvointia voitaisiin yhteiskunnan toimesta parantaa.
Minkälaiset asiat huolestuttavat lapsiperheitä tällä hetkellä?
Juuri nyt hirvittää lapsiperheiden yksinäisyys ja korona-ajasta johtuva eristäytyminen ja arjen raskaus. Hyvinvointivaltion tukiverkot ovat viime ja tänä vuonna heikentyneet. Suomalainen yhteiskunta on rakennettu niin, että perheet saavat yhteiskunnalta paljon tukea palveluiden muodossa, ja koronan myötä nämä palvelut ovat ratkaisevasti ohentuneet. Esimerkiksi neuvolapalveluiden ja kouluterveydenhuollon käyntimäärät ovat pudonneet kymmeniä prosentteja vuodentakaiseen verrattuna. Etäkoulun on todettu syventävän eriarvoisuutta. Harvoin tullaan ajatelleeksi sitäkään, että etenkin lapsille kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajan palvelut ovat erittäin tärkeitä.
Onko korona-aika lisännyt lasten väkivaltaista käyttäytymistä?
Lasten ja nuorten tekemä väkivaltarikollisuus on vähentynyt 1990-luvulta, ja etenkin 2010-luku on ollut kehitykseltään myönteinen. Valitettavasti viime vuonna tapahtui merkittävä liikahdus huonompaan suuntaan. Sen tarkkuutta tilastoissa ei vielä tiedetä, mutta uskon, että koronan myötä vapaa-ajan vieton muuttuminen, ahdistus ja harrastusten väheneminen ovat olleet osaltaan vaikuttamassa.
Kuinka uusi ja laaja ilmiö lasten välinen väkivalta on?
Se on ollut osa monen lasten todellisuutta niin kauan kuin on ollut lapsia. Vaikeiden tilanteiden ja konfliktien ratkaisussa aggressiivinen ja impulsiivinen käyttäytyminen on lapsille luontevampaa kuin aikuisille. Kasvaessa yleensä opimme eroon tuhoavasta käyttäytymisestä, mutta valitettavasti aina ei käy niin. Osa oppii käyttämään väkivaltaa keinona saada tahtonsa läpi tai käyttää sitä tunteiden ilmaisuun, osa ei kykene hillitsemään impulssejaan tai käsittelemään konfliktitilanteita rakentavasti.
Kuinka hyvin lasten välinen väkivalta tunnistetaan?
Suomessa tunnistetaan lapsiin kohdistuva väkivalta silloin kun se tapahtuu aikuisten taholta tai kun se tapahtuu toisten lasten taholta esimerkiksi päiväkodissa, koulussa tai harrastuksissa. Katveeseen jää väkivallan muotoja, joista ei puhuta ja joita ei tunnisteta, esimerkiksi katuväkivalta, seurusteluväkivalta ja sisarusten välinen väkivalta. Kiusaaminen tunnistetaan ilmiönä, mutta sitä ei käsitellä lapseen kohdistuvana pitkäaikaisena väkivaltana, joka systemaattisuudessaan on hyvin tuhoisaa.
Miten lasten väkivaltaisuuteen puututaan varhaiskasvatuksessa?
Koulumaailmasta tiedetään, että koulukiusaamisen vastaiset ohjelmat otetaan käyttöön innokkaana, mutta niitä ei jakseta ylläpitää. Uskoisin, että sama koskee myös päiväkotia. Ihmisen kasvaminen toisten kunnioittamiseen alkaa jo pienenä. Rohkaisisin ammattilaisia puuttumaan lasten välisiin konflikteihin ja käsittelemään ne loppuun asti, vaikka ne näyttäisivätkin mitättömiltä ja ohimeneviltä.
Lastensuojelun kriisistä on puhuttu koko 2000-luku. Kuinka paha tilanne oikeasti on?
Kriisikeskustelussa on unohtunut, että lastensuojelun piirissä olevien lasten määrä on lisääntynyt nimenomaan teini-ikäisten keskuudessa. Pienten lasten kohdalla määrä on pysynyt samana 90-luvulta asti. Monia asioita on tehty oikein, kunnissa on panostettu varhaiseen tukeen ja lapsiperheiden kotipalvelua on saatavilla aikaisempaa enemmän. Sen sijaan olemme unohtaneet teini-ikäiset ja heidän tarpeensa. He tarvitsevat usein moniosaamista, johon kytkeytyvät päihdeongelmat, rikokset, koulunkäynnin ongelmat ja psykiatriset ongelmat. Toivoisin, että varhaiskasvatuksessa hyödynnettäisiin lastensuojelua entistä enemmän. Yhteyttä voi ottaa myös konsultoivassa mielessä. Jos lapset eivät saa tukea varhaisessa vaiheessa, riski siihen, että ongelmat ryöpsähtävät teini-iässä, kasvaa.
Mikä merkitys lasten kanssa työtä tekevillä aikuisilla on väkivallan ehkäisyssä?
Varhaiskasvatuksessa tai sosiaalityössä turvallisella ja vakaalla aikuisella voi olla korvaamaton merkitys lapselle. He luovat lapseen pitkäkestoisen ja luottamuksellisen suhteen, tukevat lapsen tasapainoista kehitystä, luovat turvallisuuden tunnetta, edistävät lasten osallisuutta ja minäpystyvyyden kehittymistä. Hoivatyötä vähätellään usein keskustelussa, mutta se on lasten hyvinvoinnille tärkeää. Hoivan ja huolenpidon ammattilaiset viettävät pitkiä aikoja lasten kanssa, ja arkiset kohtaamiset ovat niitä, jotka vaikuttavat paljon elleivät eniten.
Elina Pekkarinen
- Lapsiasiavaltuutettu
- Lastensuojelun, nuorisorikollisuuden, sosiaalityön sekä lasten ja nuorten syrjäytymisen asiantuntija
- Valtiotieteen tohtori ja Helsingin yliopiston dosentti, peruskoulutukseltaan sosiaalityöntekijä
