Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia on ajautunut alaa vaivaavien ongelmien vuoksi hoitotyön ulkopuolelle. Tuoreimmatkin tilastot ovat vanhoja, mutta SuPerin arvion mukaan perus- ja lähihoitajia työskentelee alan ulkopuolella vähintään 20 000. Lisäksi alan ulkopuolella on suuri määrä sairaanhoitajia. THL:n arvion mukaan alan ulkopuolella on yli 70 000 sosiaali- ja terveysalan työntekijää.
Ongelmien taustalla on palvelujen alibudjetointi
SuPer tapasi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan edustajia torstaina 21. helmikuuta. Tapaamisessa Silja Paavola toi esiin näkemyksiä siitä, miksi vanhustenhuollon tilanne on heikentynyt.
– Nyt on saatu pohjakosketus. Tämän huonommaksi ei voi enää mennä, Paavola toteaa.
Hänen mukaansa taustasyitä vanhustyön ongelmiin ja heikkenevään tilanteeseen on useita. Yksi merkittävimmistä on sote-palvelujen alibudjetointi ja kuntien krooninen rahapula.
– Valtio on tehnyt mittavia leikkauksia kuntien rahoituspohjaan. Kunnat ovat tasapainottaneet omaa rahoitustaan alibudjetoimalla sote-palveluja tietoisesti. Palveluja on ulkoistettu yrityksille liian pienellä budjetilla, minkä seurauksena on syntynyt haamuhoitaja-ilmiö.
Haamuhoitaja-ilmiössä työvuorolistoille merkitään henkilöitä, jotka eivät todellisuudessa työskentele vuorossa.
Tarve sitovalle henkilöstömitoitukselle ja tehokkaammalle valvonnalle
Silja Paavola vaatii, että lakiin kirjataan sitova henkilöstömitoitus.
– Sen tulee olla hoitajamitoitus, johon lasketaan vain koulutetut hoitajat. Lisäksi tarvitsemme erikseen mitoituksen tukipalveluja tuottaville henkilöille, joiden tehtäviä ovat esimerkiksi siivous, pyykkääminen ja ruoanlaitto, Paavola sanoo.
SuPerin ajama minimimitoitus on 0,7, joka perustuu STM:n laatuosuosituksiin. Laskelmien mukaan hyvä mitoitus ympärivuorokautisessa hoidossa on 0,7–0,8, kun taas 0,5 on välttävä. Paikkoja, joissa 0,7 mitoitus toteutuu jo tänä päivänä, on tiedossa joitakin.
– Esimerkiksi La Carita -palkituissa yksiköissä, joiden kanssa SuPer on tehnyt yhteistyötä, mitoitus on jo lähes 0,7.
SuPer vaatii lisäksi, että hoitajamitoitukseen liitetään sanktio mitoituksen noudattamatta jättämisestä.
– Sanktio tulee kuitenkin muotoilla siten, ettei se ole epäsuosiollinen pienyrittäjille, vaan kohtelee suuryrityksiä ja pienyrittäjiä tasapuolisesti, Paavola huomauttaa.
Hänen mukaansa myös valvontaa tulee tehostaa. Nykyisessä omavalvonnassa on suuria puutteita. Paavola ehdottaa, että työnantajan osaamista lisätään ja henkilöstö otetaan mukaan omavalvonnan suunnitteluun.
– Kunnilla ja kuntayhtymillä on kuntalain mukaan vastuu valvoa sekä omaa toimintaansa että yksityistä palvelutuotantoa. Jos korjaustoimet eivät auta, on pohdittava, pitääkö vanhustenhoidon olla jatkossa voittoa tavoittelematonta toimintaa Silja Paavola toteaa SuPerin tiedotteessa.
Mistä saadaan riittävästi hoitohenkilökuntaa?
Entä mistä saadaan henkilökuntaa, jotta minimimitoitus 0,7 toteutuu? Silja Paavola uskoo, että muille aloille lähteneitä työntekijöitä palaa takaisin hoitotyöhön, kunhan alan epäkohdat, esimerkiksi riittämätön henkilöstömitoitus, korjataan.
– Saamme töihin hoitohenkilökuntaa, kun työnkuva ja palkkaus laitetaan kuntoon ja työn kuormittavuuden vähentämiseksi tehdään toimenpiteitä, hän kiteyttää.
Paavolan mukaan osa hoitajavajeesta korjaantuu myös ilman lisähenkilöstöä, sillä osa-aikaisten ja nollatuntisopimuksilla työskentelevien hoitajien työtunteja voidaan lisätä välittömästi.
– Tarvitsemme moniammatillisia tiimejä, mutta vanhustenhuollossa lähihoitajat ovat nyt ja tulevaisuudessa hoitotyön kantava voima, Paavola muistuttaa.
