Vuoden 2023 aikana SuPer sai jäsentensä puolesta neuvottelemalla ja oikeusteitse päätökseen yli 1 600 toimeksiantoa, jotka toivat superilaisille korvauksia yhteensä noin 2,9 miljoonaa euroa. Poikkeuksellisen suuren summan taustalla vaikuttavat Keski-Uudenmaan sote-kuntayhtymän Keusoten ja Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymän sovinnot palkkaharmonisaatiosta. Keusoten palkoista päästiin sovintoon elokuussa ja Päijät-Hämeessä marraskuussa.
Oikeudenkäynnit ovat vain jäävuoren huippu SuPerin jäsenten työpaikalla kohtaamista ongelmista ja epäkohdista. Se on myös viimesijainen keino ratkaista työnantajan ja työntekijän välinen kiista. Prosessi on pitkä ja raskas, vaikka se päättyisikin työntekijän kannalta toivottuun lopputulokseen.
Monet tapaukset saadaan ratkottua työpaikalla luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun avustuksella.
– Paikalliset luottamusmiehet ovat jäsenistömme suuri tuki ja turva, ja monesti asiat selviävät heidän avustuksellaan. Myös työsuojeluvaltuutetun puoleen kääntyminen kannattaa työsuojeluasioissa, sanoo SuPerin juristi Outi Perkiömäki.
Yksinäisen työntekijän asema on heikko
Luottamusmiehet auttavat vain liittoon kuuluvia työntekijöitä. Jos asiat eivät ratkea työnantajan kanssa neuvottelemalla, vaihtoehdot ovat vähissä. Riski oikeudenkäynnin kuluista nostaa kynnystä lähteä riitelemään asiasta.
– Tavanomaisen työsuhderiidan oikeudenkäyntikulut pelkästään käräjäoikeudessa ovat tuhansia euroja. Häviävä osapuoli velvoitetaan lähtökohtaisesti maksamaan myös voittaneen osapuolen oikeudenkäyntikulut. SuPerin oikeusturvavakuutus kattaa kaikki oikeudenkäyntiin liittyvät kulut, eikä jäsenen tarvitse huolehtia niistä.
SuPer maksaa jäsenten oikeudenkäyntikulut myös siinä tapauksessa, että tapaus hävitään. Tilastojen valossa näin käy kuitenkin harvoin. Viime vuonna päättyneistä oikeudenkäynneistä suuri osa voitettiin tai asia saatiin muutoin selvitettyä tai sovittua, jolloin asian riitauttaminen ei ollut tarpeen.
Vaikka euromäärissä suurin voitto saatiin hyvinvointialueilta, määrällisesti tapauksista yli puolet koski yksityistä sosiaalipalvelualaa, ja koko yksityissektorin osuus kaikista tapauksista oli peräti 60 prosenttia.
