Mahtava tilaisuus vai ahdistava palkkakuoppa? Suomeen saapuvien filippiiniläisten hoiva-avustajien todellisuus riippuu siitä, keneltä kysyy. Moni työnantaja on tyytyväinen siihen, että hoitajapulaa voidaan paikata matalasti palkatulla työvoimalla.
– Tällä hetkellä Suomeen tuodaan korkeasti koulutettuja hoitajia pesemään pyykkiä ja siivoamaan hyvin pienellä palkalla, tutkija ja Tampereen ammattikorkeakoulun erityisasiantuntija Päivi Vartiainen toteaa.
Osaamista pienellä hinnalla
Vartiainen on tutkinut filippiiniläisen työvoiman käyttöä sote-alalla.
Suomeen saapuvat hoiva-avustajat ovat käyneet nelivuotisen sairaanhoitajakoulutuksen korkeakoulussa.
– Minun ja monen muun tutkimusta tehneen tuntuma on, että työnantajalle on edullista palkata ylipäteviä työntekijöitä.
Vartiainen toteaa, että matalalla palkalla työnantaja voi ostaa itselleen enemmän osaamista. Käytäntö on laiton.
– Silti moni hoiva-avustaja saattaa auttaa myös sellaisissa töissä, jotka eivät hänen työnkuvaansa kuulu.
Julkisuudessa on jonkin verran keskusteltu siitä, onko oikein viedä muilta mailta koulutettuja terveydenhuollon ammattilaisia pesemään pyykkiä Suomeen. Filippiineillä on myös tarjolla Suomen puolivuotista hoiva-avustajan koulutusta vastaava Care giver -koulutus, mutta sen käyneitä ei ole otettu Suomeen töihin.
– Mielestäni tänne tulisi palkata hoiva-avustajiksi kouluttautuneita ihmisiä, jos heitä kerran tarvitaan.
Erikoiset perusteet
Vartiaisen tuntuma on, että Suomessa työskentelee tällä hetkellä noin tuhat filippiiniläistä hoitajaa. Hänen tehdessään aiheesta tutkimusta vuonna 2011–2019, hoiva-avustajia Filippiineiltä oli noin 300. Sittemmin avustajia on palkattu lisää Turkuun, Tampereelle ja pääkaupunkiseudulle sekä Mehiläisen eri toimipisteisiin Suomessa. Tyypillisesti hoiva-avustajia haetaan Suomeen töihin ympärivuorokautiseen hoivaan.
SuPerin kansainvälisen edunvalvonnan asiantuntija Leena Kaasinen toteaa, että Suomeen hoiva-avustajiksi saapuvilla filippiiniläisillä sairaanhoitajilla on koulutus akuuttiin sairaanhoitoon.
– Esimerkiksi muistisairaudet ja osaaminen vanhustenhoidon parissa eivät yleensä kuulu koulutuksen piiriin. Eliniänodote ja vanhustenhoito ovat Filippiineillä hyvin eri tolalla kuin Suomessa.
Ketkä saavat tulla?
Korkeasti koulutettu, naimaton, nuori ja lapseton, ne vaikuttavat olevan Vartiaisen mukaan kriteerejä, joiden avulla Filippiineiltä pääsee Suomeen hoiva-avustajaksi. Hakuprosessit ovat monivaiheisia ja hakijoita on hyvin paljon.
Leena Kaasinen huomauttaa, että sairaanhoitajat ovat Filippiineillä vientituotteen asemassa.
– Jopa kymmenen prosenttia bruttokansantuotteesta tulee Filippiineillä ulkomailla tehdystä hoitajatyöstä. Sen seurauksena sairaanhoitajakoulutusta tarjotaan paljon ja jopa paikalliset lääkärit saattavat kouluttautua sairaanhoitajiksi.
Suomeen on saapunut myös perheellisiä ja työssään kokeneempia sairaanhoitajia. Vartiainen kertoo haastatelleensa filippiiniläistä naista, joka yritti saada 6-vuotiaan poikansa luokseen Suomeen.
– Vaikka tämä sairaanhoitaja teki hoiva-avustajan työnsä ohella keikkaa siivojana, hänen nettotulonsa eivät olleet riittävän korkeat perheenyhdistämistä varten.
Tuloraja perheenyhdistämistä varten on 2200 euroa, siihen moni lähihoitajakaan ei ansiollaan pääse.
Moni työnantaja on luvannut juhlallisesti tarjoavansa hoiva-avustajille mahdollisuuden kouluttautua edelleen esimerkiksi lähihoitajiksi ja osa aloittaakin oppisopimusopinnot heti Suomeen saavuttuaan. Vartiaisen mukaan lupaukset ovat kuitenkin jääneet usein puheen tasolle. Yleensä Filippiineiltä saapuvat hoitoalan ammattilaiset jäävät palkkakuoppaan, josta on vaikeaa kavuta ylös. Asiaa mutkistaa edelleen heille tarjotun perehdytyskoulutuksen vaihteleva taso. Vartiainen toteaa, että moni Suomeen valituksi tullut hoiva-avustaja ei saa laadukasta valmennusta Suomen kulttuurin ja kielen oppimiseksi. Kielitaito saattaa jäädä vaillinaiseksi, vaikka halua opiskella lisää olisi.
Puutteellinen kielitaito
Työnantajan olisi sitouduttava paremmin kielitaidon kehittämiseen, Leena Kaasinen toteaa.
SuPer on hiljattain tehnyt jäsenkyselyn, joka selvitti superilaisten näkemyksiä työperäisestä maahanmuutosta ja kielitaidosta.
– Seitsemänkymmentä prosenttia jäsenistämme vastasi, että puutteet työkaverin kielitaidossa kuormittavat heitä työarjessa.
Kaasinen muistuttaa, että vastuu työssä tarvittavan kielitaidon tasosta laadusta ja sen kehittämisen tukemisesta on työnantajalla. Kaasisen mukaan ulkomaisen työvoiman rekrytoinnista voisi tulla eettisempää, jos työnantaja sitoutuisi työyhteisön hyvinvoinnin ja uusien työntekijöiden riittävän kielitaidon kehittämiseen.
– Kiireisen työn ohessa superilaiset ohjaavat työssäoppijoita ja siihen päälle vielä tukevat kielitaitoaan ja ammattiaan opettelevia työkavereita. Se voi olla todella raskas tilanne.
Koko työyhteisö kaipaakin valmennusta kaksisuuntaiseen kotoutumiseen työyhteisössä. Se tarkoittaa, että työyhteisön on voitava kokea saavansa työperäisestä maahanmuutosta jotakin.
Ulkomailta saapuvien hoitoalan ammattilaisten kielitaidon kehittäminen kaipaa Kaasisen mukaan selvästi enemmän rahoitusta. Nykyään hoitajamitoitukseen lasketaan hoitajia mukaan jo silloin, kun heidän kielitaitonsa ei ole vielä työntekoon riittävä. Tämä vaarantaa asiakas- ja potilasturvallisuuden lisäksi työturvallisuutta ja on erittäin kyseenalaista myös vieraskielisen työntekijän oikeusturvan kannalta.
– Valvonta on tämän osalta hankalaa puutteellista. Tarvittaisiin lähihoitajakoulutuksen karsivia kieli-, pääsy- ja soveltuvuuskokeita valtakunnallisella tasolla.
Palkkakuoppa voidaan välttää
SuPer on mukana sosiaali- ja terveysministeriön poikkihallinnollisessa työryhmässä, jossa kansainvälinen rekrytointi ja työperäinen maahanmuutto ovat yksi osa.
Minkälaiselta hoiva-alan työperäinen maahanmuutto näyttää tulevaisuudessa? Paras esikuva Suomelle olisi Päivi Vartiaisen mukaan Saksan malli.
– Triple win -mallin tavoitteena on, että maahan saapuvat ammattilaiset täydennyskoulutetaan Saksassa, heille tarjotaan pedagogisesti laadukkaita kieliopintoja ja lopulta kilpailukykyinen palkka. Yhteistyötä tehdään Saksan ja Filippiinien valtioiden sekä työnantajan ja työntekijän välillä.
Malli takaisi myös Suomessa sen, ettei sote-alalle synny hyvin matalalla palkalla elävien hoiva-alan ammattilaisten ryhmää ratkaisuna hoitajapulaan.
– Olisi tärkeää, että ihmisiä palkattaisiin tänne oikealla koulutustasolla ja että heille myös täällä tarjottaisiin mahdollisuudet laadukkaaseen koulutukseen ja palkkaan.
Leena Kaasinen huomauttaa, että Saksan mallissa on myös parantamisen varaa.
– Työyhteisö jää mallissa edelleen tyhjän päälle. Jotta kansainvälinen rekrytointi menisi hyvin, olisi huolehdittava työyhteisöjen hyvinvoinnista. Pelkkä info-tilaisuus uusien työntekijöiden saapumisesta ei yksinkertaisesti riitä.
