Rokotussuojaa koskeva lainsäädäntö ja työnantajien tavat toimia influenssarokotuksiin liittyvissä tilanteissa ovat johtaneet runsaisiin yhteydenottoihin SuPeriin. Lakimies Merja Hyvärinen kertoo, että muun muassa tietosuoja-asioissa on toimittu väärin – työntekijöitä on esimerkiksi vaadittu näyttämään rokotuskorttinsa.
– Kyse on terveydentilatiedoista, joita kenenkään ei tarvitse näyttää työnantajalle.
On myös paljastunut tilanteita, joissa sairaanhoitajakollega on pistänyt influenssapiikin. Ongelmallisen tällaisesta tilanteesta tekee se, että työntekijän on kerrottava kollegalleen esimerkiksi allergioistaan, jotka ovat salassa pidettäviä henkilötietoja.
– Lainsäädännössä edellytetään myös kirjaamaan tietyt rokotustapahtuman asiat potilastietoihin. Jos tämä jää tekemättä ja henkilö saa oireita, ei ole mahdollisuutta lähteä selvittämään, mikä oireen aiheutti. Silloin rokotuksen saajan oikeusturva on hyvin heikoilla kantimilla.
Hoitajat ovat myös kertoneet, että heidän on pitänyt ottaa rokotus omalla ajallaan tai omalla kustannuksellaan.
– Se ei ole lain mukaista. Terveydenhuollon työntekijöille influenssarokotus kuuluu kansalliseen rokotusohjelmaan, jolloin se kuuluu saada ilmaiseksi. SuPerin kanta on myös, että rokotuksissa käydään työajalla.
Hyvärinen uskoo, että työnantajien ikävät tavat toimia on yksi merkittävä syy siihen, että influenssarokotus on herättänyt työntekijöissä niin paljon vastarintaa.
Rokotusvelvoitteen tulee perustua lääketieteelliseen arvioon
Velvoite ottaa influenssarokotus ei koske tiettyjä ammattiryhmiä. Sen sijaan se koskee henkilöitä, jotka työskentelevät tiloissa, joissa lääketieteellisen arvion mukaan riskiryhmään kuuluvat potilaat voivat saada tartunnan.
– Lääketieteellisen arvion tekevät yleensä infektiolääkärit. He siis viime kädessä määrittelevät, missä työtiloissa toimiminen edellyttää influenssarokotuksen ottamista.
Merja Hyvärinen kertoo kuulleensa, että työnantajat ovat uhanneet työntekijöitä jopa irtisanomisilla, jos he ovat kieltäytyneet ottamasta influenssarokotusta.
– Meidän tietoomme ei ole kuitenkaan vielä tullut tapauksia, joissa superilaisia olisi tämän vuoksi oikeasti irtisanottu. Viime keväänä muutamaa jäsentä uhkailtiin siivoustehtäviin siirtämisellä.
Mikäli työtila on sellainen, ettei siellä lääkärin mukaan voi työskennellä yksikään rokottamaton, silloin työnantajan tulee ensisijaisesti etsiä työntekijälle muita tehtäviä.
– Se, että joku ei ota rokotusta, ei automaattisesti ole irtisanomisperuste.
Rokotussuojaa koskevaa lakia pyritään nyt höllentämään
Tartuntatautilaissa mainitun rokotuksia koskevan säännöksen sanamuoto on tällä hetkellä hyvin ehdoton. Hyvärinen toteaa, että se ei jätä työnantajalle kovinkaan paljon pelivaraa.
– Lainvalmistelijat eivät sitä kuitenkaan alun perin tarkoittaneet näin tiukaksi. Hoitajilla on toki eettisten ohjeidensa perusteella velvollisuus huolehtia, etteivät he omalla toiminnallaan aiheuta vaaraa potilaille. Ennen kuin säännöstä muutetaan, ei sosiaali- ja terveysalalla ole kovin paljon tehtäviä, joissa voisi työskennellä ilman rokotussuojaa.
Hyvärinen toteaa, että SuPerin tavoitteena on saada tartuntatautilakiin muutos, mutta lainsäädännöstä päättää eduskunta.
– Meidän näkemys SuPerissa on, ettei rokotus saisi olla pakollinen, vaan vapaaehtoinen. Pakkoa parempi tapa on kannustaa ja valistaa ihmisiä ottamaan rokotus.
Sosiaali- ja terveysministeriön uusi lakiesitys on lausuntokierroksella, ja myös SuPer antaa lausuntonsa esityksestä 16. marraskuuta mennessä.
– Tällä hetkellä laissa mainitaan, että työnantaja saa vain erityisestä syystä käyttää työtehtävässä rokottamatonta henkilöä. Uuden ehdotuksen mukaan säännös muuttuisi enemmän suositusluontoiseksi. Sen mukaan tehtävissä tulisi ensisijaisesti käyttää rokotuksen ottaneita henkilöitä. Tämä olisi selvä lievennys.
