Miten aikoinaan lähdit mukaan SuPerin toimintaan?
Lähdin vuonna 1994 ammattiosaston syyskokoukseen, jossa minut valittiin opiskelija- ja nuorisovastaavaksi, vaikka en kokouksessa ollut tehnyt muuta kuin avannut kuin yhden kerran suuni. Sillä SuPer-tiellä olen edelleen. Olen aina ollut kiinnostunut asioista ja vaikuttamisesta. Peruskoulussa olin mukana oppilaskunnassa, ja silloinen opettajani sanoi, että tiesi jo tuolloin, että tulen tekemään vaikuttamistyötä. Olen ollut mukana liittohallituksessa ja STTK:n Uudenmaan aluetoimikunnassa ja samaan aikaan kehittänyt paikallista toimintaa. Toimin edelleen ammattiosaston hallituksessa.
Mitä toiminta SuPerissa on antanut?
Olen saanut todella paljon ja koen, että minulla on vielä paljon annettavaa. Työ SuPerissa on vasta puolivälissä. Vuosien varrelta minulle on jäänyt paljon hyviä yhteistyökumppaneita, joiden kanssa edelleen vaihdan kuulumisia ja pohdin maailmanmenoa. Osa heistä on päätöksentekijöinä politiikassa. Olen saanut laaja-alaisen näkökulman superilaiseen kenttään mutta myös sen ulkopuolelle. Olen nähnyt, että monista asioista voidaan olla joko eri mieltä tai samaa mieltä, mutta hyvällä keskustelulla erimielisyyksiinkin löytyy yleensä molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu
Millaisen puheenjohtajan SuPer saisi sinusta?
Vahvan, supertaustaisen puheenjohtajan. Tunnen superilaisen kentän, en vain kunta- tai hyvinvointialueiden työtä vaan myös yksityistä puolta ja varhaiskasvatusta. Otan rohkeasti kantaa, uskallan ottaa puheenvuoroja ja kertoa eriävänkin mielipiteen. Olen myös kuunteleva, rakentava ja yhteistyökykyinen.
Minua on kuvailtu näkemykselliseksi. Osaan tarkastella asioita laaja-alaisesti. Saatan joskus vaikuttaa periksiantamattomalta, mutta osaan myös joustaa tosiasioiden edessä enkä jää junnaamaan paikoilleni asioihin, joihin en pysty vaikuttamaan. Olen vahva neuvottelija, mutta tiedän, että neuvotteleminen on myös ryhmätyötä.
Mitä pidät tulevan puheenjohtajakauden suurimpana haasteena ja miten se ratkaistaan?
Hallituksen työelämän heikennystavoitteet tulevat koskettamaan jokaista SuPerin jäsentä kaikilla toimialoilla ja sektoreilla. Jos päällä olevaa pattitilannetta ei saada auki, vuodet tulevat olemaan myrskyisiä. Neuvottelukierrokset vaikeutuvat ja niihin on valmistauduttava huolella, jotta saavutamme tavoitteemme. Ei voi olla niin, että kolikon toiselle puolelle ei saada mitään hyvää vaan joudumme ainoastaan tyytymään menettäjien rooliin. Jos vientialan palkkamalli menee maaliin, me naisvaltaisten sote- ja varhaiskasvatusalan ammattilaiset emme nouse palkkakuopasta ihan hetkessä. Palkkakehitys jää todella paljon jälkeen.
Yhtä yksittäistä ratkaisua ei ole. Soitellen sotaan ei kannata lähteä vaan katsoa vähän pidemmälle tulevaisuuteen ja pitkäjänteisesti miettiä ratkaisuja ja sitä, miten ne vaikuttavat meidän jäsenistöömme. Ay-liike on tehnyt hyvää työtä ja sitä tarvitaan edelleen, mutta nyt olemme vedenjakajalla. Vanhojen rakenteiden lisäksi tarvitaan jotain uutta, jolla voidaan puolustaa ja edistää työntekijöiden tavoitteita. Jos emme onnistu tässä, jäsenistö äänestää jaloillaan, ja jos jäseniä ei ole, ei ole liittoakaan.
Miten SuPerin jäsenmäärä saadaan kasvuun?
Olen miettinyt asiaa pitkään ja koen, että SuPer on yhdessä tekemisen liitto. Mielestäni meidän pitää jatkaa ja vahvistaa perustyötä, jota teemme jo nyt paikallisesti sekä liittotasolla. Työkalupakki on olemassa, työkaluja pitäisi vain ottaa käyttöön rohkeammin ja enemmän. Jäsenhankinta kampanjat kohdennetusti sekä säännöllisesti tuottavat jäseniä liitolle.
Paikallisesti ammattiosastojen tulisi tehdä enemmän yhteistyötä. Jos joku tekee paremmin kuin toinen, ei olla kateellisia vaan kysytään, voisimmeko me tehdä yhdessä. Toiset ammattiosastot ovat aktiivisempia kuin toiset, ja aktiivisemmat voisivat houkutella vähemmän aktiivisia mukaan toimintaan. Me tarvitsemme myös nuorempaa sukupolvea mukaan talkoisiin. Meidän vanhempien on hyväksyttävä ja kuunneltava nuorten ajatusmaailmaa ja se, miten he näkevät ammattiosaston tai ay-liikkeen. Näin saamme tulevaisuuden tekijöitä.
Meistä jokaisen kannattaa muistaa, että myös pienillä teoilla on merkitystä ja tuoda sopivissa tilanteissa esiin, että on superilainen ja ylpeä siitä.
Puheenjohtajaehdokas Päivi Inberg
Ikä: 52 vuotta
Kotipaikkakunta: Tuusula
Ammatti: Perushoitaja, Keski-Uudenmaan hyvinvointialueen pääluottamusmies
Perhe: Mies, kaksi teini-ikäistä poikaa sekä 6-vuotias suomenlapinkoira
Harrastukset: Luonnossa liikkuminen on hyvää vastapainoa työlle, luonnossa liikkuessa mieli rauhoittuu ja akut latautuvat. Viihdyn myös puutarhassa puuhastellen. Luen kaikenlaista laidasta laitaan ja mietiskelen asioita. Yhteinen aika ja puuhastelu perheen kanssa on minulle myös tärkeää.
Tutustu kaikkiin puheenjohtajaehdokkaisiin:
Harri Järvelin: ”Yhteistyön luominen on äärimmäisen tärkeä neuvotteluasenne.”
Anne Heiskanen: ”Minulla on paljon annettavaa tässä hetkessä”
