Touhula-päiväkotien työntekijöiden mukaan sijaistarvetta paikataan muun muassa henkilöstön siirroilla ”hyppimällä talosta toiseen”, jotta asiat näyttäisivät hyvältä paperilla.
”Heti kun on lapsia esimerkiksi sairaana tai pois, niin laitetaan ylimääräinen työntekijä toiseen taloon töihin, jotta luvut näyttäisivät hyvältä paperilla. Sijaisena pyörii milloin kukakin, mutta sijaiset saattavat parhaassa tapauksessa olla nippanappa täysi-ikäisiä kouluttamattomia nuoria”, kertoo eräs SuPerin jäsen.
Henkilöstö kokee vain sinnittelevänsä päivästä toiseen ja kertovat, että ovet käyvät tiuhaan Touhulan päiväkodeissa. Henkilökunta vaihtuu.
”Ehkä hulluinta mitä minulle on sanottu, on se, että työntekijä on vastuussa lapsiryhmästä, vaikka hän istuisi toimistossa palaverissa. Hän on ”kuuloetäisyydellä”. Näköyhteyttä ei ole, mutta työntekijä lasketaan ryhmässä läsnäolevaksi aikuiseksi.”
”Iltapäivästä työkaverini oli jäänyt yksin kahdentoista tuntemattoman alle 3-vuotiaan kanssa. Oli kuulemma pyörinyt ympyrää pihalla ja laskenut kerta toisensa jälkeen kahteentoista ja rukoillut, ettei mitään satu”, ihmettelee Touhulan päiväkodissa työskentelevä lähihoitaja.
Eräs toinen työntekijä kertoi palaneensa loppuun, koska koki, että vaatimukset työntekijöitä kohtaan olivat kohtuuttomia.
”Esimiehemme saattoi haukkua meidät maanrakoon, miten olimme niin monessa asiassa epäonnistuneet. Esimies saneli tasaiseen tahtiin ohjeita, miten meidän pitäisi kiristää työtahtiamme.”
Saman työntekijän mielestä jo päiväkodin tiloissa oli pahoja puutteita ja hän pelkäsi milloin itse joutuu syytteeseen siitä, että jotain pahaa tapahtuu.
”Ainoastaan eskareilla oli päiväkodissamme omat tilat. Loput lapset olivatkin sitten samoissa tiloissa, johtuen siitä, että päiväkotia ei ollut edes alunperin rakennettu päiväkodiksi. Melutaso oli karmiva. Lapsia oli aivan valtavasti. En muista enää suhdelukuja, mutta ne paukkuivat reippaasti yli aamuisin ja iltapäivisin. ”
Lapset eivät ulkoilleet
Työtahti on niin kova, etteivät 1–3-vuotiaiden ryhmät edes ulkoilleet iltapäivisin.
”Meillä ei ole resursseja pukea lapsia, koska henkilökuntaa on liian vähän. Etenkin jos joku työntekijöistä on poissa. Aikaa läsnäoloon ja kohtaamiseen on vain vähän. Päivät ovat jatkuvaa tilannetta toisensa perään, joihin yrittää ehtiä puuttumaan ajoissa.”
Päiväkodin arkea leimasi levottomuus.
”Päivät kuluivat yrittäen saada lapset vain säilymään hengissä. Lapsia oli niin paljon, että nukkarissa ei mahtunut kulkemaan lattiaa pitkin. Sänkyjä oli valtavasti. Joukossa oli paljon erityistä tukea tarvitsevia lapsia. Monet heistä käyttäytyivät aggressiivisesti. Kun meidän piti siivota tai hoitaa ruokahuoltoa, sattui usein niitä lyömisiä tai puremisia lasten keskuudessa. Jos laitoshuoltaja oli sairaana, harvoin hänen tilalleen otettiin ketään sijaista, joten muu henkilökunta hoiti silloin vessanpesut yms.”
Hoitohenkilöstö jopa teki lumitöitä ja hiekotti pihamaata.
