Miten sote-alan valvonta on järjestetty?
– Omavalvonta on ensisijaista potilas- ja asiakasturvallisuudessa. Valviran ja aluehallintovirastojen tehtävänä on tukea, edistää ja varmistaa ammattihenkilöiden ja organisaatioiden omavalvontaa ja puuttua asioihin silloin, kun omavalvonta ei riitä. Vertaan sote-alan valvontaa usein ilmailualan valvontaan. Lentoturvallisuus ei perustu siihen, että sisarvirastomme Trafin viranomaiset olisivat jokaisella lennolla mukana ja lentokoneiden huoltoa tarkistamassa, vaan laadukkaaseen Trafin edistämään alan omavalvontaan.
SuPerin tietojen mukaan omavalvonta ei ole riittävää. Mistä se johtuu?
– Vaikka potilas- ja asiakasturvallisuus on parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana, omavalvontaa täytyy edelleen kehittää. Jokaisella työpaikalla pitää pohtia omaa kulttuuria: Onko meillä virheistä oppiva kulttuuri? Onko henkilöstöllä avoin mahdollisuus keskustella esimiesten kanssa kaikista laatuun ja turvallisuuteen liittyvistä asiois-
ta? Kuuluuko turvallisuus työpaikan ykkösasioihin? Ovatko ohjeet päivitettyjä ja käyttäjäystävällisiä sekä luetaanko niitä? Rekrytoidaanko oikeita ihmisiä? Perehdytetäänkö ja täydennyskoulutetaanko heidät riittävän hyvin? Onko työntekijöitä riittävästi kyseisen toimipaikan tarpeisiin nähden? Jokaisen täytyy myös itse kantaa vastuuta turvallisuudesta ja laadusta. Kaikkea vastuuta ei voi sysätä muille. Tärkeää on tunnistaa oman osaamisen rajat. Jos ei osaa jotakin, se pitää kertoa esimiehelle. Ammattitaidon kehittämisestä täytyy myös itse huolehtia.
Miten työpaikalla esiin nostettuihin huoliin pitää reagoida?
– Koskaan ei pidä suhtautua välinpitämättömästi. Jos työntekijä, potilas tai omainen on huolissaan turvallisuutta uhkaavasta seikasta, tarvitaan nopeaa reaktiota. Huoli saattaa kertoa todellisesta vaaratekijästä, jolloin se pitää poistaa tai siihen pitää vaikuttaa tai huolen on synnyttänyt puutteellinen informaatio tai väärinkäsitys, jolloin tietoja täytyy lisätä tai oikaista. Kun työntekijä tuo asiallisesti huolen esiin, häntä ei saa pitää hankalana vaan hyvänä työntekijänä.
Mitä valvontaviranomainen tekee, kun saa tiedon hoitoalan yksikön ongelmista?
– Teemme selvityksen ja tarvittaessa tarkastuskäynnin. Arvioimme toimenpiteet, jotka vaaditaan yksiköltä asiakas- tai potilasturvallisuuden palauttamiseksi. Tilanne paranee usein jo selvitysprosessin aikana. Jos näin ei tapahdu, velvoitamme toimintaa muutettavaksi paremmaksi, joskus sakon uhalla. Tarvittaessa toiminta keskeytetään, mutta tähän päädytään harvoin.
Onko soveltuvuuskokeiden lopettaminen näkynyt Valviran työssä?
– Valviran työssä näkyy se, että lähihoitajiksi valmistuu sellaisia henkilöitä, joiden toimintakyky ja terveydentila eivät riitä työhön. Saamme liian paljon ilmoituksia vastavalmistuneista hoitajista, jotka ovat olleet päihtyneenä töissä tai ovat varastaneet lääkkeitä. Näillä lähihoitajilla on ollut päihdehäiriö jo opintojen aikana. Oppilaitosten pitäisi herkistyä tarkastelemaan enemmän sitä, onko opiskelijalla riittävä ammatillinen toimintakyky. Soveltuvuuskokeista voi olla muuta hyötyä, mutta ei niilläkään päihdeongelmia tunnisteta. Sora-lainsäädäntöä täytyisi soveltaa enemmän kuin nyt sovelletaan. Opiskelijaterveydenhuoltoa olisi kehitettävä, jotta päihdeongelmiin voitaisiin puuttua ja ohjata opiskelija hoitoon.
Miten työkaverin päihteiden väärinkäyttöön pitää puuttua?
– Kun epäilee työkaverin toimintakyvyn alentuneen päihdehäiriön tai sairauden vuoksi, täytyy reagoida. Ensin voi puhua työkaverin kanssa suoraan ja sanoa, että olen huolissani sinusta. Jos on kyse päihtymystilasta, asia pitää ilmoittaa esimiehelle, ja mikäli hän ei reagoi, täytyy asia viedä ylemmälle esimiehelle, luottamusmiehelle tai työsuojeluvaltuutetulle. Valviraan voi ottaa yhteyttä, kun näyttää siltä, ettei omavalvonta korjaa asiaa nopeasti. Asioihin puuttuminen on välittämistä. Työntekijä voi tehdä vakavan virheen, josta kärsivät potilaan tai asiakkaan lisäksi myös hän itse. Hallitsematon päihdehäiriö on yleisin syy menettää oikeus harjoittaa ammattiaan..
