Viime vuoden lopussa noin 2 200 vanhusta odotti pääsyään ympärivuorokautiseen hoitoon. Odotusaika oli keskimäärin kaksi kuukautta, mutta monilla hyvinvointialueilla se venyi yli lain salliman kolmen kuukauden rajan. Tiedot käyvät ilmi yksityisiä sote-yrityksiä edustavan Hyvinvointiala Halin selvityksestä.
Tulokset eivät yllätä SuPerin vanhustyön asiantuntijaa Sari Ilonummea.
– Hyvinvointialueet ovat vähentäneet ympärivuorokautisen palveluasumisen paikkoja, ja seurauksena on hoivajonoja.
Tilanne on Halin selvityksen mukaan kohentunut viime kesästä. Silti kaksi kuukautta on pitkä aika ihmiselle, joka tarvitsee kiireellisesti ympärivuorokautista hoitoa.
– Ajatellaan vaikka muistisairasta henkilöä, joka ei tiedä, missä on tai mikä on vuorokaudenaika. Hädän tunne voi olla valtava, ja kotona tai sen ulkopuolella voi sattua jopa henkeä uhkaavia tilanteita.
Kotihoito kuormittuu ja vuodeosastot ruuhkautuvat
Selvityksen mukaan useita satoja vanhuksia odottaa hoitopaikkaa terveyskeskuksen vuodeosastolla, koska eivät enää pärjää kotihoidon turvin kotona. Ilonummen kukaan se kertoo, että hyvinvointialueet tekevät ratkaisuja hyvin lyhytjänteisesti
– Ympärivuorokautinen palveluasuminen on sekä halvempaa että inhimillisempää kuin vuodeosastohoito. Vuodeosastolla iäkkään toimintakyky laskee nopeasti, koska kuntoa ylläpitävää toimintaa ei ole.
Hoitojonojen taustalla on Halin mukaan se, että hyvinvointialueet eivät osta yksityisiä hoivapaikkoja, koska ne joutuvat sopeuttamaan talouttaan. Onko tämä ainoa syy?
– Hyvinvointialueiden taloudellinen tilanne ja siellä tehdyt päätökset ovat keskeisiä tekijöitä. Lisäksi yksityiset palveluntuottajat ovat nostaneet hintojaan, mikä ei miellytä hyvinvointialueita, Ilonummi toteaa.
Kuormitus kasvaa myös hoitajilla
Pitkät hoitojonot vaikuttavat suoraan lähihoitajien työhön. Kun ikäihminen odottaa ympärivuorokautista hoivapaikkaa, hän on usein kotihoidon asiakas. Mitä pidempi odotusaika, sitä enemmän hoitoa hän tarvitsee.
– Kotihoidossa hoitajat kokevat eettistä kuormitusta, koska eivät pysty tarjoamaan asiakkaalleen riittävää hoitoa ja huolenpitoa. Työasiat mietityttävät myös vapaa-ajalla. Eettisestä kuormituksesta seuraa poissaoloja työstä ja mielenterveysongelmia, ja työkyky voi heikentyä pitkäksi aikaa.
Sama kehitys näkyy myös ympärivuorokautisessa hoivassa. Asiakkaat ovat huomattavasti huonokuntoisempia kuin ennen. Samaan aikaan henkilöstön määrää on vähennetty.
– Tämä on jyrkässä ristiriidassa hallitusohjelman Hyvän työn -ohjelman kanssa, jonka piti parantaa sote-henkilöstön jaksamista ja työn tuottavuutta.
Ratkaisuna raha ja arvovalinnat
Sari Ilonummen mukaan tilanteen korjaaminen vaatii rahaa ja oikeita päätöksiä.
– Suomi käyttää ikäihmisten palveluihin vähemmän rahaa kuin muut Pohjoismaat. Tämä on arvovalintakysymys. Vaalipuheissa iäkkäiden arvostus ja hyvä hoito nousevat aina esiin, mutta päätökset ovat aivan toisenlaisia. Minusta se on valehtelemista. Toivon, että kansalaiset äänestävät fiksuja päättäjiä tulevissa aluevaaleissa.
