– Varhaiskasvatus ei pyörisi ilman lastenhoitajia, jotka suostuvat tekemään opettajan sijaisuuksia, sanoo SuPerin varhaiskasvatuksen asiantuntija Johanna Peréz.
Opetushallinnon tilastojen mukaan kunnallisissa päiväkodeissa määräaikaisista varhaiskasvatuksen opettajista hieman yli puolella on tehtävään vaadittava koulutus. Yksityisissä päiväkodeissa pätevyys on vain noin joka kolmannella. Suurin osa epäpätevistä vaka-opettajista on lastenhoitajia.
Opettajan tehtäviin haalitaan työntekijöitä usein oman talon sisältä. Sijaisuuksia hoitavat ovat kokeneita ja taitavia varhaiskasvattajia. Työnantajan odotukset voivat silti olla epärealistiset.
– Lastenhoitajilta odotetaan usein samanlaista suoriutumista kuin varhaiskasvatuksen opettajalta mutta ilman koulutusta ja usein myös ilman perehdytystä.
Varhaiskasvatuksen opettajien työajasta 13 prosenttia tulisi olla suunnitteluaikaa eli niin sanottua sak-aikaa. Se on noin viisi tuntia viikossa. Epäpätevällä opettajalla suunnitteluaikaa ei välttämättä ole lainkaan.
Vastuu ei myöskään aina näy palkkauksessa. Sijaisuutta hoitavalle lastenhoitajalle on lähtökohtaisesti maksettava samaa palkkaa kuin pätevälle opettajalle. Työnantajat tarjoavat kuitenkin usein kevennettyjä sopimuksia, joissa jotain opettajan tehtäviä on poistettu. Silloin myös palkkaa on voitu niin sanotusti keventää.
– Työehtosopimus kannattaa lukea tarkkaan ennen allekirjoittamista. Kannattaa myös muistaa, että määräaikainen sopimus sitoo työntekijää, Peréz muistuttaa.
Kuka lopulta hoitaa lapset?
Tilannetta vaikeuttaa entisestään varhaiskasvatuslain uudistus, jonka mukaan vuoteen 2030 mennessä päiväkotien tulee korvata joka toinen lastenhoitaja varhaiskasvatuksen opettajalla: Jos päiväkotiryhmässä on nyt yksi opettaja ja kaksi lastenhoitajaa, reilun viiden vuoden kuluttua opettajia on oltava kaksi ja lastenhoitajia yksi.
Aikaisemmin lastenhoitajilla oli mahdollisuus jatkaa opintoja ja hankkia muodollinen pätevyys opettajan tehtäviin, mutta aikuiskoulutustuen lakkauttamisen jälkeen se on pitkälti kiinni henkilökohtaisista mahdollisuuksista ja siitä, tukeeko työnantaja kouluttautumista.
Vaikka jollekin vaihtoehto voikin olla juuri se oikea, itsetarkoituksena ei voi olla, että lastenhoitajat siirtyvät sankoin joukoin opettajiksi.
– Aina parempi, jos jokainen tekisi työtä, johon on kouluttautunut. Kun lastenhoitajat sijaistavat varhaiskasvatuksen opettajia, kuka sijaistaa lastenhoitajia? Pätevistä lastenhoitajistakin on pulaa, Peréz toteaa.
