Kun minulla ei ollut aikaa lukea kaikkia haluamiani kirjoja, otin kotitöiden lomassa ja työmatkoilla äänikirjat käyttöön. Silti moni kiinnostava teos jäi läpikäymättä, jolloin tuttuni vinkkasi, että äänikirjan nopeuden voi säätää 1,2- tai jopa 1,5-kertaiseksi. Tehokkuuteni tehostui – samassa ajassa ehti enemmän! Ajattelin säästäväni aikaa, vaikka tosiasiassa vain täytin aikani armottoman tiiviisti.
Kymmenentuntisen äänikirjan kuuntelu alle seitsemässä tunnissa konkretisoi, miten tekniikka voi säästää aikaa tai vaivaa. Mutta mihin säästynyt aika menee? Siihen, että on enemmän aikaa vai siihen, että on entistä enemmän tehtävää?
Tehostaminen toimii, jos se on elämänlaatua kohentava valinta.
Tehostaminen toimii, jos se on elämänlaatua kohentava valinta. Ongelmaksi se muodostuu, jos sen tarvetta ei kyseenalaisteta tai jos säästetty aika suoraviivaisesti tarkoittaa lisävaatimuksia.
Nykyajan hektisessä rytmissä ei ole ihme, että monen haaveena on irtautuminen oravanpyörästä. Kiireisessäkin arjessa voi kuitenkin olla paljon hyvää, eikä suurin ongelma olekaan välttämättä oravanpyörän sisältö. Tyytyväisyyttä voi nakertaa tekemisen huippuun viritetty tahti.
Ajatus hidastamisesta voi ärsyttää, jos kokee, ettei arjen tahti ole oma valinta. Työn tehokkuusvaatimukset tyypillisesti kasvavatkin itsestä riippumatta. Rakenteellisia muutoksia odotellessa yksilön hyvinvointitaitona kuitenkin korostuu kyky säätää arjen nopeuskytkintä edes vapaa-ajalla. Mitä mahdottomammalta hidastaminen tuntuu, sitä enemmän sitä nimittäin tarvitsee. Kiire luo kapeanäköisyyttä, jossa hengästyttävä tahti vaikuttaa vaihtoehdottomalta pakolta. Juuri silloin on korkea aika nostaa jalka pois kaasulta.
Hidastamiseen tarvitaan oikeastaan vain kolmea asiaa. Ensin ymmärrys hidastamisen eduista. Mitä voisit hyötyä rytmin rauhoittamisesta? Toiseksi tarvitaan aikaa. Sitä saa tekemisiä karsimalla. Mistä voisit luopua tai mitä vähentää? Kolmanneksi tarvitaan päättäväisyyttä olla haalimatta lisää tekemistä vapautuneelle ajalle. Vain silloin vapautuneen ajan voi käyttää tahdin rauhoittamiseen.
Yhdelle sopii ripeämpi tempo kuin toiselle, mutta ihan jokainen ihmismieli tarvitsee elpyäkseen kiireettömyyttä.
Käytännössä kyse on myös siitä, onko tekemisen nopeus tietoinen valinta. Luontaisesti yhdelle sopii ripeämpi tempo kuin toiselle, mutta ihan jokainen ihmismieli tarvitsee elpyäkseen kiireettömyyttä, joutenoloa ja luppoaikaa. Hetkiä, jolloin tekeminen hidastuu tai vaihtuu olemiseen.
Kun löytää myös hitaammat vaihteet arkeen, saattaa huomata, että joskus elämältä saa enemmän tekemällä vähemmän tai verkkaisemmin. Ettei vaan tule niin kiire elää, ettei oikeasti ehdi elää.
