”Ei minun kannata harjoitella itsemyötätuntoa. Olen jo liian lempeä itselleni.” Kuulen usein tällaisia näkemyksiä ja olen itsekin kokenut, että ollessani itselleni oikein lempeä saatan illalla katsoa lempisarjaani vielä yhden (ja näin meidän kesken toisen ja kolmannenkin) jakson yöunien kustannuksella.
Tutkimusten mukaan itsemyötätunnosta on kuitenkin vain hyötyä, eikä lainkaan haittaa. Se lisää hyvinvointia ja elämäntyytyväisyyttä, auttaa suorittamaan opintoja paremmin tuloksin ja ennustaa huippu-urheilijoiden tuloskehitystä. Hoiva-alan tutkimuksissa se on yhdistetty uupumuksen ja stressin vähenemiseen sekä työtyytyväisyyden kasvuun.
Mistä arkikokemuksen ja tutkimuksen ristiriita sitten johtuu? Ehkä siitä, että hyvinvointialalla trendaavassa armollisuus- ja lempeyspuheessa välillä hämärtyy, mistä itsemyötätunnossa on kyse – ja silloin sen supervoima katoaa.
Ymmärtääkseen itsemyötätuntoa voi miettiä, miten osoittaa myötätuntoa muille: Jos lapsi ei halua hammaslääkäriin, myötätuntoinen vanhempi huomaa pelon ja pyrkii lievittämään sitä. Käyntiä ei kuitenkaan jätetä väliin. Jos taas joku kohtelee lasta huonosti, myötätuntoinen vanhempi nousee puolustamaan. Myötätunto on lohduttamisen, rauhoittamisen, armollisuuden ja hankalan olon kohentamisen lisäksi energiaa, napakkuutta, rajoja ja tahdonvoiman kohdistamista siihen, josta kiittää vasta myöhemmin.
Myös itsemyötätunto on sekä pehmeyttä että vahvuutta. Siinä on jin ja jang, kaksi vastakkaista ja toisiaan täydentävää perusvoimaa. Näitä itsemyötätunnon kahta puolta kutsutaan englanniksi termeillä tender eli herkkä ja hellä ja fierce eli raju, hurja tai raivokas.
Ollessaan tasapainossa nämä kaksi voimaa muodostavat työelämätaidon, jota tarvitaan erityisesti, kun työ on vaativaa ja olosuhteet haastavat. Itsemyötätunto auttaa luovimaan vaatimusten ristipaineessa.
Jos itsemyötätunto kuitenkin typistyy vain lempeydeksi, pehmeys voi valua lepsuudeksi. Silloin antaa liikaa periksi tai käpertyy hoivaamaan haavojaan, vaikka olisi syytä korjata se, mistä haava tuli. Jos taas keskittyy ainoastaan ulospäin suuntautuvaan voimaan ja jyrää eteenpäin, on vaarassa ohittaa omat tarpeensa. Haavat jäävät hoitamatta.
Arjen taitona itsemyötätunto on huolehtiva voima. Sen siivittämänä ei kritisoi itseään maanrakoon esimerkiksi silloin, kun lempisarjamaratonin jälkeisenä päivänä haukottelusta ei tule loppua. Lisäksi se ohjaa jatkossa tekemään sellaisia valintoja, ettei arkea tarvitse viettää alati väsyneenä.
Lue myös:
Mitä tapahtuu, kun hoitajan myötätunto ehtyy? Myötätuntouupumus vaikuttaa ensin lähisuhteisiin
Empatia asuu meissä kaikissa – hoitajille empatian taito on osa ammatillisuutta
