Vaikka kurjuudessa vellomisesta kärsivät kaikki, ei valittaminen ole vain huono asia. Se kytkeytyy myös yhteenkuuluvuuden perustarpeeseen. Valittaminen on kutsu asettua yhteiseen rintamaan, ja oloa helpottaa, kun kokee, ettei ole ainoa, jota ongelmakohdat häiritsevät tai jolla on haasteita. Rännästä marmattaminen ei muuta säätä, mutta samanmielisten kohtaaminen keventää oloa.
Valittaminen voi siis olla sosiaalista liimaa, mutta valituskuoroon ei kannata aina liittyä. Kun toinen muistuttaa pimeän vuodenajan hyvistä puolista, syttyy valonpilkahdus. Huomaan, ettei kaikki olekaan pielessä. Eri tavalla kokevien kuuleminen avartaa katsantokantaa.
Jatkuva valitus saa myös mielen takertumaan entistä tiukemmin epäkohtiin. Mieliala laskee ja varsinkin kuulijan hermot ovat koetuksella. Harva viihtyy seurassa, jossa jokainen kohtaaminen alkaa valituksella. Arkinen valittaminen ei kaada maailmaa, mutta ihmissuhteille se voi olla myrkkyä.
Valittamisen sudenkuoppa nimittäin on se, että melkein jokainen meistä tuntee valittajan, mutta usein valittaja ei tunnista itseään. Krooninen valittaja luulee kertovansa miten asiat ovat, mutta näkökulma on todellisuutta kapeampi.
Valitusvirren kuuntelu ei ole kenenkään velvollisuus, mutta ihmisten parissa tehtävässä työssä negatiiviselta puheelta ei voi välttyä. Potilaiden ja heidän läheistensä, asiakkaiden sekä kollegojen valituksille ei voi aina laittaa stoppia tai vetäytyä tilanteesta. Silloin valittajan ymmärtäminen voi auttaa kuulijaa.
Jatkuva valitus voi kummuta syvistä haavoista: hankalat lähtökohdat elämään, vastoinkäymiset ja surulliset kohtalot altistavat kyynistymiselle. Kun hankalaa tilannetta tai tunnetta ei pysty muuttamaan, avuttomuus, pettymys, ahdistus ja turhautuminen purkautuvat valituksena. Jos empatiaa tai huomiota on tottunut saamaan negatiivisella puheella, tulee marinasta helposti myös luontainen kommunikointitapa ja selviytymiskeino.
On sanottu, että ihmiset eivät aina tarvitse neuvoja. Joskus he tarvitsevat käden, josta pitää kiinni, korvan, joka kuuntelee, ja sydämen, joka ymmärtää.
Säävalittaja ei yleensä kaipaa tärppejä lämpimämpään pukeutumiseen tai kiirettä voivotteleva ajanhallintavinkkejä. He tarvitsevat myötätuntoa, jakajaa harmille ja kannattelijaa väsymykselle. Taitava valittaja osaa kertoa, tarvitseeko hän tukea, olonsa tuuletusta vai ratkaisuehdotuksia. Samalla on järkevää pohtia, että jos asiaa on purnannut jo sata kertaa, ja mikään ei ole muuttunut, niin kannattaako napinaa jatkaa.
Lue myös:
Itseään voi jokainen muuttaa, mutta se ei ole helppoa
