Tee, mitä rakastat ja rakasta, mitä teet. Tee intohimostasi työ ja sinun ei tarvitse tehdä enää päivääkään työtä. Seuraa kutsumustasi. Löydä ikigai!
Hyvää tarkoittavia neuvoja parempaan työelämään riittää. Ne kuitenkin herättävät kysymään, täytyykö työn olla kaikki unelmat täyttävä runsaudensarvi. Onko tilanne toivoton, jos ei pursu intoa työvuoron jokaisena tuntina ja odottaa vapaapäiviä? Eikö työ saa tuntua työltä?
Toki on toivottavaa, että työstään suurimmaksi osaksi pitää. Myönteistä tunne- ja motivaatiotilaa luonnehtiva työn imu vaikuttaa niin terveyteen kuin työsuoritukseenkin.
On silti tervettä, että intohimoja löytyy myös työn ulkopuolelta. Vetovoimainen vapaa-aika tuo vastapainon työlle ja tukee palautumista. Mielestäni työtä ei tarvitse palavasti rakastaa, mutta on yksi asia, josta hyvää työelämää toivovan ei tule tinkiä: kokemus työn merkityksellisyydestä.
Kaipuu merkitykseen on osa ihmisyyttä.
Kaipuu merkitykseen on osa ihmisyyttä. Se ei riipu kokemusvuosista tai asemasta organisaatiossa. Jokainen haluaa tuntea, että omalla työllä on väliä ja työpanoksesta hyötyä. Merkityksen kokemus lisää hyvinvointia, sitoutumista ja tehokkuutta. Vaatimus siitä ei ole kohtuuton. Se on perustarve.
Työnantaja vaikuttaa työtehtävillä, käytännöillä ja puitteilla osin työntekijöidensä kokemukseen työn merkityksestä. Kuitenkaan merkitystä ei voi tarjoilla valmiiksi pureskeltuna. Se on henkilökohtainen kokemus, joka on löydettävä itse.
Merkitys nousee omien arvojen toteuttamisesta, työn päämääristä tai työn vaikuttavuudesta. Halu auttaa, olla hyödyksi, tehdä aidosti tärkeää työtä ja saada hyvää aikaan lienevät hoitoalan yleisiä vetovoimatekijöitä.
Vaikka alavalinta olisi tarkkaan harkittu, voi arjen kiireessä yhteys työn merkitykseen hämärtyä. Jos tunne merkityksestä katoaa, häviää myös mielekkyys. Työ alkaa näyttäytyä vain tehtävä- ja vaatimuslistana. Ihminen leipääntyy. Motivaatio ja jaksaminen ovat vaakalaudalla.
Kosketus työn merkitykseen vaatii siis ylläpitoa. Se voi säilyä yksinkertaisesti muistuttamalla itseään siitä, ketä oma työ koskettaa. Millainen merkitys työlläsi on asiakkaille tai potilaille? Entä heidän läheisilleen, työnantajilleen ja työyhteisöilleen? Kenen elämä on parempaa työsi ansiosta?
Olennainen kysymys ei olekaan, tuntuuko työ työltä tai rakastaako sitä. Ripaus rakkautta voi kannatella vaikeina hetkinä, mutta olennaisin kysymys on, tuntuvatko myös vähemmän mieluisat tehtävät merkityksellisiltä.
