Kun toimittaja-valmentaja Anna Perhon lapset olivat pieniä, hän työskenteli usein kotona.
– Ostin joskus omaa aikaa lapsiltani. Minulla oli rusinoita ja pähkinöitä työpöydällä. Heitin niitä lattialle ja sanoin, että tämä on etsimisleikki. Sillä aikaa kun he etsivät, sain kirjoitettua muutaman rivin. Vanhemmuutta voi yrittää suorittaa täydellisesti tai sitten voi tehdä kaikkea tällaista. Ei ehkä täysin päivänvaloa kestävää, mutta mitä sitten.
Anna Perho puhui SuPerin järjestämässä hyvinvointivalmennuksessa työn ja perheen yhdistämisestä 31. maaliskuuta. Hänen keskeinen sanomansa oli, että hommassa onnistuu, jos ei tavoittele kympin suoritusta kummassakaan. Yleensä seiskan arvoinen suoritus riittää molemmissa.
– Maailmassa törmää usein näkemykseen, että nainen on ”saanut kaiken”, kun hänellä työpaikka ja sitten vielä lapsiakin. Mutta jos mietitään ihmiskunnan historiaa, vanhemmuuden ja työn yhdistäminen on ollut tavallista.
Ajankäyttö pitää priorisoida
Anna Perho muistutti siitä, ettei häntä edeltävällä sukupolvella ollut päivähoitoa tarjolla. Lapset olivat arjessa mukana.
– Nykyisin on tarjolla palveluja työn ja perheen yhdistämisen helpottamiseksi. Silti koemme tämän kauhean vaikeaksi. Kivikauden ihmisillä ei ollut iltapäiväkerhoa, ei liioin meidän isoisoäitiemme aikana. Vasta meidän sukupolvellamme on varaa tehdä perheen ja työn yhdistämisen laadullistamisesta ongelma.
Perhon mukaan yksi syy siihen on se, että kuvittelemme voivamme tehdä kaiken yhtä suurella intensiteetillä.
– James Clearin teorian mukaan ihmiselämää voidaan ajatella keittolevyinä. Neljä levyä ovat työ, perhe, sosiaalinen elämä ja itsestä huolehtiminen. Kahta levyä, esimerkiksi työtä ja perhettä, voi pitää täysillä. Jos yritetään laittaa kolmas tai jopa neljäs levy täysille, silloin ei enää pysty tekemään mitään kunnolla, ja tämä keskeneräisyys riivaa liikaa.
Perho painottaa, että taitavat ajankäyttäjät pohtivat jatkuvasti sitä, mihin he suostuvat käyttämään aikaansa.
– Kärjistäen vahva ajankäyttäjä sanoo ei lähes kaikelle voidakseen sanoa kyllä kaikkein arvokkaimmille asioille.
Täydellisyyden tavoittelu ei kannata
Kun perheeseen syntyy ensimmäinen lapsi, joka paikasta tulee tietoa siitä, miten lasta pitää kasvattaa. Vaatimukset ovat kiristyneet vuosi vuodelta.
– Olen 70-luvun lapsi. Jos ajattelen omaa lapsuuttani, nykyisin pidätettäisiin vanhemmat, jos lasten annettaisiin tehdä sellaisia asioita, joita silloin pidettiin täysin luontevina. Esimerkiksi olin 11-vuotiaana pitkiä viikonloppuja kotona kavereiden kanssa, kun porukat olivat reissussa. Minusta se oli mahtavaa, mutta en silti olisi missään tapauksessa toiminut samalla tavalla omien lasteni kanssa. Ajat ovat muuttuneet.
Nykypäivänä odotukset hyvälle vanhemmuudelle ovat korkeat. Jo sikiölle kehotetaan soittamaan Mozartia, ja vanhemmilta vaaditaan herkeämätöntä henkistä läsnäoloa, vaikka se on ylipäätään ihmiselle hankala asia toteuttaa.
Perho ei usko, että esimerkiksi neuvolassa vanhempia kannustetaan olemaan täydellisiä. Erityisesti kokemattomat vanhemmat haluavat lapsensa parasta, ja tekevät siksi helposti ylitulkintoja siitä, miten vanhemmuutta pitäisi suorittaa.
– Jos paras ystäväsi pohtisi samaa kysymystä kuin sinä itse, miten puhuisit hänelle ja kannustaisit häntä? Olemme usein itseämme kohtaan kaikkein ankarimpia.
Perhe ja työ ovat mahtava kombo
Anna Perhon mielestä työn ja perheen välillä ei tarvitse tehdä valintaa. Molemmat saavat olla tärkeitä ja yhtä aikaa olemassa.
Vanhempia saattaa kuitenkin piinata jatkuva syyllisyys. Töissä on huono omatunto siitä, ettei ole lasten kanssa. Kotona mielessä saattavat olla työt. Perhon mukaan ristiriitaan ei ole täydellistä ratkaisua, sillä emme voi olla täysillä mukana kummassakin koko ajan.
– Hyväksyn sen, etten voi monistaa itseäni eikä vuorokauteen tule ylimääräisiä tunteja. Voin pohtia sitä, miten järjestelen ja käytän aikani, jotta pystyisin suoriutumaan kummastakin riittävän hyvin. Minua on kantanut kaikessa tekemisessä se, että seiskan taso on useimmiten hyvä. Kurottelen ysiin vain valituissa asioissa.
Parhaimmillaan työ ja perhe tuovat tasapainoa elämään.
– Menestyneet ihmiset sanovat, että tämä on mahtava kombo. Perhe pakottaa palautumaan. Lasten vuoksi on lopetettava töiden funtsiminen, ja toisaalta perhettä pääsee töihin pakoon!
Kuuntele Anna Perhon luento kokonaisuudessaan verkossa
SuPerin seuraava hyvinvointiluento pidetään verkossa 26.4. Jutta ja Juha Larm puhuvat siitä, mistä iloa ja jaksamista kehon ja mielen yhteispeliin.
