Työhyvinvointiin ei välttämättä tule kiinnitettyä huomiota, kun suhaa autopilotilla työvuorosta toiseen ja kaikki on periaatteessa ”ihan jees”. Moni tajuaa arvostavansa omaa jaksamistaan vasta sitten, kun se ei enää ole itsestäänselvyys.
Työhyvinvointi ei ole vain työnantajan ja pomon vastuulla. Jokainen voi vaikuttaa siihen myös itse niin työntekijänä kuin työkaverinakin. Työhyvinvointiaan voi kohottaa opettelemalla tuntemaan itsensä. Työntekijän hyvinvoinnissa onkin pitkälti kyse omista kokemuksista.
Työssä jaksamisen kannalta on kuormittava tilanne, jos työpaikan käytännöt ovat ristiriidassa julkilausuttujen arvojen kanssa.
– Tällöin työntekijä kokee, että hänen työtään ja työhyvinvointiaan ei arvosteta. Arvostuksen puute on merkittävä kuormitustekijä, psykologian tohtori Marjo Pennonen toteaa.
Arvoristiriita ei ole vain työnantajan ongelma. Työtekijäkin saattaa havahtua siihen, että sanoo arvostavansa eniten perhettään ja omaa hyvinvointiaan, mutta suurin osa energiasta ja ajasta menee kuitenkin töihin.
Uupumisen ennaltaehkäiseminen on tärkeää. Yleensä tulokset ovat parempia, kun tilanteeseen havahtuu ennen nokkakolaria.
– On hyvä pysähtyä välillä miettimään, miten voin, mitä minulle kuuluu ja millaisia tuntemuksia kehossani on. Suunnanmuutokset on sitä helpompi tehdä, mitä aikaisemmin muutostarpeet tunnistaa, Pennonen sanoo.
Itsetuntemuksen lisääminen ei tarkoita ongelmien kaivelua. Sekin on hyvä, jos pystyy toteamaan, että kaikki on hyvin.
Itsetuntemus tarkoittaa ymmärrystä omasta itsestä: Tietää kuka ja millainen on, mitkä ovat omat arvot, voimavarat, vahvuudet, tarpeet, motiivit, tavoitteet ja toiveet, mutta myös heikkoudet.
– Itsetuntemuksessa tärkeää on itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on, Pennonen tiivistää.
Itsetuntemus ei ole projekti
Itsetuntemusta voi lisätä monella eri tavalla, yksi konsti toimii yhdelle, toinen toiselle.
Oman mielen ja kehon viestejä voi kuunnella yksin hiljaisuudessa, vaikkapa saunan lauteilla tai kävelyllä. Kirjoittaminen on monelle toimiva tapa jäsentää omia ajatuksiaan. Joillekin sopii rentoutus- ja mindfulness-harjoittelu.
Kaikella on kääntöpuolensa, myös liiallisella itsetutkiskelulla. Jatkuva itsensä tarkkailu voi aiheuttaa ahdistusta.
Itsetuntemus ei ole projekti, jonka voi suorittaa tai saada valmiiksi, sillä ihminen muuttuu elämän varrella. Elämänkokemus muovaa meille silmälasit, joiden läpi tarkkailemme itseämme ja maailmaa, ja aika ajoin täytyy käydä optikolla.
Älä anna muiden määrittää
Ulkoiset odotukset vaikuttavat minäkuvan kehittymiseen. Peilaamme itseämme muihin ihmisiin. Joskus se voi kuitenkin mennä yli ja ihminen varmistaa arvonsa, tunteensa ja mielipiteensä toisilta. Ulkopuoliset leimat alkavat helposti määrittää käsitystä itsestä ja vaikuttaa käyttäytymiseen.
Itsetuntemus liittyy olennaisesti itsensä vapauttamiseen tarpeesta miellyttää ja antaa muiden määritellä kuka minä olen.
– Ystävän kanssa jutellessa omille pohdinnoille saa vastakaikua. Kannattaa miettiä, mitkä ovat juuri minun fiilikseni ja tuntemukseni ja toimia niiden mukaan.
Pennonen vakuuttaa, että itsetuntemus helpottaa myös muiden kohtaamista ja empatiaa: Kun ihminen oppii hyväksymään erilaisuutta itsessään, hän oppii hyväksymään sitä myös muissa.
– Ihmisen minäkäsitys ei kuitenkaan aina ole realistinen. Läheisten ja työkaverien näkemyksiä kannattaa kuunnella etenkin, jos ne poikkeavat minäkuvasta. Ihminen saattaa kuvitella olevansa positiivinen, mutta läheiset ja työkaverit voivat kokea hänet tunnelmanlatistajana. Jos tällaisia ristiriitoja tulee eteen usein, on hyvä pohtia, miten käyttäytyy ja mitä päästää suustaan.
Kaikkien, mutta erityisesti esimiesten kannattaa tehdä töitä itsetuntemuksen eteen. Tutkimusten mukaan työtekijöiden hyvinvoinnin suhteen esimiehen itsetuntemus on tärkeämpi mittari kuin hänen persoonallisuutensa.
–Työhyvinvoinnin kannalta on vaikea yhtälö, jos esimies arvioi itsensä esimerkiksi empaattisemmaksi, helpommin lähestyttäväksi tai keskustelukykyisemmäksi kuin miten työntekijät hänet kokevat, Pennonen sanoo.
Jämäkkyys ei ole joustamattomuutta
Itseensä tutustuminen on arvokas asia sinänsä, mutta se ei vielä riitä muuttamaan epäkohtia. Kun tietää, mitä elämältään haluaa ja mitä ei, on aika ottaa seuraava askel ja vaikuttaa asioihin.
– Itsetuntemuksen lisääntyminen voi olla vaikea paikka, jos on kuvitellut olevansa tietynlainen tai jos ei ole uskaltanut aiemmin ajatella, millainen on. Itsensä hyväksyminen antaa yleensä rohkeutta työstää asioita tai viedä niitä eteenpäin, Pennonen sanoo.
Itsetutkiskelu voi esimerkiksi paljastaa, että jämäkkyys on se asia, mitä pitäisi opetella. Kuinka sanotaan se kuuluisa ei?
Jämäkkyyden buustaaminen lähtee siitä, että opettelee tunnistamaan omat rajansa ja pitää niistä kiinni. Jämäkkä työntekijä kuuntelee toisia, tuo omat näkemyksensä esille rakentavalla tavalla ja puolustaa oikeuksiaan. Jämäkkä ei tarkoita samaa kuin joustamaton.
Moni sinnittelee epärealististen tavoitteiden alla ja kokee huonommuutta, kun ei suoriudu tehtävistä tavoiteajassa ja joutuu ilmoittamaan siitä. Aina lähiesimies ei tiedä, mitä joidenkin työtehtävien tekeminen vaatii.
– Asian esille tuominen ei kerro heikkoudesta tai laiskuudesta, vaan ammattiosaamisesta. Esimiehen kanssa on hyvä käydä läpi, mitä häiriötekijöitä tai esteitä omassa työssä on. Hyvä esimies osaa arvostaa avoimuutta.
Pidä kiinni tauoista
Tuoreessa Työterveyslaitoksen tutkimuksessa lähihoitajat ja lastenhoitajat olivat yksi rasittuneimmista ammattiryhmistä. Kuntatyöntekijöistä työstään palautui hyvin vain alle puolet. Kun pysähtyy kuuntelemaan omia tuntemuksiaan saattaa selvitä, että palautumisessa olisi parantamisen varaa.
Sankarihaudassa on aikaa maata -asenne ei toimi pidemmän päälle. Pennonen painottaa, että lepoa tarvitaan arjessa, pelkästään vapaapäivien ja vuosilomien varaan virkistäytymistään ei kannata laskea.
Palauttavia hetkiä pitäisi olla pitkin päivää. Ruoka- ja kahvitauoista luistaminen kiireen nimissä on kuin kaivaisi kuoppaa itselleen. Tauottaminen lisää vireyttä. Se on myös työturvallisuuskysymys, sillä väsyneenä ihminen tekee enemmän virheitä.
Tee sopu heikkouksiesi kanssa
Jatkuvan kehittämisen kulttuurissa voi olla vaikea hyväksyä heikkouksiaan. Elämä ei kuitenkaan ole tauotonta itsensä kehittämistä, ja omien heikkouksiensa kanssa voi oppia elämään sovussa.
Itsensä tunteminen on terveen itsetunnon edellytys. Karttuva itsetuntemus parantaa myös itsetuntoa. Kun tuntee itsensä, on helpompi voittaa pelkonsa ja menestyä elämässä laajemminkin.
Monen psyykkisen häiriön, kuten ahdistuneisuushäiriöiden, sosiaalisten tilanteiden pelon tai päihdeongelmien, taustalla voi olla puutteita itsetuntemuksessa. Ihminen voi väheksyä itseään ja pitää itseään muita huonompana.
– Taustalla voi olla esimerkiksi sellaisia tunteita, joita ei halua kohdata, vaan välttelee niitä viimeisen asti, Pennonen avaa.
Tylsistyminen on yhtä haitallista kuin kiire
Kiire on sosiaalisesti hyväksytty vastaus kysymykseen Miten töissä menee?
Vaietumpi ongelma on tylsistyminen, vaikka se voi aiheuttaa kehossa samanlaisen stressireaktion kuin kiireessä kamppailu.
– Ihmisillä on usein mielikuva, että kiireessä saadaan enemmän aikaiseksi kuin leppoisammalla tahdilla. Tylsistymisen myöntäminen ei ole ajanhengenmukaista, Pennonen pohtii.
Kyseessä ei välttämättä ole se, että töitä olisi liian vähän, vaan pikemminkin se, että tekeminen ei haasta tarpeeksi, työnkuva ei ole riittävän monipuolinen tai tehtäviä ei ole mahdollista suorittaa omassa, ripeämmässä tahdissa.
Alimotivoitumiseen ja tylsistymiseen voivat johtaa myös vähäiset tai olemattomat mahdollisuudet vaikuttaa omaan työhönsä, kehittyä tai oppia uutta. Tylsistyminen uhkaa myös silloin, jos on ajautunut alalle, joka ei tunnu omalta.
– Lievä tylsistyminen voi olla vaikeampi tunnistaa, mutta jos on kunnolla tylsistynyt, niin kyllä sen tuntee, Pennonen vakuuttaa ja jatkaa:
–Tylsistymisen voi huomata esimerkiksi siitä, että työt hoituvat rutiinilla samalla, kun ajatukset harhailevat muissa asioissa. Motivaatio työtä kohtaan laskee ja työ voi tuntua turhalta.
Myös huono itsetuntemus voi johtaa alisuoriutumiseen. Tällöin ihminen ei tunnista omia vahvuuksiaan ja pitää tavoitetason alempana, kuin mihin pystyisi.
Ihmisen mukavuusalue on niin suppea kuin mihin sen totuttaa. Kun rohkaistuu tekemään uusia, jännittäviäkin asioita, niin suoriutuminen laajentaa mukavuusaluetta.
– On luonnollista kyseenalaistaa oma työnsä ja alansa aika ajoin. Ihminen kaipaa vaihtelua. Aina se ei kuitenkaan ole merkki vakavista ongelmista, Pennonen toteaa.
Miten suhtaudut työhösi?
Onko työ sinulle vain työtä, ura vai kutsumus? Se voi olla myös kaikkia näitä.
Työhön työnä suhtautuvat näkevät sen ennen kaikkea tulonlähteenä, joka mahdollistaa tärkeät asiat elämässä.
Työhön urana suhtautuvat satsaavat siihen paljon henkilökohtaisia voimavaroja. Uran myötä halutaan yleensä vaikutusmahdollisuuksia ja korkeampaa asemaa.
Työhön kutsumuksena suhtautuvat kokeva työnsä kiinteäksi osaksi elämäänsä. Töitä ei tehdä pelkästään toimeentulon tai hyvän aseman vuoksi, vaan koska se koetaan palkitsevana.
On ok motivoitua eri asioista, omat motivaatiotekijät on kuitenkin tärkeä tunnistaa. Samassa työssä yksi voi motivoitua mahdollisuudesta käyttää ongelmanratkaisutaitoja, toinen auttamisesta ja kolmas säännöllisestä palkasta ylityölisien kera.
Kun tietää, mistä motivoituu, itselle sopivien tehtävien ja työympäristöjen löytäminen on helpompaa.
Kysy itseltäsi ja kuuntele vastaus tarkasti
Itsetuntemuksen kehittämiseen ei ole yhtä ainoaa tapaa ja toimintamallia, vaan jokaisen täytyy löytää omat keinonsa. Se tapahtuu pysähtymällä, antamalla itselleen tilaa ja aikaa kuunnella oman mielen ja kehon viestejä. Itselleen voi esittää kysymyksiä ja kirjata ne alas. Tässä esimerkkejä.
- Millaiseksi koet itsesi, mikä on sinulle ominaista?
- Missä olet hyvä ja missä koet onnistumisia?
- Missä voisit kehittyä?
- Miten suhtaudut erilaisiin tilanteisiin, hyviin ja huonoihin?
- Millaisena muut pitävät sinua? Oletko mielestäsi sellainen?
- Mitä sinulle kuuluu?
- Mitkä ovat vahvuutesi? Miten voisit suunnata työtäsi ja elämääsi niin, että vahvuutesi ovat siinä avainasemassa?
- Oletko sellainen tyyppi, jonka itse haluaisit alaiseksesi, esimieheksesi tai työkaveriksesi?
Jutussa on käytetty lähteenä myös Marjo Pennosen teosta Itsetuntemuksesta apua työhyvinvointiin, Marjo Pennonen, Duodecim
