Rantasalmelainen Pia Vokkolainen vastaa puhelimeen hyväntuulisena. Edellinen viikko on kulunut kylpylähotellissa kuntoutuksessa, jota Pia kuvailee yhdeksi elämänsä parhaista kokemuksista.
– Meidät otettiin niin hyvin vastaan. Oli ihanaa mennä valmiiseen pöytään syömään ja nauttia kaikesta siitä, mitä meidän eteen tehtiin. Perjantaiaamuna oli ihan haikea olo, kun piti lähteä Kunnonpaikasta kotiin.
Reilun vuoden mittaisen kuntoutuskurssin tarkoitus on tukea työssä jaksamista. Kuntoutus koostuu kolmesta noin viikon mittaisesta lähijaksosta, joiden välissä kuntoutujien on tarkoitus hivuttaa uusia liikunnallisempia tai terveempiä elämäntapoja osaksi omaa arkea.
Liikkeelle lähdetään pienin askelin. Pia kertoo esimerkiksi kiinnittäneensä huomiota ruokailurytmiin ja jumpanneensa kotona kuminauhalla annettujen ohjeiden mukaan. Normaalisti hän olisi lähtenyt uimahalliin tai kuntosalille.
– Korona-aikaan kun paikat ovat kiinni, niin sitä löpsähtää helposti.
SuPerin jäsenille suunnatulla kurssilla on seitsemän muuta lähihoitajaa, joista jokaisella on omat tavoitteensa. Kurssilaiset kannustavat lähijaksojen välissä toinen toisiaan yhteisessä Whatsapp-ryhmässä.
– Siellä viestit laulavat, kun tsemppaamme toisiamme.
Mieluummin kuntoutukseen kuin eläkkeelle
Kelan järjestämien ammatillisten kuntoutuskurssien on tarkoitus toimia ennaltaehkäisevästi, ennen kuin jokin sairaus heikentää työkykyä. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu, vaan moni sinnittelee jaksamisen ja kuntonsa rajoilla liian pitkään, kertoo fysioterapeutti Outi Luostarinen kylpylähotelli Kunnonpaikasta.
– Kuntoutukseen tuleminen painottuu työuran loppuvaiheeseen, kun takana on jo kymmeniä työvuosia. Haetaan buustia viimeisiin vuosiin, kun huomataan, ettei enää jakseta työelämän muutoksissa, Luostarinen kuvailee.
Työelämän vaatimusten koventuminen näkyy esimerkiksi siinä, että kuntoutujat ovat yhä useammin uupuneita. Lähihoitajilla tyypillisiä kuntoutukseen hakeutumisen syitä ovat Luostarisen mukaan tuki- ja liikuntaelinsairaudet, erityisesti nivelrikko.
Siis juuri ne samat syyt, joiden vuoksi satoja lähihoitajia jää vuosittain työkyvyttömyyseläkkeelle.
Luostarinen kannustaa miettimään kuntoutusta ennen kuin on liian myöhäistä. Kun sairauspoissaoloja alkaa kertyä, tai tuntuu, ettei työstä selviydy enää entiseen tapaan, työ vie kaiken energian eikä vapaa-aika riitä palautumiseen.
– Työterveyshuolto on tässä isossa roolissa. Toivoisimme, että myös työkaverit tai esimies rohkaisisivat ihmisiä hakemaan kuntoutukseen, kun he huomaavat, että nyt ei ole enää kaikki kuten ennen.
Kasvun paikka
Pia Vokkolainen on nyt 52-vuotias ja tuntee lähteneensä kuntoutukseen juuri oikeaan aikaan. Hän kertoo toipuneensa masennuksesta ja aloittaneensa elämäntaparemontin jo vuotta aikaisemmin.
– Menin ystävän kanssa Allit-ryhmään hakemaan motivaatiota liikkumiseen ja painonpudotukseen. Kolmannessa jumpassa hajotin nilkkani, niin se tyssäsi sitten alkuunsa.
Nilkka ja pohjeluu murtuivat. Siitä alkoi kuukausia kestänyt sairausloma, jonka aikana Pia ehti miettiä elämäänsä ja arvojaan perinpohjaisesti. Elämä oli muutonkin muutoksessa. Neljän lapsen aikuistuttua oli pitänyt luoda uudenlaiset arjen rutiinit.
– Elämä on nyt tasapainossa, mutta kyllä siinä muutama vuosi meni opetellessa kahdestaan miehen ja kahden koiran kanssa.
Sairausloman aikana Pia aloitti ensin jalkojenhoitajakoulutuksen ja teki sitten aivan uuden aluevaltauksen kouluttautumalla myös ripsiteknikoksi.
– Olen miettinyt, että voisin oman työn ohella tehdä kotona jalkahoitoja ja ripsipidennyksiä, hän kertoo.
Jalkahoitoja Pia on tehnyt myös omalla työpaikallaan, jossa vakituinen jalkojenhoitaja jäi äskettäin eläkkeelle ja tilalle tarvittiin uutta tekijää.
Elämänilo palasi
Tällä hetkellä Pia tekee 60-prosenttista työaikaa ja pääosin yövuoroja vanhusten palveluasumisessa. Työt sujuvat muuten, mutta raskaita nostoja jalka ei kestä, ja rasituksen jälkeen se saattaa vihoitella niin, että käveleminen tekee kipeää.
– Tykkään työstäni, mutta en tiedä pystynkö tällä jalalla tekemään sitä enää täysipäiväisesti. Se on myös taloudellinen kysymys. Osa-aikatyöstä ei paljoa jää käteen.
Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on tukea työssä jaksamista, nuorilla aikuisilla tavoitteena voi olla myös työhön pääsy. Vaikka virallinen tavoite ei aina täyttyisi, kuntoutus voi silti olla kuntoutujalle itselleen mielekästä ja tuoda paljon hyvää elämään. Oma tavoite ei välttämättä ole täyden työkyvyn saavuttaminen vaan esimerkiksi sopeutuminen elämään toimintarajoitteen kanssa.
– Viime päivinä olen miettinyt, olisinko ilman kuntoutusta palannut sairausloman jälkeen arjen oravanpyörään ja olisinko saanut iloisuutta enää takaisin. Töissä pitää olla jotain annettavaa vanhuksille, vanhusten kanssa täytyy jaksaa eikä kiukutella ja äksyillä heille. Jos hoitaja on väsynyt, ei hoitokaan ole hyvää, Pia Vokkolainen pohtii.
Katse työnantajaan
Kiila-kuntoutuksen aikana kuntoutujalla on tukenaan kuntoutuskeskuksen moniammatillinen tiimi ja ryhmän tuoma vertaistuki. Kuntoutuksen jälkeen tsemppi on löydettävä muualta.
Tilastojen valossa ammatillisen kuntoutuksen vaikutukset ovat suurimmillaan kurssin päätyttyä, mutta ne hiipuvat mitä pidempi aika kuntoutuksesta kuluu. Jos kuntoutuja jää yksin, kuntoutuksen aikana opituille elämäntapamuutoksille käy helposti kuin uudenvuodenlupauksille: ne unohtuvat, ja arki palaa entiselleen.
Jotta kuntoutuksesta saadaan kaikki hyöty irti, myös työnantajan tulisi sitoutua siihen, Outi Luostarinen sanoo.
– Kuntoutuksen päättyessä kopin ottaa työterveyshuolto. Tarvitaan hyvää yhteistyötä työnantajan ja työterveyshuollon kanssa. Jos työntekijän työkyky alkaa heiketä uudelleen, siihen pitää puuttua.
Joskus työkyvyn ylläpitäminen edellyttää mukautuksia esimerkiksi työtehtäviin, työympäristöön tai työaikoihin.
Vastuu muutoksen pysyvyydestä on toki myös kuntoutujalla itsellään. Kuntoutuksessa motivaatiota herätellään monin tavoin, kertoo Kunnonpaikan fysioterapeutti Risto Korhonen.
– Motivaatio lähtee jokaisen sisimmästä. Me voimme antaa ulkoista kannustusta ja jakaa tutkittua tietoa, olla rinnalla kulkijoita, jotta se sisäinen liekki syttyisi.
Vuoden mittaisella kurssilla moni ehtii nähdä muutoksen omassa hyvinvoinnissaan.
– Jo viiden kilon painonpudotus voi poistaa kehosta kipuja, jotka rajoittavat liikkumista. Monesti alkuun pääseminen riittää, että asiat alkavat rullata.
