Hoitajan työssä näkee ihmisvartalojen koko kirjon – pehmeitä, jänteviä, nääntyneitä, kimmoisia, tanakoita. Päivittäinen kroppakavalkadi ei kuitenkaan automattisesti tarkoita, että hoitajan oma kehosuhde olisi tasapainoinen.
– Terveyden parissa työskentelevän oma kehosuhde voi olla vinoutunut siinä, missä kenen tahansa, sanoo psykologi Katarina Meskanen.
Kapea kuva ihannevartalosta, vaativuus itseä kohtaan, ilkeät kommentit ja media vaikuttavat meihin kaikkiin ammatista ja koulutuksesta huolimatta. Ne herättävät epävarmuutta, kelpaanko minä juuri tällaisena kuin olen.
– Hoitaja voi kokea painetta, että hänen pitäisi näyttää terveiden elintapojen hyvinvoivalta ja raikkaalta perikuvalta, sillä onhan hänellä tietotaitoa asioista.
Vapauta kaistaa
– On liian kova vaatimus olla positiivinen, jos on vuosikausia häpeillyt kehoaan. Joskus on lähdettävä liikkeelle oman kehon sietämisestä.
Katarina Meskanen neuvoo suhtautumaan omaan kehoon matkakumppanina, joka mahdollistaa asioita. Hyväksymisen voi aloittaa kiinnittämällä huomiota niihin puoliin ja ominaisuuksiin, jotka kehossa toimivat. Aina ei tarvitse lähteä liikkeelle ulkonäöstä, vaan esimerkiksi siitä, että oma keho tarjoaa mahdollisuuden liikkua ja nauttia elämästä eri aisteilla.
– Oman kehon neutraali hyväksyminen vapauttaa aivoista kaistaa, kun aika ja energia eivät mene oman olemuksen kelaamiseen. Kehosuhteen hoito vaatii ennen kaikkea mielentason työstämistä.
Media rajoittaa ja antaa tilaa
Siinä on melkoinen epäsuhta, millaiset kehot nostetaan esille mediassa ja mitä tulee vastaan katukuvassa. Miksi annamme enemmän vaikutusvaltaa tälle kapealle ja usein käsitellylle kuvastolle?
– Altistumme päivittäin median kehokuvastolle, jopa ruokakaupan mainokset luovat odotusarvoa siitä, millaiselta pitäisi näyttää. Onneksi skaala on laajentunut viime vuosina.
Somessa moni seuraa vaikuttajia, jotka voivat näyttää suorastaan täydellisiltä, on kyse sitten kehon muodoista tai kasvojen piirteistä. Se herättää vertailua ja paineita olla näiden esikuviksi nostettujen kaltainen.
Sosiaalinen media paitsi luo, mutta toisaalta myös helpottaa ulkonäköpaineita. Some tarjoaa useita alustoja ja kanavia kehopositiivisen ajattelun edistämiselle. Somessa ääneen ja näkyviin – omilla ehdoillaan – pääsevät myös muiden muassa läskiaktivisteiksi itseään kutsuvat vaikuttajat.
Toisinaan kehopositiivisuus kulminoituu keskusteluissa painokeskustelun ympärille. Se on kuitenkin paljon laajempi ja monipuolisempi käsite, omassa kehossa voi olla muitakin kipukohtia kuin paino.
Kehopositiivisuus ei rajoita, vaan sallii
Kehopositiivisuus on yksinkertaisuudessaan sitä, että jokaisella keholla on yhtäläinen oikeus olla olemassa. Se, että arvostaa ja kunnioittaa omaa ja toisten kehoa ei ole terveys- vaan ihmisarvokysymys. Oman itsensä hyväksyminen pikemminkin edistää terveyttä kuin riskeeraa sen.
Kehopositiivisuus ei myöskään tarkoita sitä, että pitäisi kieltää henkilökohtaiset mieltymykset esimerkiksi sen suhteen, millaiset kehot itse kukin kokee seksuaalisesti viehättäväksi.
– Olisi tekopyhää väittää, etteikö ulkonäkö olisi yksi tekijä siinä, mistä ihminen viehättyy. Onneksi meillä on erilaisia makumieltymyksiä.
Hyväksyminen johdattelee hyvinvointiin
Kun viihtyy omissa nahoissaan, on helpompi pitää huolta itsestään. Monesti se tulee vähän kuin itsensä hyväksymisen sivutuotteena.
– Oman kehon parjaamisen taustalla on usein vaativuutta ja ankaraa ajattelua itseä kohtaan. Tehdään Hyvän Ihmisen suoritteita, yhdellä ne liittyvät syömiseen, toiselle vaikkapa meditointiin. Kehoon kohdistetaan toimenpiteitä: sitä käytetään lenkillä, sille syötetään hyvää ruokaa.
Iloa tuottava liikunta on eri asia kuin pakottaa itsensä kuntoilemaan kuluttaakseen kaloreita.
Monella elämäntapamuutoksiin liittyy ehdollista itsensä hyväksymistä, joskus jopa itseinhoa.
– Sitä miettii, että kun saisin muokattua itsessäni sitä tai tätä, niin voisin käyttää kauniita vaatteita tai mennä treffeille. Vaikka saisikin kehoaan muokattua, se ei automaattisesti tarkoita, että muutoksesta seuraisi aitoa itsensä hyväksymistä. Voima tehdä valintoja oman hyvinvoinnin eteen kantaa pidemmälle, jos se kumpuaa ajatuksesta, että olen hyvä tällaisenaan ja huolenpidon arvoinen.
Kehomyötätunto antaa tilaa surra muutoksia
”Ethän sinä nyt tosissasi voi huolestua riippuvista rinnoista tai raskausarvista, saithan terveen lapsen”. ”Älä sure amputoitua jalkaasi, vaan iloitse siitä, että selvisit kolarista hengissä.” Tällaisia mukamas hyvää tarkoittavia, mutta ajattelemattomia lausahduksia sinkoilee ihmisten välillä.
Esimerkiksi vammautuminen, sairaus, ikääntyminen sekä raskaus ja synnytys muuttavat kehoa, joskus väliaikaisesti, toisinaan peruuttamattomasti. Muutokset voivat aiheuttaa kolhuja minäkuvaan.
– Monesti puhuisin mieluummin kehomyötätunnosta kuin kehopositiivisuudesta. Kehosuhteessa positiivisuuden vaade voi olla liikaa. Myötätunto on armollisempi käsite, siihen sisältyy ajatus oman kärsimyksen tunnustamisesta ja pyrkimyksestä helpottaa sitä, Meskanen pohtii.
– Ei ole pinnallista surra tai harmitella oman kehonsa muutoksia. Kenelläkään ei ole oikeutta vähätellä toisen ihmisen aitoa kokemusta. Vähättelystä seuraa vain tuplapaha olo, kun syyllistyy siitä, että kokee näin. Tärkeintä on, ettei surkuttelemiseen takerru kiinni.
Poikkeavuus voi antaa merkityksen
Kaikki eivät suinkaan tavoittele sitä, että oma ulkonäkö olisi kuin kiiltokuvasta, vaan toisilla hartain toive on sulautua suureen massaan, olla herättämättä huomiota.
– Oman kehon poikkeavuus vaatii usein prosessointia. Omasta erilaisuudestaan voi saada myös voimaa, jos pystyy näkemään sen uniikkina ominaisuutena. On tärkeä pohtia, määritteleekö tämä ominaisuus minut kauttaaltaan, vai onko se vain osa tarinaani, ei sen pääjuoni. Kun oman poikkeavuutensa, esimerkiksi vamman kanssa on sinut, se voi tuoda elämään merkityksellisyyttä sen kautta, että ryhtyy vertaistukihenkilöksi tai ajamaan vammaisten asiaa yhteiskunnassa.
Miehetkin kipuilevat kehonkuva-asioita, mutta moni kokee, että naisille asiasta on suotavampaa puhua ääneen.
– Kehopositiivisuus ei ole naisten etuoikeus. Se kuuluu kaikille.
Lähteinä käytetty: Psykopodiaa, jakso 45: Myötätuntoinen kehosuhde ja kehopositiivisuus, Syömishäiriöliitto – SYLI
Lisää aiheesta: Terveydenhuolto on lihavalle paha paikka
