Puhe oman pään sisällä vaikuttaa toisinaan vahvempana kuin yksikään ympäristöstä kantautuva kommentti. En osaa. En riitä. Minun ei kuuluisi olla täällä. Kohta kaikki huomaavat, etten osaa mitään. Vaikka esihenkilö antaisi myönteistä palautetta ja kollegat kehuisivat, ihminen itse saattaa olla täysin varma, että pian paljastuu hyvien suoritusten olleen pelkkiä onnenkantamoisia. Sain tämän työpaikan varmasti vain siksi, ettei parempia hakijoita ollut. Opiskelemaankin pääsin varasijalta.
– Huijariajattelussa kyse on ajatusvääristymästä, toteaa nuorten osallisuuden asiantuntija, tietokirjailija Silja Uusikangas.
Yhdessä Sanni Lehtisen ja Amanda Pasasen kanssa Uusikangas on kirjoittanut teoksen Huijareiden vallankumous, jossa huijariajatuksia tarkastellaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta.
Kohta paljastun
Huijariajattelu tarkoittaa oman mielen sisällä jyllääviä mielikuvia, joita kannattelee väärin tekemisen tunne sekä kokemus siitä, ettei osaa mitään.
Huijarioloa kokevalla ihmisellä on epärealistinen käsitys itsestään. Olipa hän miten hyvä – tai pätevä, valmistautunut, ansioitunut, kehuttu – tahansa, hän ei usko itseensä tai osaamiseensa. Hän pitää itseään osaamattomana tai muita huonompana. Subjektiivista kokemusta maustaa pelko huijarisuuden paljastumisesta.
Kyse on tavasta ajatella ja uskoa, että toistaiseksi ympärillä olevat muut ihmiset: opiskelukaverit, kollegat ja esihenkilöt, uskovat huijarin taitoihin. Se taas saa kokemaan, että on jollain keinoin huijannut näitä. Viimeistään tunne siitä, että on huijari, tuottaa kärsimystä. Paljastumisen pelko vie voimia. Huijariolo voi aiheuttaa häpeää ja ahdistusta.
Huijareiden vallankumous -kirjaa työstäessään kirjoittajakolmikko listasi keinoja, joilla huijariajatuksia voi hiljentää. Esimerkiksi ammatilliseen epävarmuuteen voi auttaa luottamus rekrytoijan osaamiseen. Ei ihmisiä vahingossa tehtäviinsä valita.
– Henkilöhän vähättelee rekrytoijan ammattitaitoa, jos ei luota siihen. Mitä jos itse keskittyisikin hoitamaan vain työtehtävän hakemista ja uskoisi siihen, että muut kykenevät tekemään osaamisesta arvion, Silja Uusikangas kärjistää.
On selvää, ettei kukaan osaa uransa alussa kaikkea. Se, että tunnistaa osaamisensa rajat ja työn vaatimukset ja haluaa oppia uutta ja päivittää taitojaan, ei ole huijariajattelua. Mutta kun huijariajatukset estävät esimerkiksi työssä oppimista tai ammattitaidon kehittämistä, saatetaan olla tilanteessa, jossa huijariolo vaikuttaa urakehitykseen.
Joillakin itseä väheksyvä tapa ajatella muuttuu pysyväksi olotilaksi. Huijarisyndrooma huijaakin lopulta sen kokijaa.
Uskomuksia, ei sairautta
Huijarisyndrooma ole millään tavoin lääketieteellinen oireyhtymä. Se ei ole sairaus tai diagnoosi, se ei siirry geeneissä seuraavalle sukupolvelle. Asiantuntijat usein puhuvatkin ennemmin huijariajattelusta tai huijariolosta selittäessään monikerroksista psykologista ilmiötä.
On kuitenkin tärkeää, että ilmiöllä on nimi.
– Siinä vaiheessa, kun ihminen tunnistaa kokemaansa huijariajatteluksi, hän on jo hyvässä vaiheessa, Silja Uusikangas toteaa.
– Kun kokemukselle ja tunteille saa nimen, ymmärtää konkreettisemmin, ettei ole ainoa huijariolosta kärsivä.
Huijariajattelun hillitsemiseksi onkin aluksi tärkeää oppia huomaamaan omat vääristyneet ajatukset. Sen jälkeen niitä voi tarkastella lempeästi kyseenalaistaen.
Ikä saattaa suojata
Huijariajattelu tunnistettiin 1970-luvulla Yhdysvalloissa. Alun perin sitä pidettiin lähinnä naisten ongelmana. Nykytiedon valossa ilmiö liittyy sukupuolta vahvemmin persoonallisuuteen ja kasvuympäristöön. Se lienee myös tulosta suorituskeskeisestä ja sitä kautta eriarvoistavasta yhteiskunnasta. Tutkimusten mukaan eniten huijariajattelua ilmenee korkeakoulutettujen joukossa, mutta runsaasti myös suorittavaa työtä tekevillä.
Huijariolo mielletään erityisesti nuorten ihmisten ongelmaksi. Taustalla on ajatus siitä, että ikä tuo suojaa, ja keski-ikään mennessä ihminen olisi oppinut erilaisia keinoja rauhoittaa mieltään.
Huijariajattelusta tiedetään, että ongelma nousee esiin erityisesti elämän erilaisissa nivelvaiheissa, siirryttäessä koulusta toiseen tai työelämään, työpaikkaa vaihdettaessa tai ylennyksen kohdalla.
Pelot aktivoituvat usein uudessa tilanteessa, esimerkiksi kun edessä on jokin haastava projekti tai vaikkapa uusi työpaikka.
Huijariajatukset eivät jää ainoastaan koulu- tai työyhteisön seinien sisälle. Huijariolo voi vääristää sosiaalista elämää ja ihmissuhteita. Ajattelutapa pienentää herkästi kokijaansa ja saa ajattelemaan, ettei huijarioloa kokeva ole jonkin asian arvoinen.
Kun pelottaa, teen enemmän töitä
Sen lisäksi, että huijariajatukset aiheuttavat kokijalleen jonkinasteista kärsimystä, voi seurauksena olla uupumusta, masennusta, ahdistusta. Tyypillisiä huijariajatusten seuraamuksia ovat yli- ja alisuorittaminen.
Joku saattaa pelätä niin kovasti tekemisensä epäonnistumista ja oman osaamattomuutensa paljastumista, että siirtää tekemisen aloittamista viime tinkaan.
Haasteiden välttely voi toimia mielen suojakeinona. Kun ei luota omiin kykyihinsä, on vaikea tarttua haastavaan projektiin tai aloittaa uutta tehtävää. Stressiä ja ahdistuneisuuden tunnetta lisäävä lykkääminen, prokrastinaatio, ei kuitenkaan paranna elämänlaatua.
Kun viime hetkellä tehdystä työstä saa myönteistä palautetta, saattaa kuitenkin ajatella, että kyse oli vain tuurista. Entä jos työ onnistui oikein mainiosti?
Monet huijariajattelusta kärsivät yrittävät kompensoida osaamattomuuden tunnetta tekemisen määrällä. Suorittaja paiskoo töitä tehtävän eteen ja valmistautuu kenties kerta kerralta enemmän. Valmistautumalla aina vain paremmin hän saattaa yrittää voittaa sisäisen epävarmuutensa. Onnistuneen suorituksen jälkeen ylisuorittaja ei koe menestyksen olevan omaa ansiotaan, vaan nojaavan lähinnä piilossa tehtyyn valmistautumiseen.
Tietäisittepä, miten monta yötä valvoin tuon homman parissa.
Ylisuorittaminen johtaa herkästi loppuunpalamiseen. Silja Uusikangas suosittelee pohtimaan, vaikuttavatko huijariajatukset omaan tekemisen tasoon. Entä mikä on itselle riittävä valmistautumisen taso?
– Yliyrittäjä voi tehdä etukäteen itselleen selväksi, kuinka paljon tehtävän eteen saa nähdä vaivaa. Alisuorittaja voi pohtia, mikä on se taso, jolla voi tyynesti edetä ja luottaa, että tehty pohjatyö on lopulta aivan riittävä.
Ideani ovat ihan surkeita
Kun ei usko omaan osaamiseensa ja pienentää itseään, sillä on vaikutusta myös työyhteisöön. Kuinka moni kehittämisehdotus on jäänyt esittämättä, kun on ajateltu, etteivät omat ideat ole minkään arvoisia? Esihenkilöillä on Silja Uusikankaan mukaan työyhteisössä suuri vastuu: minkälaista työkulttuuria ja organisaatiota halutaan olla luomassa. Entä minkälaista palautetta ja miten antaa?
Monelle huijariajattelusta kärsivälle positiivisen palautteen saaminen voi tuntua jopa kiusalliselta. Myönteinen palaute saattaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos, koska se ei kiinnity kokijan omiin ajatusvääristymiin.
Uusikankaan mukaan huijariajattelijaa auttaa konkreettinen palaute. Hyvää työtä -tyyppinen kommentointi ei juurikaan vaikuta huijariajattelijaan. Mutta kun palautteen konkretisoi ”Tänään onnistuit todella hyvin potilaskohtaamisessa, kun…”, palautteen saaja voi tunnistaa tilanteesta itsensä.
– Palautteen annon pitäisi muutenkin olla systemaattista, Uusikangas sanoo.
– Ideaalissa työpaikassa olisi valmiit rakenteet sekä palautteen antamiseen että sen säännöllisyyteen.
Hoitajan työ auttaa joka päivä toisia
Huijariajattelua voi hillitä opettelemalla kääntämään katseen poispäin itsestä. Mitkä arvot ja normit ohjaavat työtäsi? Työelämässä voi keskittyä myös havainnoimaan itseä isompia tavoitteita, kuten toisten auttamista tai hyvin yhdessä työskentelevää ryhmää.
Oman työn merkityksellisyys sekä itselle että muille on hyvä tunnistaa.
Huijarin kuormittunutta oloa voi myös helpottaa, kun havaitsee kykenevänsä toimimaan huijariajatuksista huolimatta.
Valelääkäri ei syndroomasta kärsi!
Huijari-ilmiössä huijaus tapahtuu oman pään sisällä, ei tutkintotodistusta tai CV:tä väärentämällä. Mediassa esiinnousseilla valelääkäreillä ja muilla ammatillisilla petoksilla ei ole mitään tekemistä huijarisyndrooman kanssa. Huijariajatuksen ydin on siinä, ettei kyse ole oikeasta huijaamisesta vaan subjektiivisesta kokemuksesta.
Tekstissä on käytetty seuraavia lähteitä: Sanni Lehtinen, Amanda Pasanen & Silja Uusikangas: Huijareiden vallankumous – Huijarisyndrooman yhteiskunnallisilla juurilla, Vastapaino 2021, Tiina Ekman: Huijarisyndrooma, Minerva 2017, Nina Lyytinen & Satu Pihlaja: Tunnista manipulointi ja löydä omat rajasi, Atena, 2024, Tiina Ekmanin haastattelu ”Näin tunnistat, onko sinulla huijarisyndrooma” podcast-sarjassa Näin minua manipuloidaan, käsikirjoitus Satu Pihlaja ja Nina Lyytinen, Yle Areena 2023.
