Mitä tapahtuu, kun hoitajalta loppuu myötätunto? Silloin jäljelle jää tyhjiin imetty, monin tavoin kurjistunut mieli, toteaa psykoterapeutti, työnohjaaja Leena Nissinen.
– Myötätuntouupumuksen kokeneen voi olla vaikeaa saada hyvää oloa niistäkään asioista, joista hän ennen on nauttinut.
Nissinen toteaa, että juuri sote-puolen työtehtävät ovat hyvin kuormittavia.
– Ne kuormittavat nimenomaan emotionaalisesti.
Vaativat kohtaamiset voivat kysyä hoitajalta paljon tunnepuolen voimavaroja. Kun Nissisen vastaanotolle saapuu myötätuntouupumuksesta kärsivä hoitaja, kuormitustilanne on usein jatkunut jo pitkään.
– Silloin oireet ovat sekä fyysisiä että psyykkisiä. Mielessä ja kehossa vallitsee syvä väsymyksen tila.
Usein hoitaja unohtaa itsensä
Leena Nissinen kiinnostui myötätunnon ja uupumuksen välisestä suhteesta parikymmentä vuotta sitten. Kouluttautuessaan työnohjaajaksi ja psykoterapeutiksi, hän oli tekemisissä monenlaisten haastavien ihmiskohtaloiden ja yhteiskunnan ulkopuolelle jääneiden ihmisten kanssa.
– Aloin pohtia, mitä emotionaalisesti haastava työ tekee auttajalle, mitä tulee ymmärtää ja miten pitää toimia, jos tunnetyö kuormittaa liikaa.
Nissinen löysi hoitotyöhön liittyvän myötätuntouupumuksen käsitteen ja huomasi, ettei aiheesta ollut puhuttu Suomessa lainkaan myötätuntouupumuksen kehittymisprosessin näkökulmasta.
– Suomessa sote-puolen asiakastyössä keskitytään hyvin vahvasti asiakkaan näkökulmaan. Hoitajat usein unohtavat itsensä ja omat tunteensa vuorovaikutustilanteessa. Silloin voi olla vaikeaa saada kiinni siitä, miten asiakastyön sisältö vaikuttaa omaan jaksamiseen.
Raskaansarjan tunneammattilaiset
Hoitajia ei pitäisi syyllistää tunnetyön tekemisestä ja siihen liittyvästä reagoinnista, Nissinen toteaa. Moni hoitaja on tunnetyön raskaansarjan ammattilainen, jota tunteet kiinnostavat ja joskus jopa koukuttavat.
– Kun tunteet ovat osa hoitotyötä, juuri ne voivat tehdä työelämästä hyvin haastavalla tavalla antoisaa. Tunnetyö lisää elämänymmärrystä ja tekee viisaaksi. Hyviä asioita osaa arvostaa eri tavalla, kun tuntee myös elämän pimeät puolet. Myös oma paikka maailmassa muuttuu selkeämmäksi ja sitä seisoo ikään kuin vahvemmalla jalustalla.
Voimakkaat tunnekokemukset voivat tuoda elämään realismia, näkökulmaa ja voimaa. Kuormittumisen riski on kuitenkin koko ajan läsnä. Jos hoitaja joutuu ottamaan vastaan liian paljon tunteita yhtäaikaisesti, eikä kykene säätelemään niiden vaikutusta itseen tarpeeksi, uupumuskierre saattaa alkaa.
Mikä uuvuttaa?
Kuormittavampia hoitotyössä ovat tilanteet, jotka koskettavat hyvin syvältä. Sellaisia ovat yleensä kohtalot, joihin hoitaja voi voimakkaasti samastua. Jos on itse kokenut samanlaisen tilanteen, sen kohtaaminen voi herättää vaikeita tunnemuistoja.
– Yleistäen voi sanoa, että vaikeimpia lähes kaikille ihmisille ovat tilanteet, joihin tulee mukaan jollakin tavalla lapsen kokemus.
Lapsi voi joko itse olla sairaana tai sitten katsomassa perheenjäsentään. Sekin voi olla vaikeaa, jos potilas jakaa omia lapsuusmuistojaan hoitajalle.
Kun kuorma kasvaa liian suureksi
Kuormituksen ensioireet jäävät usein myötätuntouupuneelta itseltään huomaamatta.
– Kyseessä on syvä ja hidas, melkein huomaamaton muutos, jota voi olla vaikeaa tunnistaa itse. Usein ensimmäiset vaikeudet näkyvät yhteistyössä, uupuneen luottamus työkavereihin ja työyhteisöön vähenee hiljalleen. Ihmissuhteet alkavat tuntua haastavilta ja raskailta. Luottamus itseen vähenee.
Pitkittyneen myötätuntouupumuksen tyypillinen oire on eristäytyminen. Omat läheisetkin ihmissuhteet alkavat tuntua hoitajasta kuormittavilta ja niin hänen ympärilleen saattaa jäädä vain muutama yksittäinen tärkeä ihminen.
– Yksinäisyys ei kuitenkaan säästä hoitajan voimia, vaan ruokkii uupumista entisestään, sillä ilman arkisia ihmissuhteita palautumista työstä ei tapahdu.
Eristäytynyt hoitaja menettää arkiset tsemppauksen ja rohkaisun mahdollisuudet elämästään.
Tunteeton pärjäämisen kulttuuri
Havahtuminen uupumukseen tapahtuu tyypillisesti silloin, kun oireet muuttuvat fyysisiksi. Unettomuus tai esimerkiksi stressiperäiset särkyoireet voivat saada hoitajan hakemaan apua fyysiseen jaksamiseen. Vastaanotolla käy yleensä ilmi, että kyse on muustakin kuin vain fyysisestä uupumuksesta.
Myötätuntouupumusta ei olisi niin paljon, jos hoitajat saisivat puhua vahvoista, tunnepitoisista työkokemuksistaan avoimemmin ja ilman häpeää, Leena Nissinen arvelee.
– Hoitoalan työyhteisöissä ihaillaan liikaa tyyneyttä, ikään kuin reagoimattomuutta. Tunteita pidetään epäammattimaisina, eikä työn sisällöstä kumpuavina. Jos hoitajaa alkaa töissä itkeä, hän saattaa jäädä työyhteisönsä ulkopuolelle.
Tunteeton pärjäämisen kulttuuri ruokkii yksinäisyyttä. Nissisen mukaan hoitajat saattavat myös joutua kohtaamaan tilanteita, joissa he eivät saa tunteilleen mitään vastakaikua.
– Siinä jää aika yksin, jos kertoo työkaverille kokemistaan raskaista tunteista ja tämä vastaa vain, että en ole koskaan kokenut tuollaisia tunteita.
Kerro, näytä ja kuuntele
Nissisen mukaan olisi tärkeää, että hoitaja voisi näyttää tunteita edes työtovereilleen.
– Hoitotyö on niin täynnä tilanteita, joissa tunteet on pidettävä kurissa jo ihan hoitotoimenpiteen onnistumisen vuoksi, että hoitajien tulisi saada kertoa tunteistaan työtilanteiden ulkopuolella. Työyhteisössä on luotava pelisäännöt siihen, milloin ja miten tunnekuormaa voi purkaa niin, ettei kaikista taukotilanteista tule raskaita.
Nissisen mukaan joskus voi olla paikallaan näyttää myös potilaalle omat kyyneleet. Sen on kuitenkin tapahduttava niin, ettei tilanteen ammatillinen hallinta kärsi.
– Saattaa olla potilaalle jopa lohduttavaa huomata, että hoitajakin on tunteva ihminen.
Nopeus harvoin auttaa
Myötätuntouupumuksen jälkeen voimia tulisi lähteä kerryttämään hiljakseen ja rauhassa. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty.
– Usein myötätuntouupumuksen aiheuttama olotila tuntuu niin sietämättömän pahalta, että uupunut etsii oloonsa nopeita ratkaisuja.
Toipuminen voi Nissisen mukaan viedä vuosiakin, jos kuormitus on jatkunut hyvin pitkään. Tärkeintä on sietää vaikeita tunteita ja lisätä hyviä asioita elämään vähitellen.
– Omien ajatusmallien kyseenalaistaminen ja muuttaminen on silloin päivittäistä työtä. Aina ei tarvita terapiaa, vaan arkiset hyvät asiat, ystävät, läheiset, perhe ja sukulaiset voivat myös auttaa toipumisessa. Tärkeintä on, että hoitajalla on elämässään ihminen, jolle hän voi pohdiskella ääneen ajatuksiaan ja jonka kanssa on turvallista olla avoimesti hämmentynyt.
Nissinen toteaa, että hoitajan kannattaa puhua itselle ja palvella itseään kuin potilasta, kysyä, mitä tänään kuuluu ja mitä tarvitsen voidakseni kohtuullisen hyvin?
Uupunut mieli kaipaa huomiota ja hoivaa
- Lepää uupumus tai ylivireys pois, ota aikaa itsellesi, nuku, syö ja liiku ainakin kohtuullisen hyvin.
- Toipumista ei kannata suorittaa. Älä yritä ratkaista kaikkea heti, ole kärsivällinen.
- Haasta kielteisyyttäsi! Opettele tunnistamaan negatiivisia ajatusmallejasi ja kyseenalaistamaan niitä. Uusien ajattelutapojen oppiminen ei käy hetkessä, mutta vähitellen oman mielen voi opettaa uskomaan hyviin tuleviin päiviin.
Kysymyksiä myötätuntouupuneelle
- Miten voin nyt?
- Mikä on sisimmässäni hyvin ja mikä kaipaa muutosta?
- Onko mieleni työn kuormittama?
- Miten vien mieleni uuvuttavista asioista levollisempiin? Mitä tarvitsen siihen?
- Mitä hyvää voin tehdä keholleni? Mitä hyvää mielelleni?
- Kiitoksen aihetta on aina – miten kiitän itseäni?
