Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, tuttavallisesti ADHD on kehityksellinen neurobiologinen häiriö. Lyhenne tulee englanninkielisestä nimestä attention-deficit hyperactivity disorder. Se ei ole sairaus.
ADHD on monimuotoinen. Se näkyy eri ihmisillä ja iässä eri tavalla. Myös sukupuolella on merkitystä. Naisten ja tyttöjen oireita ei tunnisteta tai osata diagnosoida varhain monestakaan syystä. Taustalla vaikuttaa muun muassa se, että diagnosointikriteereitä tarkastellaan edelleen niin sanotusti poika-linssin läpi. Tytöt osaavat mahdollisesti myös poikia paremmin kompensoida oireita muilla keinoin. Sitä paitsi, ADHD-tytöt eivät usein oireile ulospäin, vaan sisäänpäin.
Sukupuoliroolit ovat vapautuneet, mutta niihin kohdistuneet odotukset vaikuttavat edelleen taustalla, tyttöjä ja poikia kasvatetaan ja katsotaan edelleen eri tavalla.
Tyyppiesimerkki ADHD-tytöstä on takapenkin hiljainen tyttö. Sen sijaan ylivilkkaan tytön kohdalla saatetaan ajatella kyseessä olevan kotiolojen ongelma tai psykiatrinen sairaus, vaikka käytöksen taustalla olisi ADHD.
Monen naisen ongelmia on hoidettu masennuksena tai ahdistuksena, vaikka kaiken alku ja juuri on tarkkaavaisuushäiriö. Takana saattaa olla pitkä historia epäonnistumisen kokemuksia, itsesyytöksiä ja itseluottamuksen puutetta. Ne voivat myös omalta osaltaan altistaa masennukselle ja ahdistushäiriöille.
Aikuisuudessa oireet muuttavat muotoaan
ADHD jaotellaan kolmeen eri alatyyppiin: pääasiassa tarkkaamaton, pääasiassa yliaktiivinen tai impulsiivinen tyyppi sekä näiden kahden yhdistelmä.
Neurobiologisesta taustasta johtuen oireet jatkuvat usein aikuisuudessakin, vaikka ne muuttavat muotoaan. Tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen vaikeudet ovat kaikista pysyvämpiä piirteitä. Sen sijaan yliaktiivisuus ja impulsiivisuus usein lievittyvät.
ADHD-aikuisilla motorinen levottomuus on hillitympää kuin lapsilla. Se voi näkyä esimerkiksi kynän näpräämisenä tai jalkojen heilutteluna. Vilske käy pikemmin oman pään sisällä. Ylivilkkaus saattaa aikuisella kuulua enemmän puheessa kuin näkyä muussa käytöksessä, hän ei esimerkiksi osaa odottaa vuoroaan ja puhuu päälle.
Perinnöllisestä alttiudesta kertoo se, että moni aikuisena ADHD-diagnoosin saaneista naisista on päätynyt tutkimuksiin sen jälkeen, kun omalla lapsella on havaittu ylivilkkaus- tai tarkkaavuusongelmia tai oppimisvaikeuksia.
Keskittymisen haasteita
Keskittymisen haasteet kuuluvat ADHD:n ydinoireisiin myös aikuisilla. Kyse ei ole siitä, etteikö ADHD-ihminen osaisi keskittyä yhtään mihinkään. Joku saattaa keskittyä ”liiankin hyvin” ja uppoutua omiin maailmoihinsa.
Tarkkaavuusongelmat voivat näkyä esimerkiksi vaikeutena viedä asioita loppuun saakka tai keskusteluissa voi niin sanotusti pudota kärryiltä, kun ajattelee muita asioita. Aina ongelmat eivät edes näy töissä, moni pinnistelee päivän ja uupumus iskee vasta kotona.
Toisaalta ADHD-ihmisillä on myös taito kiinnittää huomio sellaisiin yksityiskohtiin, joka useimmilta jäisi huomaamatta.
Ristiriidassa hyvät aikeet & toiminta
Mahdollinen alisuoriutuminen opinnossa tai töissä ei johdu fiksuuden puutteesta. Hyvien aikeiden tai kykyjen ja toiminnan välinen ristiriita voi näkyä myös kotitöissä. Tai ihmissuhteissa, henkilö saattaa olla todella ja lempeä ja empaattinen, mutta ei osaa näyttää sitä tai käyttäytyy riitojen yhteydessä kiivaasti ja impulsiivisesti.
Aikuisena alisuoriutumiseen voi vaikuttaa vahvasti myös se, että ympäristö ei tue yhtä lailla aikuisia kuin lapsia. Ammattiopinnot vaativat peruskoulua itsenäisempää otetta ja tukipalveluja ei välttämättä ole tarjolla.
Spontaanius maustaa vanhemmuutta
ADHD-oireiden ja vanhemmuuden yhdistäminen on haastavaa, lapsiperhearkeen kuuluu väistämättä rutiineja, kotitöitä, aikataulutusta ja organisoimista. Toisaalta jos lapsella on samantyyppisiä ongelmia, on vanhemmalla ymmärrystä ja kokemusta reagoida hänen tarpeisiinsa. Positiivista palautetta voi tulla esimerkiksi siitä, että lapset kokevat ADHD-vanhemman spontaaniksi leikkijäksi.
ADHD pähkinänkuoressa
- Esiintyvyys 6–18-vuotiailla on uusimpien meta-analyysien mukaan 3,6–7,2 %. Miehillä 4,1 % ja naisilla 2,7 %. (Käypä hoito -suositus)
- Tytöillä on lapsuudessa vähemmän näkyviä oireita kuin pojilla. Jos diagnoosia ei tehdä ajoissa, ongelmat usein kärjistyvät.
- Monelle aikuiselle naiselle ADHD-diagnoosi tulee yllätyksenä, kun hän hakeutuu hoitoon muista syistä (esimerkiksi masennus, ahdistus, univaikeudet) tai kun oma lapsi pääsee tutkimuksiin.
- Lisääntynyt riskinottokyky liittyy tarkkaavuushäiriöön. Erityisesti teini-ikäisillä tytöillä ja nuorilla naisilla se voi johtaa päihdeongelmaan, ja riski joutua seksuaalisen hyväksikäytön tai parisuhdeväkivallan uhriksi kasvaa.
- Paras hoitotulos saadaan, kun lääkitys yhdistetään terapiaan ja kuntoutukseen.
- ADHD:n puhkeaminen on monisyinen kokonaisuus. Suuressa roolissa on neurobiologinen alttius, mutta myös ympäristötekijöillä on vaikutusta.
Heräsikö epäilys?
ADHD-tyyppisiä oireita voi esiintyä myös esimerkiksi masennuksen, ahdistushäiriöiden, pitkään jatkuneen tai traumaperäisen stressin tai unettomuuden yhteydessä. Itse ei kannata diagnoosia tehdä, vaan hakeutua esimerkiksi työterveyshuoltoon tai terveyskeskukseen.
Lähteet:
Naisen tarkkaavuushäiriö – lapsuudesta aikuisuuteen, lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim 2019;135(3), Veera Koponen ja Mervi Jehkonen
ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö), Käypä hoito -suositus
mielenterveystalo.fi
ADHD-liiton materiaalit, adhd-liitto.fi
Psykologi Veera Koposen luento Paimio-akatemiassa (MLL:n Lasten ja Nuorten Kuntoutussäätiö), 2.5.19
Lue myös:
Työpaikan raamit auttavat ADHD-diagnoosin saanutta Tiina Meriläistä keskittymään
