– Jos muistisairas on peloissaan tai hän ei ymmärrä, mitä ollaan tekemässä, reipas musiikki tai hoitajan laulu voivat muuttaa tilanteen luonteen. Esimerkiksi jos vanhuksen pitäisi mennä suihkuun, vastustelu saattaa musiikin avulla loppua, aivotutkija Minna Huotilainen kertoo.
Huotilaisen mukaan musiikki on tehokas hoitokeino, jota voi käyttää fysiologisen tilan säätäjänä. Iloinen musiikki muuttaa ihmisen iloiseksi, rauhallinen musiikki rauhalliseksi.
– Tämä edellyttää sitä, että ihminen pitää musiikista. Jos se on hänelle epämiellyttävää tai vierasta, se ei vaikuta toivotulla tavalla.
Aiemmissa tutkimuksissa huomattiin klassisen musiikin suotuisat vaikutukset. Nykytiedon valossa mikä tahansa musiikki vaikuttaa myönteisesti, kun se vain on mieluista.
Musiikkimaku on yksilöllinen. Vanhusten parissa työskentelevien hoitajien kannattaisi selvittää, mistä musiikista vanhus pitää. Hän saattaa osata itse kertoa mieltymyksistään tai asiaa voi kysyä sukulaisilta ja ystäviltä. Myös syntymävuoden perusteella voi arvailla, millainen musiikki on miellyttävää ja tuttua.
– Tutkimusten mukaan vaikuttavinta on 15–25-vuotiaana kuunneltu musiikkia. Jos vanhus on yli 90-vuotias, hänelle parasta olisivat 30–40-lukujen laulut. Valitettavasti niitä kuulee tänä päivänä harvoin. Yleisradiolle voisi heittää haasteen, että tuon ajan musiikkia olisi mukava kuulla enemmän radiosta.
Piristävät ja parantavat vaikutukset
Musiikki tukee vanhusta tunteiden, minäkuvan ja identiteetin käsittelyssä sekä auttaa käymään läpi aiempia kokemuksia ja muistoja. Musiikin harrastaminen ylläpitää itsetuntoa ja ehkäisee yksinäisyyttä. Vanhuusiän musiikkiharrastukset pienentävät riskiä sairastua muistisairauteen.
Musiikilla on aivotoimintaan parantava ja jopa korjaava vaikutus. Sen harrastaminen aktivoi aivoalueita ja niiden välisiä yhteyksiä. Se saa aikaan jopa muutoksia aivojen rakenteessa.
– Musiikki kehittää aivoalueita, jotka vastaavat kuulemisen tarkkaavaisuudesta ja muistista, eli juuri niitä alueita, jotka heikkenevät muistisairauden vuoksi. Siksi musiikki on tärkeää muistisairaalle, Huotilainen kertoo.
Musiikin kuuntelu tehostaa kognitiivista suoriutumista ja nostaa vireystilaa. Musiikki parantaa muistisairaan kommunikointikykyä ja kykyä olla läsnä.
– Siksi musiikki kannattaa laittaa soimaan silloin, kun vanhuksen sukulaiset tai ystävät ovat tulossa vierailulle tai edessä on jokin tilaisuus tai tapahtuma.
Muistaakseni laulan -hankkeessa huomattiin, että muistisairaiden omaelämänkerrallinen muisti parani, kun he osallistuivat säännöllisesti musiikkihetkiin.
– Harjoittelua tehtiin pari kertaa viikossa. Joinakin kertoina laulettiin ja joinakin kuunneltiin musiikkia. Kun tuokiot olivat jatkuneet viikkoja, vanhuksille näytettiin sukulaisten ja tuttavien valokuvia. Vanhukset tunnistivat heidät aikaisempaa paremmin.
Musiikin kuunteleminen aktivoi aivojen liikealueita, joten se saa ihmiset liikkumaan: parhaimmillaan muistisairaat alkavat ottaa tanssiaskeleita. Laulaminen itsessään on jo liikuntaa.
– Pyörätuolissa olevalle ihmiselle laulaminen on yksi parhaasta päästä oleva liikuntamuoto. Se kehittää hengityselimistöä ja motoriikkaa.
Aivohalvauspotilailla musiikin kuunteleminen on todettu tehokkaaksi kuntoutumismuodoksi. Päivittäisen mielimusiikin kuuntelu edistää kielellisen muistin toipumista, parantaa tarkkaavaisuutta ja ehkäisee masentuneisuutta ja sekavuutta. Musiikki tuo päivään myös sisältöä, jos aivohalvaus on vienyt puhe- ja liikuntakyvyn. Myös vuodepotilaille musiikin kuunteleminen tarjoaa mielekästä tekemistä.
Musiikki on perusoikeus
Huotilaisen mukaan musiikki kuuluu ihmisen perusoikeuksiin, joiden pitäisi toteutua myös hoivayksiköissä. Helpoin tapa tarjota musiikkia vanhuksille on laittaa levy tai radio soimaan yhteisissä tiloissa. Pitää olla kuitenkin tarkkana, mitä tarjoaa kuunneltavaksi.
– Jos laittaa nuorisoradiokanavan päälle, se saattaa saada aikaan levottomuutta. Nopeatempoinen, vieras musiikki ei ole suositeltavaa.
Huotilainen rohkaisee järjestämään musiikkituokioita vanhuksille, vaikka ei itse olisikaan soittaja tai kympin laulaja. Hän harmittelee sitä, että Suomessa on vallalla ajatus, että tuokioita voi vetää vain koulutuksen saanut tai erityisen lahjakas ihminen.
– Tärkeintä ei ole nuotilleen laulaminen tai oikea sävelkorkeus. Kuka tahansa, joka osaa aloittaa laulun, kelpaa vetämään musiikkihetkeä. Säestäjää ei välttämättä tarvita.
Musiikkituokioissa voi käyttää erilaisia soittimia, esimerkiksi rytmisoittimia osaavat soittaa kaikki.
– Niitä voi tehdä vaikkapa ketsuppipulloista, jonne laitetaan kuivia herneitä sisään. Isoa budjettia tämä ei vaadi.
Jos vanhus osaa soittaa jotakin instrumenttia, se kannattaa ottaa mukaan hoivakotiin tai palvelutaloon.
– Vanhuksen ei kannata lannistua, vaikka soittaminen ei sujuisi niin kuin nuorena. Pitää armahtaa itseään, virheitä saa tulla. Soittaminen on joka tapauksessa hyödyllistä.
Muistisairas saattaa osata laulujen sanat ulkoa, vaikka ei enää juurikaan puhuisi. Huotilaisen mukaan myös soittotaito saattaa säilyä pitkään muistisairaudesta huolimatta. Tämä koskee varsinkin soittimia, joita soitetaan yhdessä.
– Soittaja tempautuu muiden mukaan, vaikka ei muistaisi, mitä pitää tehdä. Sävelet saattavat löytyä itsestään. Se on riemastuttava kokemus ikäihmiselle itselleen. Haastavampia ovat soittimet, joita soitetaan yksin, kuten piano.
Huotilainen kannustaa hoitajia tekemään yhteistyötä paikallisten musiikkiopistojen kanssa. Musiikin harrastajia voi pyytää esiintymään vanhusten hoivakoteihin ja palvelutaloihin.
– Siitä hyötyvät kaikki. Vanhukset kuulevat musiikkia ja soittajat ja laulajat saavat esiintymiskokemusta. Ikäihmiset ovat kiitollinen yleisö. Heiltä saa aplodit, vaikka sattuisi pieniä kömmähdyksiä. Yleisöksi voi pyytää myös esiintyvien lasten vanhemmat.
Juttu Musiikkia lääkkeeksi muistisairaille julkaistiin alun perin SuPer-lehdessä 1/2016.
