Hoitajat kohtaavat arjessaan iloa, mutta myös hoidettavien tuskaa. Hoitajat eivät ole vain käsipareja, vaan työtä tehdään sydämellä. Erilaisten ja eri tilanteissa olevien ihmisten kohtalot herättävät koko kirjon tunteita, myös sellaisia, joita ei välttämättä haluaisi kokea ja joista yrittää pyristellä eroon.
– Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, myös työelämään, psykologi, psykoterapeutti ja Parisuhdekeskus Kataja ry:n toiminnanjohtaja Suvi Laru sanoo ja jatkaa:
– Kaikki tunteet ovat sallittuja ja ymmärrettäviä. Tunteita ei tarvitse kieltää, mutta niiden kanssa pitää pystyä toimimaan, myös ammattiroolissa.
Hoivatyö on emotionaalisesti palkitsevaa, mutta myös kuormittavaa ja vaatii tukun tunnetaitoja.
Myötätunto on pidemmälle vietyä empatiaa
Empatia ja myötätunto ovat lähellä toisiaan. Empatian voidaan sanoa muuttuvan myötätunnoksi siinä vaiheessa, kun empatian tunne johtaa tekoihin toisen hyväksi. Arkinen myötätuntoteko on kädenselkämyksen silittämistä, pipin puhaltamista ja hyväksyvä hymy.
Myötätuntoista reaktiota vaativa tilanne voi syntyä ennakoimattomasti ja yllättäen.
– On helpompi toimia myötätuntoisesti, jos mielessä riittää joustavuutta eli resilienssiä. Se auttaa myös ymmärtämään itseään ja sitä kautta toista.
Myötätuntoa saattaa olla helpompi tuntea läheisiä tai sellaisia ihmisiä kohtaan, joihin pystyy samaistumaan ja joiden kanssa jakaa samat arvot.
Mikä on ammatillisesti riittävä myötätunto?
– Riittää, että pyrkii ymmärtämään toisen ihmisen tilannetta ja pyrkii hyvään. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta kaikkia kohtaan voi pyrkiä tuntemaan myötätuntoa. Se on juuri sitä ammatillisuutta, että voimme ajatella ja toimia eri tavoin, mutta silti pyrimme ymmärtämään.
Teetä ja sympatiaa
Sympatia on sopivissa kohdissa elehdittyjä nyökyttelyjä ja niin niin, just joo, voi voi -lausahduksia. Monesti se riittää, jos pienen vastoinkäymisen kohdannut haluaa vain kertoa kokemuksestaan, muttei etsi sen enempää tukea.
– Sympatiaa voi tuntea vaikkapa kassajonossa jutellessaan. Tällaisessa tilanteessa ei tarvitse sen suuremmin yrittää ymmärtää tai ottaa kantaakseen toisen huolia, Laru havainnollistaa.
Toisaalta taas sympatian ja empatian erottavana tekijänä pidetään myös sitä, että sympatiaa kokeva ikään kuin hulahtaa mukaan toisen tunnetilaan, edes yrittämättä auttaa.
– Auttamisammateissa vaaditaan nimenomaan empatiaa ja myötätuntoa. Myötätuntoon kuuluu oleellisesti se, että pystyy hahmottamaan sen, että toisen ihmisen elämä on eri elämä kuin minun ja pitämään etäisyyttä.
Kosketus ei valehtele
Hoivatyössä tarvitaan tarkkaa ja herkkää havainnointia, miten hoidettava voi ja mitä hän tarvitsee. Ihmiset, etenkään esimerkiksi lapset ja muistisairaat, eivät aina osaa sanoittaa tai ilmaista tunteitaan tai tarpeitaan yksiselitteisesti.
Ihminen ei aina tunnista toisen myötätuntoa ilmeistä, mutta kosketus ei valehtele. Hoivaava kosketus viestittää hyväksyntää, et ole minulle vain ilmaa. Kosketus vähentää stressiä, ärtyneisyyttä ja rauhoittaa levottomuutta.
Riskinä myötätuntouupumus
– On tärkeää osata erottaa ammattiminä henkilökohtaisesta minästä, Laru painottaa ja selventää:
– Auttamisammateissa täytyy pystyä samaistumaan toisen tunteeseen ja tilanteeseen. Samaan aikaan kuitenkin täytyy osata pitää kiinni omista rajoistaan ja ymmärtää, että nämä eivät ole minun tunteitani ja niin sanotusti minun repussani.
Se ei ole aina helppoa.
– Auttamisammateissa on riski sairastua myötätuntouupumukseen, jos ei ymmärrä, että tämä ei ole minun elämäni, vaikka koen empatiaa ja myötätuntoa. Uupumuksen riski kasvaa, jos työ ja henkilökohtainen elämä sekoittuvat liikaa.
Paitsi tunteiden, niin myös omien voimavarojen ja kehittymisen kohteiden tunnistaminen on oleellista jaksamisen kannalta.
– Olemme erilaisia, joten meitä uuvuttavat eri asiat ja uuvumme eri tavoilla. Siksi on tärkeä tunnistaa, mitkä asiat kuormittavat juuri minua ja miten saan ajatukseni pois töistä. Jos työ on henkisesti kuormittavaa, eikä elämässä ole riittävästi palauttavia hetkiä, on selvää, että se jättää jälkensä.
Sääli ei ole sairaus
Sääli kuuluu ihmisen tunnerepertuaariin siinä, missä muutkin tunteet. Se ei vain useinkaan ole kovin rakentavaa pitkällä tähtäimellä.
– Sääliä kokiessa ei välttämättä pysty ymmärtämään toista. Sääli voi joskus olla jopa hieman arvottava tunne, jossa sääliä kokeva katselee toista ylhäältä alas. Sääli on tunteena paljon kuluttavampi kuin myötätunto, joka puolestaan voimauttaa myös myötätuntoa kokevaa, Laru pohtii.
– Jos ajatellaan sääliä oman itsen kannalta, niin itsesääliä kokeva helposti juuttuu ahdistavaan tilanteeseensa, eikä näe poispääsyä ja voi katkeroitua.
Suvi Laru muistuttaa, että ihmiset ajattelevat ja käsittävät termit ja sanat eri tavalla.
– Joku voi sanoittaa tunteensa sääliksi, mutta oikeasti kokee myötätuntoa.
Itsemyötätunto edesauttaa myötätuntoa toisia kohtaan
– Itsesäälin sijaan itsemyötätunto mahdollistaa sen, ettei ole niin kriittinen itseään kohtaan ja pystyy miettimään ratkaisuja.
Se, että tunnistaa ja hyväksyy tunteensa – myös ne ikäviksi leimatut – itse asiassa lisää myötätuntoa itseä ja muita kohtaan.
– Myötätunnon kokeminen toista kohtaan on helpompaa, jos osaa tuntea sitä myös itseään kohtaan. Ylipäätään se, että ymmärtää omia tunteitaan auttaa siinä, että pystyy samaistumaan toiseen ja kokemaan myötätuntoa häntä kohtaan.
Toimivat rakenteet mahdollistavat myötätunnon
Kannattaa pysähtyä aika ajoin miettimään, mitkä ovat niitä oman työn rakenteellisia tekijöitä ja käytäntöjä sekä työpaikan kulttuuriin liittyviä asioita, jotka vaikuttavat myötätuntoon edistävästi tai estävästi.
– Tärkeä osa näitä rakenteita on mahdollisuus itse turvallisesti purkaa ammattiin liittyviä tunteita, Laru sanoo.
– Ammattilainenkin tarvitsee tukea, on se sitten esimerkiksi työnohjausta, kollegiaalista vertaistukea tai omaa terapiaa.
Mitä myötätunto on?
- Myötätunto on yhdistelmä kykyä havaita toisen tunnetiloja, empatian heräämistä ja tekoja toisen ihmisen pahan olon helpottamiseksi.
- Myötätunto ei rajoitu vain kärsimykseen, vaan se on myös innostuksen jakamista.
- Myötätunto on mukana elämistä, jakamista ja kohtaamista.
- Myötätuntoa tunteva kykenee samaistumaan toisen tunteisiin, mutta samalla erottamaan omat tunteensa toisen tunteista.
Auttamishalulla on biologinen perusta
- On todistettu, että myötätunnolla on vahva biologinen pohja. Evoluutio on suosinut auttamishalun kehittymistä: ihmisten on ollut helpompi selvitä rankoissakin olosuhteissa vain ryhmässä ja yhteistyötä tekemällä.
- Jo pikkuvauvat osaavat empatiaitkun. Se on osoitus siitä, että myötätunto on meissä tavallaan sisään koodattuna. Myötätuntotaidot vahvistuvat – tai joskus valitettavasti heikentyvät – kasvatuksen ja kehityksen myötä ja elämän kaarteissa.
- Ei kuitenkaan voi kieltää, etteikö auttaminen joskus olisi pikemminkin normin mukaista. Toisinaan autamme, koska niin kuuluu tehdä, vaikka juuri sillä hetkellä ei jaksaisi, huvittaisi tai ehtisi paneutua toisen ongelmiin. Usein tällaisessakin tilanteessa havahtuu siihen, että kas, auttaminen toi iloa, ja rinnassa läikähtää lämpimästi.
Lähteinä käytetty:
- Lotta Uusitalo-Malmivaara (toim.), 2014: Positiivisen psykologian voima, PS-kustannus
- Mieli.fi
- Empatian ja myötätunnon laajenevat kehät varhaiskasvatuksessa -hanke, Helsingin yliopisto.
- Mari Seppänen, 2021: Tunnetaidot voimavarana, PS-Kustannus
