Pienten lasten unessa tapahtuu lyhyessä ajassa suuria muutoksia. Kahden ensimmäisen vuoden aikana uni muuttuu vakaammaksi ja yhtenäisemmäksi ja päiväunien tarve vähenee.
Alle kaksivuotiaat nukkuvat yleensä kahdet ja 3–4-vuotiaat yhdet päiväunet. Joiltain lapsilta päiväunet loppuvat jo 2-vuotiaina, toiset nukkuvat niitä vielä 6-vuotiaina.
Sisäisen vuorokausirytmin erot näkyvät lapsissa jo varhain: toiset ovat aamuvirkumpia kuin toiset, ja unen määrän tarve vaihtelee yksilöllisesti.
Päiväkodissa erot pyritään ottamaan huomioon mahdollisuuksien mukaan, kertoo lastenhoitaja Johanna Hyrske.
Se on vaikeaa etenkin pienimpien lasten ryhmässä, jossa nuorimmat saattavat olla alle vuoden ikäisiä ja vanhimmat jo kolme täyttäneitä.
Päiväunet ja päivälepo ovat Hyrskeen mukaan tyypillinen puheenaihe kaikenikäisten lasten vanhempien yhteydenotoissa. Usein toistuva toive on, että lapsen ei annettaisi nukahtaa tai että unen pituutta rajoitettaisiin.
– On myös niitä vanhempia, jotka nimenomaan toivovat, että heidän lapsensa nukkuisi päiväkodissa, koska ilman päiväunia illat menevät hulinaksi.
Lapsi tarvitsee lepoa
Johanna Hyrskeen työpaikalla helsinkiläisessä Maarianmaan päiväkodissa lapsilla on päivittäin mahdollisuus lepoon. Mitä isommasta lapsesta on kyse, sitä todennäköisemmin lepoaika kuluu sadun kuuntelemiseen tai lehtien ja kirjojen katselemiseen kuin nukkumiseen.
Toisaalta jos lapsi nukahtaa päivällä itsekseen ilman nukuttamista, hän todennäköisesti on unen tarpeessa.
Nukahtamispakkoa ei ole pienemmilläkään, mutta vaikka lapsi ei kotona enää vetelisi päiväunia, päiväkodissa tilanne voi olla toinen, Hyrske sanoo.
– Varhaiskasvatuksessa on eri tavalla ärsykkeitä ja tekemistä, mikä kuormittaa lasta. Vaikka lapsi ei lepohetken aikana nukahtaisikaan, tauko tekee silti hyvää.
Samaa mieltä on myös lasten uneen perehtynyt lastenpsykiatrian erikoislääkäri Juulia Paavonen.
– Ei lepohetki tee pahaa meistä kenellekään.
Työssään HUS:n lastentautien tutkimuskeskuksessa Paavonen on huomannut, että lapsiperheet, joissa kärsitään uniongelmista, ottavat yhä harvemmin puheeksi päiväkotien lepokäytännöt.
– Pakkopäiväunista kysytään todella harvoin. Voisikohan se kertoa siitä, että päiväkodeissa on menty tässä asiassa parempaan suuntaan, hän pohtii.
Paavonen ehdottaa, että päiväkodissa lapsen unen tarve ja unitottumukset tulisi ottaa automaattisesti puheeksi esimerkiksi vasukeskusteluissa, jonka pohjalta jokaiselle lapselle voitaisiin laatia oma unisuunnitelma.
Univaje näkyy maanantaisin
Riittävä uni ja lepo on tärkeää lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Pienten lasten univajetta ei kuitenkaan ole helppo tunnistaa. Toisin kuin aikuisilla, lapsilla liian lyhyet yöunet eivät näy väsymyksenä vaan esimerkiksi levottomuutena tai kiukutteluna ja ärtymyksenä.
– Lapset ovat yleisesti ottaen vilkkaampia kuin aikaisemmin, mutta en tiedä johtuuko se unenpuutteesta vai siitä, että nykyisin on niin paljon enemmän ärsykkeitä, Hyrske sanoo.
Hänen mukaansa lapset ovat usein väsyneimmillään maanantaisin viikonlopun jälkeen.
Aikuisten ja nuorten uniongelmien tiedetään yleistyneen, mutta pikkulasten unesta ei ole samanlaista seurantatietoa. Se tiedetään, että myös pikkulapsiperheissä uniongelmat ovat tavattoman yleisiä.
Juulia Paavosen johtamassa, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Lapsen uni ja terveys -tutkimuksessa selvisi, että kahdeksan kuukauden ikäisten lasten vanhemmista 40 prosenttia on huolissaan lapsen unesta.
Pikkulasten vanhemmilta kerätyn tiedon pohjalta tutkimuksessa laadittiin ensimmäistä kertaa kriteerit pikkulasten hyvälle unelle. Kriteerejä tarvitaan, sillä varsinkin alle 2-vuotiaiden lasten kohdalla on vaikea tunnistaa, mikä on ikään kuuluvaa ja mikä niin poikkeuksellista, että siihen tulisi puuttua.
Lapsentahtisuus voi jäädä päälle
Joskus unihäiriöiden taustalla on terveyteen liittyviä ongelmia, esimerkiksi allergioita tai refluksia, joiden selvittämiseen ja hoitamiseen tarvitaan lääkäriä. Yöllinen heräily voi myös olla kasvuun liittyvää ja ohimenevää. Esimerkiksi hampaiden puhkeaminen saattaa aiheuttaa kutinaa, johon lapsi herää.
Usein nukahtamisen vaikeuksien tai yöllisten heräämisten taustalla on epäsäännöllinen päivä- ja unirytmi, Juulia Paavonen kertoo.
Se on hänen mukaansa yleistä ja varsin inhimillistä.
– Nykyisin puhutaan paljon siitä, että perheiden tulisi elää lapsentahtisesti, ja kun lapsen syntymän jälkeen ensimmäiset kuukaudet ovat epäsäännöllisiä, lapsentahtinen rytmi jää helposti päälle, vaikka jo 3–4 kuukauden iässä lapsen vuorokausirytmi alkaa vakiintua.
Väsyneenä ei myöskään ole helppo tehdä rationaalisia päätöksiä tilanteen korjaamiseksi.
Paavosen mukaan luonteva paikka asian puheeksi ottamiseen on neuvola, jossa pikkulapsiperheillä on muutenkin käyntejä tiheästi.
– Vanhemmat tarvitsevat ammattilaista kannustamaan ja neuvomaan, miten pienin askelin edetään kohti hyvää unirytmiä.
Jos nukahtamisen viiveet tai yöheräilyt johtuvat epäsäännöllisestä päivärytmistä, viimeistään päiväkodin säännöllisen päivärytmin voisi ajatella tuovan helpotusta tilanteeseen.
Silloinkin kannattaa kiinnittää huomioida, kuinka paljon lapsi nukkuu viikonloppuisin ja loma-aikoina.
– Unen saannin pitäisi olla suurin piirtein sama kuin arkena, Paavonen sanoo.
Perheessä päivärytmin säännöllisyyttä voi tarkkailla myös omatoimisesti pitämällä unipäiväkirjaa. Sitä Paavonen suosittelee kaikille unen määrästä ja laadusta huolestuneille.
Ohjeet unipäiväkirjan laatimiseen ja paljon tietoa ja vinkkejä pikkulasten unesta on kerätty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkosivuille osoitteeseen thl.fi/lapsenuni.
Lue myös: Kuinka paljon lapsi tarvitsee unta? Viisi faktaa lapsen unesta
