Autismikirjon ihmisillä on usein ääniin, valoon, kosketukseen, hajuihin, makuihin ja väreihin liittyviä yliherkkyyksiä. Myös muutokset totuttuun järjestykseen tuntuvat ikäviltä, sillä autisti haluaa pitää kiinni rutiineistaan.
– Jos autismiin liittyy aistiyliherkkyyttä, siihen voi liittyä myös valikoivuutta ja joidenkin ruokien välttelyä, sanoo terveystieteiden maisteri ja ravitsemusterapeutti Heidi Peltoniemi.
Hän ja yliopistonlehtori Anu Ruusunen Itä-Suomen yliopistosta kävivät yhdessä läpi tutkimuskirjallisuutta tarkoituksenaan selvittää, miten aikuisiän autismikirjo vaikuttaa syömiskäyttäytymiseen ja onko ravintolisien käytöstä apua oireiden hallinnassa. Tutkimuskatsaus julkaistiin viime keväänä Lääkärilehdessä.
Valikoiva syöjä saattaa pitää tietyistä mauista, kuten makeasta, ja karttaa esimerkiksi kasviksille tyypillisiä karvaita ja happamia makuja. Valikoivuus voi kohdistua myös ruoan rakenteeseen.
– Joku saattaa pitää yksinomaan pehmeistä ruoista, ja esimerkiksi pinaattiletut, sosekeitot ja pullat maistuvat. Toinen taas tykkää rapsakasta, kuten leivitetystä kalasta ja näkkäristä.
Autismilla yhteys syömishäiriöön
Ruokavalion yksipuolisuudesta tulee terveysuhka, jos ja kun valikoimaan kuuluu vain muutama ruoka-aine, eikä uusia tee mieli edes kokeilla.
– Uhkana voi olla kuidun, vitamiinien ja kivennäisaineiden puutos ja ylipaino, jos valikoiman harvat ruoat ovat hyvin energiatiheitä ja vähäkuituisia. Tutkimusten mukaan ylipaino on yleistä autistisilla henkilöillä, Peltoniemi tarkentaa.
Ravinnon laadun tiedetään vaikuttavan myös mielialaan, ja tiettyjen vitamiinien puutokset aiheuttavat psyykkisiä oireita. Kapean ruokavalion voikin Peltoniemen mukaan ajatella vaikuttavan myös autismikirjon henkilön henkiseen tilaan.
Autismikirjoon liittyvä ruokien valikoivuus tuo mieleen syömishäiriön päätyypit anoreksian ja bulimian. Niiden väliltä onkin löydetty yhteyksiä.
– Esimerkiksi laihuushäiriö eli anoreksia on tutkimusten mukaan autisteilla yleisempi kuin normaaliväestössä. Taustalla vaikuttavia mekanismeja ei kuitenkaan vielä tunneta. Ei esimerkiksi tiedetä, liittyykö anoreksiaan ja autismiin samanlaista geeniperimää.
Lapsuus otollista aikaa totutella eri makuihin
Pikkulapset ovat luonnostaan ennakkoluuloisia eri ruokalajeja kohtaan. Iän karttuessa syömisen kirjo yleensä laajenee. Autisteilla niin ei aina käy – mutta ennakkoluulot voivat jäädä päälle myös ei-autistisilla ihmisillä.
– Olipa kyse autismikirjosta tai ei, lapsuus on kaikkein otollisinta aikaa ruokavalion laajentamiselle. Jos ruokien kirjo ei ala laajentua jo lapsuudessa, sitä on yleensä paljon vaikeampi laajentaa nuoruudessa ja aikuisiässä, Peltoniemi painottaa.
Omega3:sta apua autismin oireisiin?
Tutkimuksissa on pohdittu, hyötyvätkö autismin kirjon ihmiset ravintolisistä. Joitakin vihjeitä mahdollisista hyödyistä on löytynyt, mutta tutkimusnäytössä on vielä puutteita. Selvää on vain se, että lisäravinteilla voidaan korjata yksipuolisen ruokavalion aiheuttamia puutostiloja.
– Tutkimusten mukaan ei voida osoittaa, että olisi jokin ravintolisä, joka auttaisi kaikkia autismin kirjon henkilöitä. Jotkut vitamiinilisät saattoivat auttaa joihinkin oireisiin, mutta tutkimukset olivat tältäkin osin puutteellisia. Sama koskee välttämisruokavalioiden, kuten ketogeenisen, gluteenittoman ja kaseiinittoman ruokavalion hyötyjä. Tutkimusnäyttöä puuttuu, Peltoniemi pohtii.
Hän pitää kutenkin mahdollisena, että jatkotutkimuksissa löydetään ravintolisiä, joista on todellista hyötyä niillekin autisteille, jotka eivät kärsi varsinaisesta puutostilasta.
– Omega3-rasvahappolisät voisivat olla yksi toivon pilkahdus. Löysimme pari tutkimuskatsausta, joissa niitä ei suositeltu, mutta yhdessä pari vuotta sitten tehdyssä tutkimuskatsauksessa niiden todettiin vaikuttavan positiivisesti autistien puheen tuottamiseen ja käytökseen. Tosin tässäkin tutkimuksessa johtopäätös oli, että lisätutkimusta tarvitaan.
Hoitaja, tiedosta syömisongelma
Joidenkin ulkomaisten tutkimusten mukaan autismikirjon henkilöt pitivät terveydenhuollon henkilöstön autismia koskevia tietoja ja taitoja puutteellisina, ja joissakin tutkimuksissa henkilöstö oli asiasta samaa mieltä. Suomalaista tutkimusta ei asiasta löytynyt.
– Tärkeintä on, että terveydenhuollossa tiedetään, että autismikirjon ihmisillä on usein myös syömisongelmia. Tämä tieto auttaa tuen kohdentamisessa.
Tärkeää on sekin, että kun autisti ja valikoiva syöjä tulee terveydenhuoltoon, niin hänet huomioidaan yksilönä.
– Autismikirjon ihmisiä ei pidä niputtaa. On pyrittävä ottamaan selvää, miten juurin tätä ihmistä voidaan parhaiten auttaa, oli se sitten esimerkiksi toimintaterapiaa, ravitsemusterapiaa tai jotakin muuta.
Myös autismikirjon henkilölle luontainen viestimistapa pitää ottaa huomioon. Tärkeää on selkeys ja kiireettömyys. Kuvallisten materiaalien käyttö voi helpottaa asioiden selittämistä.
– On hyvin tärkeää, että asioista osataan kertoa autistille oikein. Ravitsemusterapeutit panostavatkin paljon viestintään. Toisaalta heillä onkin käytettävissään paljon enemmän aikaa per asiakas kuin esimerkiksi lääkäreillä.
Lähteenä käytetty: Heidi Peltoniemi & Anu Ruusunen: ”Aikuisiän autismikirjo, syömiskäyttäytyminen ja ravintolisien vaikutus oireisiin.” Lääkärilehti, 03/2021.
