Ruoka on meille paljon enemmän kuin pelkkä biologinen välttämättömyys. Siihen liittyy monenlaisia psykologisia ja sosiaalisia ulottuvuuksia sanoo asiantuntijapsykologi Mari Huhtiniemi Mieli ry:stä. Siinä missä yksi suhtautuu syömiseen rennosti, voi se toiselle olla herkkä aihe ja tunteiden ristiaallokko.
- Ruoalla palkitaan itseä, lohdutetaan stressin hetkellä tai juhlistetaan onnistumisia. Siihen liittyy paljon emotionaalista puolta, mutta se on myös yhteisöllinen ja sosiaalinen kokemus.
Ruokavalinnat ovat muutakin kuin makumieltymyksiä
Huhtiniemen mukaan ruokavalinnat eivät ole vain henkilökohtaisia mieltymyksiä, vaan voivat heijastella myös syvemmällä tasolla yksilön arvoja ja elämäntapaa. Olenko yhteiskunnallisesti valveutunut kasvissyöjä, eksoottisista mauista innostuva seikkailija vai kenties keittiössä viihtyvä gourmet-kokki?
Ruokavalintojen taustalta löytyy yksilöllisiä kokemuksia ja jopa traumoja.
- Esimerkiksi lapsuuden ruokailutilanteet ja niihin liittyvät ristiriidat voivat jättää pysyviä jälkiä. Tällaisia herkkyyksiä ulkopuolinen ei tiedä, ja niitä voi tietämättään sohaista vaikkapa työpaikan lounaspöydässä, Huhtiniemi huomauttaa.
Hän toteaa, että ruoka ja syöminen ovat nykyisin korostuneemmin esillä kuin menneinä aikoina. Maailma ja sen mukana suhde ruokaan ja syömiseen on muuttunut nopeasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Vielä 1980-luvulla vaihtoehdot kauppojen hyllyillä olivat huomattavasti rajallisemmat kuin nyt.
- Syötiin mitä saatavilla oli, ei ollut valtavasti vaihtoehtoja tarjolla. Ruoka oli yksinkertaisempaa ja pääasiassa kotimaista tarjontaa. Ei ollut sosiaalista mediaa tyrkyttämässä reseptejä sekä elämäntapa-, dieetti- ja kuntoiluohjeita.
Vaikeuskerrointa syömisen suhteen lisää myös valinnat kuten syönkö lihaa vai olenko kasvisyöjä tai kenties vegaani? Entä otanko huomioon ilmaston ja eläinten oikeudet ruokavalintoja tehdessäni?
Olenko mitä syön?
Suhteesta ruokaan on tullut monelle mutkikas ja latautunut asia. Huhtiniemi arvelee, että omilla ruokavalinnoilla tulee tavallaan kertoneeksi itsestään, omasta persoonastaan ja elämäntyylistään.
Onko oma makaronilaatikko huonompi valinta kuin kollegan salaatti?
Kyllä siihen liittyy sellaista sosiaalista vertailua ja omiin arvoihin, valintoihin ja identiteettiin kohdistuvaa pohdintaa ja paljastumista. Onko tämä lounasmakaronilaatikko huonompi valinta kuin tuon toisen salaatti. Herää ajatus, että ehkä itselläkin pitäisi olla salaatti, mutta se tuleekin ulos tyyliin ”sinulla on vain salaattia, pitäisikö siinä lautasella olla myös jotain proteiinipitoista”, hän kuvaa ristiriitaisten tunteiden herättämiä kommentteja.
Muiden ruokailun kommentointi on ajattelematonta käytöstä.
Mielipahaa herättävä kommentointi voi Huhtiniemen mukaan kummuta häpeästä, jota tuntee omista ruokavalinnoista tai se voi olla huonoa käytöstä ja vääränlaista puuttumista. Usein kuitenkin syynä on vain ajattelemattomuus.
- Sellainen, jolla on mutkaton suhde ruokaan, ei tule ajatelleeksi, että kaikilla ei näin ole.
Huhtiniemi muistuttaa, että oman lisänsä soppaan tuovat syömishäiriöt. Hoikan ihmisen syömisten kommentointi voi tuntua harmittomalta, mutta jos tällä hoikalla on taustalla syömishäiriö, voi kommentti tuntua todella ikävältä.
Kaloreista puhuminen on myrkkyä syömishäiriöiselle
Syömishäiriöliitossa työskentelevä ravitsemusterapeutti Katri Mikkilä on samoilla linjoilla. Ajattelematon ruokavalintojen kommentointi, kalorien kauhistelu ja arvostelu ovat erityisen haitallisia, jos syömisen kanssa on haasteita.
- Kuulin juuri syömishäiriöstä toipuvan omakohtaisen kokemuksen. Hän oli palaamassa takaisin työelämään, mutta joutui monta kertaa poistumaan yhteisestä ruokailutilasta, koska ei halunnut altistaa itseään laihdutus- ja kaloripuheelle.
Kahvihuoneen kaloripuhe voi ahdistaa.
Mielenterveystalon verkkosivulla kerrotaan, että syömishäiriöitä esiintyy kaikenikäisillä ihmisillä sukupuoleen, sosioekonomiseen taustaan tai kehon kokoon katsomatta. Syömishäiriön vakavuutta ei voi arvioida pelkästään painon perusteella.
Hoikkuuden ihannointi, ylipainoisiin kohdistuva väheksyntä sekä terveellisyyteen ja kuntoiluun liittyvät trendit voivat vaikuttaa syömishäiriön puhkeamiseen.
Mikkilä muistuttaa, että syömishäiriöön sairastuu varhaisaikuisuuteen mennessä joka kymmenes suomalainen ja vain noin joka kolmas syömishäiriö tunnistetaan terveydenhuollossa.
Hän toivoo hienotunteisuutta ruokapöytään.
- Jos oikeasti herää huoli jonkun syömisen riittävyydestä, niin voi kysyä itseltään kommentoinko asiaa yhteisessä kahvipöydässä vai ottaisinko asian puheeksi kahden kesken.
Laihuutta ihannoiva kulttuuri vääristää
Vuosia syömishäiriötyötä tehnyt Mikkilä arvelee, että vahingollinen ruokapuhe kumpuaa hoikkuutta ihannoivasta laihdutuskulttuurista, jonka keskellä olemme eläneet jo vuosikymmeniä.
Muun muassa sosiaalinen media kuvan muokkauksineen luo vääristynyttä kuvaa ihmiskehosta ja hyvinvoinnista. Hän kertoo, että trendien vaihtelut näkyvät myös syömishäiriötä sairastavissa.
- Siinä missä 2000-luvun alussa välteltiin rasvaa, nyt kauhistellaan hiilihydraattien syömistä.
Sekä Mikkilä että Huhtiniemi peräänkuuluttavat tasapainoista puhetta ruoasta hyvinvoinnin lähteenä ja yhdessä ruokailun arvostamista sosiaalisen kohtaamisen ja rentoutumisen näkökulmasta.
Keskustele ruoasta positiivisesti
- Arvosta toisten ruokavalintoja.
- Korosta makuja ja kokemuksia.
- Avaa keskustelu kysymysten avulla (mikä on lempireseptisi?)
- Käsittele ruokavalintoja ilman arvostelua.
- Jaa muistoja ja kokemuksia ruoasta.
- Korosta ruoan ja syömisen kulttuurista ja yhteisöllistä arvoa.
Ei ainakaan näin
- Älä vertaile eri ruokavalioita tai ruokia keskenään negatiivisesti. Esimerkiksi ”tämä ruoka on superterveellistä, mutta tuo on surkeaa”.
- Vältä kritisoimasta muiden ruokavalintoja tai mieltymyksiä. Kommentit kuten ”etkö tiedä, että tuo lihottaa?” ovat tarpeettomia.
- Älä yritä tuputtaa muille ruokaa tai jälkiruokaa tai jotakin tiettyä ruokavaliota.
- Älä vertaa eri kulttuurien ruokia negatiivisessa valossa.
- Vältä puhumasta makeista tai ”epäterveellisistä” ruoista negatiivisesti.
Vinkki
Jos ruokapuhe työpaikalla herättää paljon tunteita ja mielipahaa, Mari Huhtiniemi kannustaa järjestämään esimerkiksi työpajan, jossa kaikki pääsevät kertomaan omat ajatuksensa ja näkemyksensä ruokapuheesta ja vaikkapa sopimaan yhteiset pelisäännöt työpaikan yhteisiin ruokailuhetkiin.
