Sepsis eli puhekielessä verenmyrkytys tunnetaan edelleen melko heikosti, vaikka kyse on hoitamattomana menehtymiseen johtavasta tilasta. Tuoreen arvion mukaan maailmanlaajuisesti jopa viidennes kaikista kuolemista liittyy sepsikseen, mikä on huomattavasti enemmän kuin tähän asti on tiedetty.
− Haluamme nyt Suomessakin herätellä sekä suurta yleisöä että terveydenhuollon ammattilaisia ja tehdä aiheen yhä tutummaksi. Mallina voi toimia vaikkapa se, miten hienosti tietoisuus aivoverenkiertohäiriöiden ensioireista ja hoidon kiireellisyydestä on saatu läpi koko yhteiskunnassa, dosentti, anestesiologian ja tehohoitolääketieteen erikoislääkäri Johanna Hästbacka HUS:sta sanoo.
Hänen mukaansa sepsiksen tarkkaa esiintyvyyttä Suomessa ei tiedetä. Teho-osastoilla hoidetaan vuosittain 40−60 sepsistapausta jokaista 100 000 asukasta kohti, mutta todellinen määrä lienee suurempi.
− Kokonaiskuvaa hämärtää sekin, ettei mikään lääketieteen erikoisala niin sanotusti omista sepsistä. Moni potilas ohjautuu lopulta meille tehohoitoon, mutta esimerkiksi lääketieteen opinnoissa aihe jää aika vähälle käsittelylle, Johanna Hästbacka toteaa.
Ikä ja tupakointi altistavat
Sepsis tarkoittaa infektion aiheuttamaa tilaa, jossa elimistön oma puolustusreaktio yhdessä infektion kanssa johtaa elinhäiriöihin. Usein syynä on jokin bakteeri. Tyypillisesti sepsis havaitaan potilaalla, jolla on alkujaan ollut esimerkiksi keuhkokuume, virtsaelininfektio tai vatsakalvontulehdus. Infektio voi saada alkunsa myös iholta.
− Emme silti tiedä tarkasti, miksi vaikkapa samankaltainen keuhkokuume kehittyy yhdellä ihmisellä sepsikseksi ja toisella ei. Erityisen alttiita joka tapauksessa ovat aivan pienet lapset ja hyvin iäkkäät henkilöt.
Heikentynyt immuunivaste on yksi riskitekijä. Tämän vuoksi sytostaattihoitoa tai muuta immuunijärjestelmään vaikuttavaa lääkitystä saavat kuuluvat riskiryhmään. Myös tupakoinnin ja runsaan alkoholinkäytön on huomattu altistavan sepsikselle.
Erilaisten infektioiden jälkitilat ovat aikaa, jolloin sepsis pääsee kehittymään tavallista herkemmin. Johanna Hästbackan mukaan on vielä liian
aikaista sanoa, millainen on koronaepidemian vaikutus sepsistapausten määrään.
Eräs ikävimmistä ilmenemismuodoista on meningokokin aiheuttama aivokalvontulehdus, joka saattaa kehittyä nopeasti rajuksi sepsikseksi. Tällä tavoin sairastuu vakavasti ja satunnaisesti jopa menehtyy Suomessakin nuoria, aiemmin täysin terveitä ihmisiä.
Merkkinä tihentynyt hengitys
Sepsiksen erottaminen muista infektioista voi olla hankalaa. Yleistä on korkea kuume, joka aiheuttaa horkkamaista vilua ja tärinää.
− Jälkikäteen moni kuvailee, että olo tuntui selkeästi sairaammalta kuin tavallisessa flunssassa. Hengityksen tihentyminen on eräs varoitusmerkki.
Muita oireita voivat olla tajunnantason heikentyminen uneliaaksi tai sekavaksi sekä systolisen verenpaineen laskeminen alle sataan.
Johanna Hästbackan mukaan sepsiksen tunnistaminen on erityisen vaikeaa iäkkäillä, muutoinkin haurailla henkilöillä. Heillä merkkeinä voi olla vain yleistä voipuneisuutta ja sekavuutta, eikä edes ruumiinlämpö välttämättä nouse.
− Sepsistä pitää epäillä aina, kun infektiopotilaalla on jokin näistä oireista − ja varsinkin jos niitä on useita. Henkilön vointia on tällöin seurattava tiiviisti, etsittävä elinhäiriöitä ja otettava viipymättä veriviljely.
CRP-luku ei ole luotettava mittari, sillä tulehdusarvot saattavat saavuttaa huippunsa vasta selvästi myöhemmin. Yleisvoinnin ollessa heikko ei ole myöskään syytä odotella laboratoriokokeista vahvistusta sille, mikä bakteeri on kyseessä.
− Bakteerin tarkalla nimellä ei ole ensivaiheen hoidossa ratkaisevaa merkitystä. Sen sijaan on aloitettava nopeasti riittävän laajakirjoinen mikrobilääkitys.
Jokainen odotteluun huvennut lisätunti hoitoon hakeutumisen jälkeen kasvattaa kuoleman riskiä noin kymmenen prosenttia.
− Nimenomaan tämä on se syy, jonka vuoksi hoitoketjusta on trimmattava pois kaikki viiveet. Hoitajankin tulee kertoa aina ääneen, jos hänellä herää edes pieni epäily sepsiksestä.
Pitkä toipuminen
Ajoissa aloitettu mikrobilääkitys alkaa parhaimmillaan vaikuttaa nopeasti. Antibiootin tehoamista odotellessa muu hoito on lähinnä elintoimintojen tukemista.
− Täysin asianmukaisessakaan hoidossa sepsistä ei aina kyetä pysäyttämään. Joissakin tilanteissa infektiolle ei nykykeinoin ole tehtävissä juuri mitään. Jos tila etenee septiseksi sokiksi, kuolleisuus on tehohoidosta huolimatta jopa 40 prosenttia.
Hyvin iäkkäiden henkilöiden hoidossa on myös pohdittava, milloin aggressiivinen tehohoito tuottaa enemmän kärsimystä kuin hyötyä.
Toipumisen päästyä alkuun sen vauhti riippuu pitkälti sairastumista edeltäneestä yleistilasta ja terveydestä. Kahden eri henkilön kuntoutuminen samantyyppisestä sepsiksestä voi poiketa täysin toisistaan.
Pitkä sairaalahoito sekä kriittinen sairaus sinänsä vähentävät lihaskudosta ja saavat painon laskemaan. Ylipäänsä vakava infektio on koko elimistölle valtava ponnistus. Uusien infektioiden riski voi olla koholla.
Johanna Hästbacka kertoo, että yllättävän yleinen on myös PICS eli tehohoidon jälkeinen syndrooma.
− Siihen liittyy monenlaisia neurologisia ja kognitiivisia oireita. Muistissa ja henkisessä suorituskyvyssä voi olla ongelmia vielä pitkään sen jälkeen, kun keho muutoin on jo toipunut.
Tavallisia ovat niin ikään mielialaongelmat ja masennus. Ne voivat johtua joko elimellisestä rasituksesta tai traumaattisesta kokemuksesta. Sepsis saattaa olla nuorelle, perusterveelle ihmiselle ensimmäinen muistutus omasta rajallisuudesta ja kuolevaisuudesta.
Toisaalta sepsiksen kaltainen vakava sairastuminen saattaa Johanna Hästbackan mukaan toimia positiivisena muutosvoimana.
− Jopa raajoja menettäneet potilaat ovat toisinaan sanoneet, että kokemus muutti elämän aiempaa merkityksellisemmäksi.
Tarkkaile näitä
Sepsistä on syytä epäillä, jos infektiopotilaalla on jokin näistä merkeistä:
- Nopeasti noussut horkkamainen kuume.
- Hengitystaajuuden nousu vähintään 22 kertaan minuutissa. Normaali luku on 10−12.
- Matala verenpaine.
- Vähentynyt virtsaneritys.
- Sekavuus, uneliaisuus, tajunnantilan heikentyminen.
