Paradoksaalinen unettomuus on tavallinen osa unihäiriöiden oireistoa, kertoo unilääketieteeseen pätevöitynyt psykiatrian erikoislääkäri Katinka Tuisku. Piirre on tavallinen kroonisesta unettomuudesta kärsivillä ihmisillä. Heistä jopa puolet arvioivat nukkumansa unen määrän alakanttiin ja nukahtamisviiveen yläkanttiin. Yleistä on myös hereillä olon tunne unien aikana.
Paradoksaalisesta unettomuudesta kärsivä saattaa tuntea itsensä uupuneeksi tai heti herättyään väsyneeksi, mutta on silti päivisin virkeä eikä nukahtele.
Unipolygrafiamittausten perusteella unen määrä on riittävä.
– Mitattaessa uni on objektiivisesti keskimäärin vain puoli tuntia lyhyempi kuin hyvin nukkuvien uni. Epäsuhta koetun ja toteutuneen unen määrän välillä voi olla todella suuri. Ihminen saattaa tuntea nukkuneensa vain kaksi tuntia, kun todellisuudessa unta on tullut jopa kahdeksan.
Ylikierroksilla
Paradoksaalinen unettomuus on tunnettu pitkään, ja siitä voivat kärsiä kaiken ikäiset. Aikaisemmin ilmiötä kutsuttiin pseudo- tai valeunettomuudeksi – mikä Katinka Tuiskun mukaan väheksyi potilaiden oireita.
– Jos ihminen ajattelee nukkuvansa vain pari tuntia yössä, hätä ja huoli ovat aitoja. Tunne nukkumattomuudesta voi pahimmillaan muodostua katastrofaaliseksi, traumaattiseksi kokemukseksi.
Paradoksaalisessa unettomuudessa unen laatu on toisenlaista kuin tavallisesti nukkuvilla. Aivot pysyvät vireämpinä ja unenaikaisia mikroheräämisiä on enemmän.
– Aivoissa tapahtuu unen aikana enemmän valveillaololle ominaista toimintaa. Varsinkin loppuyöstä vilkeuni on laadultaan huonompaa ja ihminen havahtuu useammin. Kun aivot muutoinkin toimivat aktiivisemmin, unisisällöt saattavat tuntua valveelta, Tuisku selittää.
Ihminen myös muistaa yölliset heräämiset todennäköisemmin kuin sen, että on heräämisen jälkeen nukahtanut uudelleen.
Oirekuvaan kuuluu myös tunne siitä, että uneen pääseminen kestää kauemmin kuin normaalisti nukkuvilla.
– Normaalisti nukkuvalla kestää 22 minuuttia ennen kuin he kokevat nukahtaneensa. Paradoksaalinen unettomuus vaatii 40 minuuttia.
Koettelee psyykettä
Hyvä uutinen paradoksaalisessa unettomuudessa on se, että se ei ole fyysiselle terveydelle yhtä vaarallista kuin objektiivisesti todettu univaje.
– Sydän- ja verisunisairauksien tai vaikkapa muistisairauksien riski liittyy siihen, että syvä uni on vähentynyt. Suurin osa paradoksaalisesta unettomuudesta kärsivistä nukkuu tuntemuksistaan huolimatta riittävästi.
Sen sijaan rikkinäinen vilkeuni altistaa stressille ja heikentää tunnesäätelyä.
– Paradoksaalinen unettomuus ei ratkaisevasti laske kognitiivista toimintakykyä, mutta se voi aiheuttaa kurjaa, ärtynyttä oloa ja vaikuttaa siihen, miten ihminen selviytyy päivästä.
Myös masennuksen kehittymisen riski on yhtä suuri kuin muissa unettomuustyypeissä. Ahdistuneisuutta saattaa olla jopa enemmän kuin objektiivisesta unettomuudesta kärsivillä.
Ihminen voi tuntea nukkuneensa pari tuntia, vaikka on nukkunut kahdeksan.
Stressi pahentaa oireita
Varmuutta siitä, mistä aivojen liiallinen unenaikainen vireystila johtuu, ei ole. Selitystä voi hakea ihmisen biologiasta.
– Evoluutio on antanut aivoille kyvyn pysyä hereillä ja havahtua unesta nopeasti, jos jokin vaara uhkaa.
Tätä aivojen luonnollista ominaisuutta on helppo ylläpitää ja pahentaa esimerkiksi runsaalla älylaitteiden käytöllä. Myös stressaavat elämäntilanteet ovat omiaan ylläpitämään paradoksaalista unettomuutta.
– Jotkut ihmiset ovat luontaisesti tai perinnöllisesti herkkiä stressille ja unihäiriöille, jotka puolestaan kroonistuvat helposti, kun ihminen alkaa huolestua liian vähäisestä unesta.
Paradoksaalinen unettomuus on tavallisempaa monissa psykiatrisissa sairauksissa ja tulehduksellisissa suolistosairauksissa, kipupotilailla ja uniapneaa sairastavilla sekä esimerkiksi ADHD-piirteisillä ihmisillä.
– Sairauksiin voi liittyä oireita, jotka muuttavat unta tai tekevät siitä alttiimpaa häiriöille ja joihin puuttuminen parantaa unen laatua ja määrää.
Erään tutkimuksen mukaan naisilla vaihdevuosien aikaan unen laatu ja määrä voivat subjektiivisen kokemuksen mukaan heikentyä, vaikka mitattuna muutos ei ole yhtä suuri.
Paranemisennuste on parempi kuin muissa unihäiriöissä.
Hyvä vai huono nukkuja?
Terveydenhuollossa paradoksaalista unettomuutta hoidetaan kuten muitakin unihäiriöitä. Ensisijainen hoitomuoto on kognitiivinen käyttäytymisterapia. Keskeinen tavoite on muuttaa ajatuksia unesta myönteisemmäksi.
– Ihmisellä voi olla kokemus itsestä huonona nukkujana, ja mielessä ovat vain ne kerrat, kun on nukkunut huonosti. Ei muisteta, että välillä on aamuja, jolloin on herännyt virkeänä.
Potilaalle annetaan perusteellista tietoa unettomuudesta ja sen mekanismeista. Terapian tueksi voidaan käyttää lääkitystä syventämään unta ja lievittämään ahdistusta.
Ratkaisevinta on kuitenkin terveysrutiineista kiinni pitäminen ja riittävä ja monipuolinen, omaan kuntotasoon suhteutettu liikunnan harrastaminen, sanoo Katinka Tuisku.
– Aikuisväestössä liikunnasta on a-luokan näyttöä unen keston ja laadun parantamisessa riippumatta unihäiriön laadusta ja syystä.
Jos alla on monta huonosti nukuttua yötä tai kokemus huonosti nukutuista öistä, liikkeelle lähtö voi olla vaikeaa.
– Kokemus väsymyksestä ei estä kevyttä ja rentouttavaa liikuntaa, Tuisku kannustaa.
Lohdullista on varmasti myös tieto siitä, että ennuste paradoksaalisessa unettomuudessa on parempi kuin muissa unihäiriöissä.
Mitä paradoksaalinen unettomuus on?
Paradoksaalisessa unettomuudessa ihminen yliarvioi nukahtamisviiveensä ja aliarvioi unensa keston. Objektiivisesti mitattuna uni on keskimäärin vain puoli tuntia lyhyempi kuin hyvin nukkuvien uni.
Vaikka ihminen tuntee nukkuneensa hyvin vähän, hän on päivällä virkeä. Tunne nukkumattomuudesta voi silti aiheuttaa huolta ja vaikuttaa arkielämän toimintoihin siinä missä muutkin unettomuuden lajit.
Paradoksaalinen unettomuus ei lisää sydän- ja verisuontautien riskiä, mutta masennuksen kehittymisen riski on yhtä suuri kuin muilla unettomuuspotilailla. Ahdistuneisuutta on jopa enemmän.
Unen kokemisen häiriö on tyypillinen kroonisesta unettomuudesta kärsivillä, mutta sitä esiintyy myös terveillä. Unettomuuspotilaista 10–50 prosenttia kärsii paradoksaalisesta unettomuudesta.
Lähde: Katinka Tuiskun ja Anniina Norrkniivilän luento paradoksaalisesta unettomuudesta Unilääketieteen päivillä 2022.
Paradoksaalisen unettomuuden hoito
Ensisijainen hoitomuoto on kognitiivinen käyttäytymisterapia. Tavoitteena on unettomuutta tuottavien ja ylläpitävien toimintamallien muuttaminen.
Paradoksaalisesta unettomuudesta kärsivät hyötyvät yleensä psykoedukaatiosta eli siitä, että he saavat perusteellista tietoa unettomuudesta. Objektiiviset mittaustulokset oman unen määrästä ja laadusta voivat helpottaa paradoksaaliseen unettomuuteen liittyvää ahdistusta.
Omaan kuntoon suhteutettu, kohtuullisesti kuormittava liikunta lisää unen määrää ja parantaa unen laatua unihäiriöstä riippumatta.
Lääkityksellä voidaan tarvittaessa nostaa unesta havahtumisen kynnystä, syventää unta ja lievittää ahdistusta.
Lähde: Katinka Tuiskun ja Anniina Norrkniivilän luento paradoksaalisesta unettomuudesta Unilääketieteen päivillä 2022.
