Nuoren miehen tulevaisuus näyttää valoisalta. Ylioppilastodistuksen arvosanoilla pääsee suoraan yliopistoon. Edessä on muutto omaan asuntoon. Uudessa kodissa alkaa kuitenkin tapahtua kummallisia asioita. Joku käy oven takana ja availee postiluukkua. Miehestä alkaa tuntua siltä, että naapurit tarkkailevat häntä. Hän kuulee silloin tällöin kuin kaiuttimesta sanottavan: ”Sinua seurataan.” Kotona oleminen ahdistaa, mutta ulosmeno pelottaa vielä enemmän. Aamulla yliopistolle lähteminen tuntuu mahdottomalta. Kun mies puhuu vanhemmilleen asiasta, he ovat ymmällään kertomuksesta.
Tällainen saattaisi olla tilanne, jossa skitsofrenian oireet ilmenevät ensi kertaa. Todellisuus ei näytä enää siltä, miltä se näytti ennen ja miltä se näyttää muiden mielestä. Terveystalon psykiatrian erikoislääkäri Joni Saarela kertoo, että varhainen aikuisuus on riskialttein ikä skitsofrenian puhkeamiselle.
– Suurin osa sairastuu itsenäistymisen kynnyksellä. Kun pitää alkaa huolehtia omista asioista, vaatimustaso voi käydä liian korkeaksi. Kun vaatimus- ja voimavaratekijöiden välillä on epäsuhta, ihminen saattaa reagoida psykoottisesti.
Skitsofrenia alkaa yleensä ennakko-oireilla, joita ovat esimerkiksi masennus, unihäiriöt, mielialan vaihtelu, keskittymis- ja muistivaikeudet sekä motivaation lasku. Lyhytkestoisia aistiharhoja ja harhaluuloja voi myös esiintyä. Tavallista on myös eristäytyminen muista ihmisistä. Muut saattavat havaita käytöksessä outoja piirteitä.
– Jos tässä vaiheessa oireet tunnistetaan ja aloitetaan antipsykoottinen lääkitys, voidaan onnistua ehkäisemään skitsofrenian puhkeaminen. Useimmilla ihmisillä lääkitys poistaa oireet tai ainakin vähentää niitä.
Moninaisia oireita
Skitsofrenia on laajakirjoinen sairaus, jonka oireet vaihtelevat eri potilailla. Samallakin potilaalla ne voivat olla erilaiset eri sairaudenvaiheessa.
– Diagnoosi voidaan tehdä, kun oireet ovat kestäneet vähintään kuukauden ja on suljettu pois mahdolliset muut oireiden aiheuttajat. Potilaalla pitää olla ilmennyt vähintään kaksi sairaudelle ominaista oiretyyppiä, joita yhteensä on viisi, Joni Saarela kertoo.
Kolme oiretyyppiä ovat harhaluulot, aistiharhat sekä hajanainen ajattelu ja puhe. Neljäs oiretyyppi on outo käytös, motorinen jäykkyys tai kiihtyneisyys. Viides oiretyyppi on negatiiviset oireet eli puutosoireet, kuten tunneilmaisun latistuminen, puheen köyhtyminen ja tahdottomuus.
Harhoja on monenlaisia. Harhaluulot ovat perusteettomia uskomuksia, joista ihminen pitää kiinni, vaikka ne todistettaisiin vääräksi. Vainoharhainen ihminen kuvittelee tulleensa vainotuksi tai vakoilluksi. Suhteuttamisharhoista kärsivä ihminen uskoo, että tietyt ulkoiset tapahtumat, tilanteet tai muiden ihmisten toiminta liittyvät erityisesti häneen itseensä. Hän saattaa esimerkiksi kuvitella, että television uutisankkuri välittää viestejä juuri hänelle.
Aistiharhoista yleisimpiä ovat kuuloharhat. Tyypillistä on, että ihminen kuulee äänen, joka kommentoi hänen käytöstään tai toistaa hänen ajatuksiaan. Joskus ääniä on useampi. Sairastuneella voi olla myös näköharhoja. Harvinaisempia ovat tunto-, maku- tai hajuharhat.
Hajanainen puhe tarkoittaa esimerkiksi puheen epäloogisuutta, korostunutta seikkaperäisyyttä tai toistamista.
Skitsofrenian aiheuttamat ajatustoiminnan häiriöt voivat aiheuttaa erilaisia käyttäytymisen ongelmia. Myös motoriset toiminnot voivat estyä, jäykistyä tai kiihtyä.
Puutosoireista yleinen tahdottomuus voi pahimmillaan johtaa liikkumattomuuteen ja puhumattomuuteen. Tunne-elämässä ja -ilmaisussa voi olla vaikeuksia, mikä voi haitata sosiaalisia suhteita. Ihminen voi olla myös kyvytön tuntemaan mielihyvää.
Jotkut kärsivät myös neuropsykologista vaikeuksista, jotka liittyvät esimerkiksi keskittymis- ja tarkkavaisuuskykyyn, lyhytkestoiseen muistiin ja tiedon käsittelyyn. Osalla sairastuneista näkyy muutoksia aivojen otsa- ja ohimolohkojen hienorakenteessa ja toiminnassa.
Skitsofreniasta voi toipua
Jotkut skitsofreniaan sairastuneista säilyttävät toimintakykynsä. He käyvät töissä, perustavat perheen ja selviytyvät arjen haasteista ilman suuria ongelmia. Toisessa ääripäässä ovat sairastuneet, jotka eivät selviydy itsenäisesti arkipäivän toimistaan ja tarvitsevat monenlaista tukea.
– Skitsofreniadiagnoosi on kuin sateenvarjo, jonka alle mahtuu erilaisia sairausmuotoja. Aiemmin diagnosoitiin erilaisia alatyyppejä, kuten paranoidinen ja katatoninen skitsofrenia. Näistä on luovuttu, koska kliinisessä työssä havaittiin, etteivät nämä alatyypit esiinny selvärajaisina, Joni Saarela kertoo.
Joillakin oireet tulevat jaksoittain. Oireita on vain akuuteissa vaiheissa, mutta niiden välillä oireita ei ole lainkaan tai ne ovat lieviä. Toiset oireilevat kroonisesti.
Skitsofrenia ei välttämättä ole elinikäinen sairaus. Tutkimusten mukaan 5–20 prosenttia sairastuneista toipuu oireettomiksi. 40–70 prosenttia diagnoosin saaneista kärsii vain lievistä oireista. 20–40 prosentilla oireet ovat vakavia ja pitkäkestoisia. Ikääntyessä harhat saattavat vähentyä, mutta puutos- ja neuropsykologiset oireet lisääntyä.
Monille skitsofrenia aiheuttaa hengenvaaran. Sairauteen liittyy usein ahdistusta ja masennusta.
– Joka kolmas päätyy yrittämään itsemurhaa. Sairastuneiden eliniänodote on 10–15 vuotta muuta väestöä lyhyempi. Siihen vaikuttavat myös skitsofreniaa sairastaville tyypilliset sydän- ja verisuonitaudit. Sairauden hoidossa käytetyt lääkkeet altistavat ylipainolle ja metabolisille sairauksille. Monet sairastuneet myös tupakoivat.
Lääkkeitä ja terapiaa
Skitsofreniaan sairastunut tarvitsee pitkäkestoista avohoitoa, joka voi sisältää lääkehoitoa ja psykososiaalista kuntoutusta. Ihmistä on hoidettava kokonaisvaltaisesti, myös somaattiset vaivat huomioiden. Skitsofreniaan sairastuneelle tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma.
– Hoidon olisi hyvä olla moniammatillista ja verkostokeskeistä. Koska sairaus koskettaa myös läheisiä, on tärkeää ottaa heidät mukaan tapaamisiin. Psykoedukaatio eli tiedon antaminen potilaalle ja omaisille on osa hoitoa. Tärkeää on oppia tunnistamaan psykoosia ennakoivat oireet, jotta niihin saa apua ajoissa. Moniammatillinen työryhmä voi myös selvittää, onko työelämässä mukana oleminen mahdollista. Yleensä työ tukee ihmisen mielenterveyttä.
Suurin osa sairastuneista saa apua psykoosilääkkeistä.
– Parhaimmillaan harhaluulot, aistiharhat ja hajanaisuus poistuvat. Negatiivisiin oireisiin, kuten tunneilmaisun latistumiseen ja tahdottomuuteen, lääkehoidot eivät juurikaan auta. Niitä helpottavat muut kuntoutuksen vaihtoehdot, kuten kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia.
Sairauden pahimmissa vaiheissa tarvitaan usein osastohoitoa. Erityisesti silloin, jos ihminen on vaaraksi itselleen tai muille.
– Psykoottinen ihminen ei yleensä ymmärrä olevansa hoidon tarpeessa. Siksi hän saattaa joutua tahdosta riippumattomattomaan hoitoon. Potilas kokee, että hänen itsemääräämisoikeuttaan on loukattu. Näissä tilanteissa on äärimmäisen tärkeää, että ihmisen oma tarina tulee kuulluksi. Harhaisia ajatuksia ei pidä vahvistaa, mutta ei kannata myöskään väittää vastaan.
Saarela kehottaa kohtaamaan skitsofreniaa sairastavan ihmisen kunnioittavasti. Sairaus on vain yksi osa ihmisenä olemista. Se ei määritä ihmistä kokonaisuudessaan.
– Myötäelä, ole läsnä ja kuuntele. Ole ihminen ihmiselle. Jokaisella on perustarve tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin on.
Skitsofrenia on yleisin psykoottinen häiriö
- alkaa yleensä varhaisessa aikuisuudessa
- miehillä hieman yleisempi kuin naisilla
- oireina ovat harhaluulot, aistiharhat, hajanainen puhe, outo käytös, tunneilmaisujen poikkeavuus, motorinen jäykkyys tai kiihtyneisyys
- aiheuttaa usein vaikeuksia sosiaalisiin suhteisiin ja arkiaskareista huolehtimiseen
- sairauden kulku vaihtelee yksilöllisesti
- yksi prosentti ihmisistä sairastuu skitsofreniaan elämänsä aikana
- Suomessa diagnoosin on saanut noin 55 000–65 000 ihmistä.
Skitsofrenia on monen tekijän summa
- Perintötekijät lisäävät alttiutta sairauteen. Jos jollakin lähisukulaisella on skitsofrenia, sairastumisriski on kymmenenkertainen muihin verrattuna. Diagnoosin saaneiden lapsista joka kymmenes sairastuu elinaikanaan skitsofreniaan.
- Perintötekijöiden lisäksi puhkeamiseen vaikuttavat ympäristötekijät. Jos identtinen kaksonen sairastuu skitsofreniaan, hänen kaksossisarensa sairastumisriski on 50 prosenttia.
- Sairastumisriskiä lisäävät myös äidin raskauden aikainen stressi, raskauteen ja synnytykseen liittyvät komplikaatiot sekä lapsuudenaikaiset keskushermoston infektiot.
- Lapsuuden aikaiset traumaattiset kokemukset voivat altistaa sairastumiselle.
- Kannabiksen käyttö saattaa laukaista sairauden. Jos suvussa esiintyy sairautta, kannabiksen käyttöä kannattaa ehdottomasti välttää.
Lue lisää:
Miten kohdata psykoottinen ihminen?
