Kuusi potilasta voi saada elinsiirteen aivokuolleelta elinluovuttajalta. Suomessa tehtiin viime vuonna 371 elinsiirtoa. Munuaisensiirtoja tehtiin 250, joista 19 oli samanaikaisia haimansiirtoja. Maksansiirtoja tehtiin 62, sydämensiirtoja 19 ja keuhkonsiirtoja 20. Yhdelle potilaalle tehtiin haimansiirto ainoana elimenä.
– Meillä on valmius tehdä kombinoituja elinten siirtoja, kuten sydän ja keuhkot, maksa ja munuainen, jolloin samalta luovuttajalta siirretään useampi elin yhdelle vastaanottajalle, kertoo Arno Nordin. Hän on erikoistunut elinsiirto- ja maksakirurgiaan.
Suomessa tehdään myös ohutsuolensiirtoja ja kasvojen kudossiirtoja. Elinten lisäksi ihminen voi luovuttaa kudoksia, kuten sydänläppiä, sarveiskalvoja, luuta, ihoa, jänteitä, rustokudosta ja verisuonia.
Jos haluaa toimia luovuttajana, siitä kannattaa puhua omaisten kanssa. Tahdon voi kirjata OmaKantaan, täyttää elinluovutuskortin tai ladata elinluovutussovelluksen. Lain mukaan kuolleen elimiä, kudoksia ja soluja saa irrottaa, jos ei ole tiedossa tai syytä olettaa, että ihminen olisi eläessään vastustanut tätä.
– Jos vainajan tahto ei ole tiedossa, hoitava lääkäri keskustelee läheisten kanssa ja tiedustelee, onko vainajan kanta tiedossa ja olisiko hän mahdollisesti vastustanut elinluovutusta. Kielteistä kantaa kunnioitetaan, Nordin sanoo.
Yhden oman munuaisensa voi luovuttaa myös elinaikana.
– Luovuttajaksi voidaan hyväksyä vapaaehtoinen henkilö lääketieteellisten tutkimusten perusteella. Luovuttajan ja vastaanottajan välistä sukulaisuutta ei vaadita.
Aivoverenvuoto on aivokuolleiden elinluovuttajien tärkein kuolinsyy.
–Aivoverenkiertohäiriöt ovat yleisempiä iäkkäillä henkilöillä, nuoremmilla uudet aivovammahoidot ovat mahdollisia ja tuloksellisempia, ja osittain siksi elinluovuttajien keski-ikä kohoaa, Nordin sanoo.
Luovuttajia tarvitaan lisää. Viime vuonna HUSissa käynnistyi DCDD-toiminnan pilotointi. DCDD tulee sanoista Donation after Circulatory Determination of Death eli suomeksi se tarkoittaa elinluovutusta verenkierron pysähtymisen ja kuoleman toteamisen jälkeen.
– Kun tehohoidosta huolimatta potilaalla, jolla on kriittinen palautumaton aivovaurio, ei ole paranemisedellytyksiä, tehdään tehohoidon luopumispäätös. Sen jälkeen voidaan pohtia DCDD-elinluovutuksen mahdollisuutta.
DCDD-luovuttajille tehdään samat perustutkimukset kuin aivokuolleille elinluovuttajille ja tehohoito lopetetaan suunnitellusti teho- ja leikkausosaston yhteistyönä.
– Tehohoidosta luopuminen johtaa usein nopeaan sydämen ja verenkierron pysähtymiseen, tällöin DCDD-luovutus toteutuu. Pilotoinnin tulos oli erittäin myönteinen, DCDD-luovuttajilta irrotetut ja siirretyt munuaiset toimivat hyvin, Nordin kertoo.
Suomalaiset suhtautuvat myönteisesti elintensä luovutukseen kuolemansa jälkeen. Munuais- ja maksaliiton teettämän tutkimuksen mukaan elinluovutukseen on valmis 83 % kansalaisista ja vain 7 % kieltäisi luovutuksen. Elinsiirteen olisi valmis vastaanottamaan 90 % suomalaista ja 10 % ei osaa kertoa kantaansa.
Lähteet: Munuais- ja maksaliitto, muma.fi, HUS, hus.fi
