Gynekologiset laskeumat johtuvat lantiopohjan tukikudosten pettämisestä. Kun sidekudokset venyvät eivätkä enää tue lantion alueen elimiä, ne laskeutuvat. Virtsarakko tai peräsuoli voi pullistua emättimeen tai kohtu laskeutua. Seurauksena on ikävää paineen tai pullotuksen tunnetta alapäässä. Pahimmillaan laskeuma voi pullistua näkyviin emättimen ulkosuun ulkopuolelle.
– Joskus naiset säikähtävät tilanteessa ja luulevat syyksi kasvainta. Samanlaista pullistumaa ei aiheuta mikään muu kuin laskeuma, eikä sitä voi sekoittaa muuhun vaivaan tai sairauteen, kertoo naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anna-Mari Heikkinen Terveystalosta.
Vaiva on tavallinen ikääntyvillä, synnyttäneillä naisilla. Arvioidaan, että jopa joka viidennellä naisella olisi jonkinasteinen laskeuma jossain elämänsä vaiheessa. Raskaus ja synnytys altistavat laskeumille, mutta oireet alkavat yleensä vaivata vaihdevuosi-iässä, jolloin estrogeenin tuotanto vähenee ja sidekudokset alkavat heikentyä.
Omilla elintavoilla voi vaikuttaa laskeumien riskiin hyvin rajallisesti.
– Laskeuma johtuu tukikudosten pettämisestä, ei esimerkiksi heikentyneistä lantionpohjan lihaksista. Ylipaino, ummetus ja synnytykset lisäävät riskiä mutta eivät ole ainoita syitä, myös perinnöllisyydellä on vaikutusta.
Estrogeenivoide auttaa
Lievät laskeumat voivat olla kokonaan tai lähes oireettomia. Tavallisia ensioireita ovat painon tunne alavatsassa tai ristiselkäkipu. Oireet yleensä pahenevat rasituksen jälkeen ja helpottavat yöunien aikana. Epämääräisiä tuntemuksia voi olla vaikea yhdistää laskeumiin, ja usein hoitoon hakeudutaan vasta kun laskeuma on pahentunut näkyväksi pullistumaksi.
Vaikeampiin laskeumaoireisiin voi liittyä kiusallisia oireita, kuten virtsaamisen ja ulostamisen vaikeuksia. Pahimmillaan laskeuma voi estää rakon tai suolen tyhjenemistä.
Heikkinen kannustaa hakeutumaan gynekologin arvioon, jos laskeuma häiritsee elämää joko ajatuksissa tai oireiden perusteella.
– Jos laskeuma on lieväoireinen ja pysyy emättimen sisällä, ummetuksen välttäminen ja limakalvojen hoitaminen paikallisella estrogeenillä yleensä riittää. Estrogeeni vahvistaa limakalvoa, estää hankautumista ja haavoja sekä tulehduksia.
Voiteita ja puikkoja saa apteekista ilman reseptiä. Niiden käyttöön ei Heikkisen mukaan liity mitään riskiä.
– Ne eivät lisää rintasyöpä- eivätkä tukosriskiä, koska hoito on paikallinen eikä estrogeeni imeydy. On erityisen tärkeää, että paikallishoitovalmisteessa on estrogeenia. Sitä ei saa edes apteekin suosituksesta vaihtaa melkein samannimiseen hormonittomaan valmisteeseen.
Tilapäisenä apuna voi käyttää lisäksi laskeumapessaaria, emättimeen asetettavaa rengasta tai kuutiota, jolla laskeuman saa pidettyä emättimen sisällä.
Jos laskeuman oireet ovat lieviä eivätkä tunnu häiritseviltä, laskeumasta ei tarvitse huolestua, eikä se estä esimerkiksi seksin harrastamista.
– Pullistuman voi aina painaa takaisin paikalleen. Yhdynnässä tämä tapahtuu automaattisesti. Tilanne, jossa emättimen ulkopuolelle tuleva laskeuma on kookas eikä painettavissa takaisin, on harvinainen. Tämä voi pahimmillaan haitata liikkumista ja estää yhdynnän, mutta vaatii muutenkin hoitoa.
Kookas laskeuma hankaa limakalvot herkästi rikki ja voi siksi tehdä yhdynnästä kivuliasta. Siihenkin Heikkinen suosittelee avuksi paikallista estrogeenivoidetta.
Viimesijaisena keinona leikkaus
Jos laskeuma pullistuu emättimen ulkosuun ulkopuolella ja aiheuttaa merkittäviä oireita, esimerkiksi estää rakon tai suolen tyhjentymisen, suositellaan leikkaushoitoa. Suomessa laskeumaleikkaus on kohdunpoiston jälkeen yleisin gynekologinen leikkaus. Niitä tehdään vuosittain useita tuhansia. Määrä on viime vuosina kasvanut, mikä todennäköisesti johtuu väestön ikääntymisestä ja laskeumien paremmasta tunnistamisesta, ei laskeumien yleistymisestä.
– Leikkaus tehdään, jos oireet ovat hankalia. Se voidaan tehdä myös iäkkäille ja huonokuntoisillekin paikallispuudutuksessa. Leikkauksen riskit ovat samat kuin leikkauksessa yleensä. Joskus etuseinän laskeuman korjaus voi pahentaa virtsankarkailua.
Leikkaus tehdään tavallisesti alateitse ja korjauksessa käytetään tavallisesti omia kudoksia. Leikkaushoidossa voidaan myös käyttää saman tyyppisiä verkkoja kuin vatsanpeitteiden tyrien hoidossa, mutta niistä on Heikkisen mukaan Suomessa pääosin luovuttu.
– Verkot voivat tulla näkyviin emättimeen, rakkoon tai peräsuoleen pitkänkin ajan kuluttua leikkauksesta. Jos laskeuma uusii aiemmin korjattuun kohtaan, voi oma tukikudos olla niin huono, että verkko on ainoa vaihtoehto.
Kaiken kaikkiaan laskeumaleikkausten uusiutumisriski on varsin suuri, 10–20 prosenttia.
– Uusi laskeuma tulee yleensä eri kohtaan kuin aiemmin leikattu, esimerkiksi etuseinän korjauksen jälkeen takaseinä voi pettää.
Leikkauksesta toipuminen vie joitain viikkoja, joiden aikana on vältettävä raskaita töitä ja voimakasta ponnistelua.
Mikä lantionpohjan laskeuma?
- Gynekologiset eli naisten lantionpohjan laskeumat johtuvat lantionpohjan tukikudosten pettämisestä. Ensioire on yleensä pullistuman tai painon tunne alavatsassa. Vaiva pahenee iltaa kohti.
- Laskeumia on useaa eri tyyppiä. Ne jaotellaan sen mukaan mikä osa on pullahtanut emättimeen tai sen ulkopuolelle: kohdunlaskeuma, virtsarakon laskeuma (kystoseele) ja peräsuolen laskeuma (rektoseele). Joskus useampi osa on pullistunut samaan aikaan.
- Virtsarakon laskeuma aiheuttaa tavallisesti virtsaamisvaikeuksia, yleensä rakon tyhjentämisen vaikeutta.
- Peräsuolen laskeuman ongelmat liittyvät ulostamiseen. Tyypillinen oire on ulostamisen vaikeus.
- Kohdunlaskeumassa kohdun kannatinsiteet löystyvät ja kohtu pääsee laskeutumaan alaspäin emättimeen.
Lähteet: terveyskyla.fi, terveyskirjasto.fi
Laskeumien hoito
- Lieväoireisen laskeuman hoitoon riittää tavallisesti limakalvojen hoitaminen paikallisella estrogeenilla ja ummetuksen välttäminen.
- Tilapäisen avun voi saada laskeumapessaarista. Renkaan tai kuution muotoinen tuki asetetaan emättimeen tukemaan lantion elimiä.
- Leikkaushoito on aiheellinen, jos laskeuma estää rakon tai suolen tyhjenemisen tai laskeuma pullistuu emättimen ulkosuun ulkopuolelle. Leikkaus tehdään useimmiten paikallispuudutuksessa ja kehon omia kudoksia hyödyntäen.
