Suomalaisten elinajanodote on venynyt puolessa vuosisadassa vuosikymmenen verran. Tänään syntynyt poika voi olettaa elävänsä 79-vuotiaaksi ja tyttö peräti 84-vuotiaaksi. Myös ikääntyneiden toimintakyky on parantunut paljon 30 vuodessa. Väestö on siis ikäisekseen entistä nuorempaa.
Väestötason tilastotiedosta ei kuitenkaan hyötyä sille, jota omien jäljellä olevien vuosien määrä askarruttaa. Siihen tarvitaan oman kehon tilaa koskevaa tietoa.
Miltä tuntuisi omistaa kello, joka näyttäisi oikean ajan ja päivämäärän lisäksi kantajansa biologisen iän? Kellosta näkisi kertavilkaisulla, onko keho vanhentunut ikävuosiin nähden turhan nopeasti, sopivasti vai ilahduttavan hitaasti.
Parhaassa – vai pitäisikö sanoa pahimmassa – tapauksessa kello vilauttaisi nappia painamalla ruudulle myös biologisiin faktoihin perustuvan arvion omistajansa jäljellä olevien elinvuosien määrästä.
Vielä tänään moista ranteeseen tai sormeen pujotettavaa stressipesäkettä ei tiettävästi löydy edes kiinalaisista nettikaupoista, mutta tilanne voi muuttua piankin. Alan tutkimukset etenevät hyvää vauhtia.
Epigeneettinen kello
Biologista vanhenemista ja kuolemanvaaraa vahtivan kuntokellon tietolähteenä voisivat toimia solun sisäiset epigeneettiset muutokset. Epigeneettisen kellonajan lukemiseen tarvitaan tällä hetkellä verinäyte ja paljon tekoälyä.
– Toisin kuin geenit, epigenomi muokkautuu läpi koko elämän. Epigeneettisen säätelyn kautta ympäristötekijät, kuten epäterveelliset elintavat, voivat vaikuttaa geenien ilmenemiseen, selittää tutkijatohtori Anna Kankaanpää Jyväskylän yliopistosta.
Epigenettiset tekijät eivät muuta perimää, mutta ne säätelevät geenien ilmenemistä eli sitä, millä tavalla geenit vaikuttavat yksilön ominaisuuksiin ja terveyteen. Mekanismi perustuu geenien metylaatioksi kutsuttuun ilmiöön.
– Epäterveelliset elämäntavat ja ylipaino nuoruudessa liittyivät kiihtyneeseen biologiseen vanhenemiseen varhaisessa aikuisuudessa. Tämä näkyy epigeneettisissä kelloissa jo varhain. Vuosien mittaan vaikutukset kasautuvat ja alkavat vaikuttaa terveyteen ja elämänkulkuun, Kankaanpää sanoo.
Verta putkeen ja tekoäly töihin
Epigeneettisten kellojen lukeminen alkaa verinäytteestä, josta mitataan tietyt epigeneettiset merkit.
– Tiettyjen geenien kohdalla se, onko geeniin kiinnittynyt metyyliryhmä vai ei, käy yksiin kalenteri-iän kanssa. Metylaatioasteen perusteella voidaan arvioida myös biologista ikää.
Epigeneettiset kellot on kehitetty tekoälyä hyödyntäen. Matemaatikon taustan omaava Kankaanpää määritteleekin epigeneettiset kellot laskenta-algoritmeiksi.
– Koneoppimisen avulla valtavasta, koko genomin laajuisesta aineistosta kyetään seulomaan esiin juuri ne kohdat, joiden perusteella biologista ikää on mahdollista arvioida.
Epigeneetiset kellot ovat niin tuore asia, ettei niitä Kankaanpään tietämän mukaan käytetä vielä kliinisessä työssä. Ensimmäiset alan tutkimukset julkaistiin vuonna 2013, ja huomattava loikka näiden kellojen kehitystyössä tehtiin viisi vuotta sitten.
– Jotkut yritykset tosin tarjoavat jo nyt biologisen iän arvioimista epigeneettisten kellojen avulla.
Luotettava ja helppokäyttöinen biologisen vanhenemisen mittari olisi toki paljon muutakin kuin uusi stressin lähde monien muiden joukkoon.
– Biologisen vanhenemisen etenemistä voitaisiin mitata jo tutkittavien elinaikana aina lapsuudesta asti. Sen avulla voitaisiin myös tunnistaa ne henkilöt, joilla on kohonnut riski toiminnanvajauteen ja ennenaikaiseen kuolemaan. Ikään liittyvien sairauksien puhkeamista voitaisiin ehkä lykätä tai jopa estää, Kankaanpää luettelee.
Perimä vaikuttaa kaikkeen
Kankaanpää tutki Jyväskylän yliopistolle tekemässä väitöskirjassa perintö- ja ympäristötekijöiden vaikutuksia biologiseen vanhenemiseen kaksosaineistoa hyödyntäen. Mielenkiinnon kohteena olivat erityisesti elintapojen yhteydet biologiseen vanhenemiseen eri ikävaiheissa.
Biologisella vanhenemisella tutkija tarkoittaa ikääntymisen myötä tapahtuvaa elimistön toiminnan heikkenemistä, joka johtaa kasvaneeseen sairastavuuteen ja ennenaikaisen kuoleman vaaraan.
– Tutkimuksessa verrattiin epigeneettisten kellojen antamaa tietoa kyselylomakkeista saatuihin tietoihin tutkittujen elintavoista. Näin saatiin tietoa elintapojen yhteyksistä biologiseen ikään.
Kaksosten tiedoista koostuva aineisto puolestaan mahdollisti geneettisten tekijöiden arvioinnin erikseen nuoruuden elämäntapojen ja biologisen vanhenemisen taustalla. Identtiset kaksosethan jakavat saman perimän.
– Tulosten perusteella biologinen vanhenemisen nopeus on voimakkaasti periytyvä ominaisuus. Perintötekijät selittivät noin 60 prosenttia biologisen vanhenemisen vaihtelusta. Ympäristötekijät, kuten elämäntavat, selittivät loput 40 prosenttia, Kankaanpää kertoo.
Miehet olivat keskimäärin biologisesti vanhempia kuin naiset. Sukupuoliero kasvoi iän myötä, mikä Kankaanpään mukaan selittyy osittain sillä, että vanhemmissa sukupolvissa miehet tupakoivat selvästi naisia useammin. Myös miesten korkeampi painoindeksi vaikutti asiaan.
– Muita mahdollisia syitä voisivat olla esimerkiksi miesten raskaammat ja vaarallisemmat ammatit. Näitä tekijöitä en kuitenkaan tutkinut.
Tähän asti kaikki selvää. Kuvio muuttuu huomattavasti mutkikkaammaksi, kun otetaan huomioon se Kankaanpään havainto, että geenit vaikuttavat myös ympäristötekijöiksi luokiteltuihin asioihin, kuten elämäntapojen terveellisyyteen.
– Näyttää siltä, että nuoruuden elämäntapojen ja biologisen vanhenemisen taustalla vaikuttavat samat perintötekijät. Esimerkiksi nikotiiniriippuvuus, tai pikemminkin alttius siihen, on voimakkaasti periytyvää. Sama pätee myös epäterveelliseen syömiseen ja lihomistaipumukseen.
Liikkua pitää, mutta ei liikaa
Sata vuotta sitten valtaosa suomalaisista repi elantonsa maataloudesta. Raskas maa- ja metsätyö näkyi kansassa. Pelkästään omalla ja hevosen lihasvoimalla pellot ja metsät raivannut maatyöläinen oli usein jo keski-ikäisenä loppuun ajettu raakki.
1900-luvun alussa raskaalle työlle ei ollut vaihtoehtoa. Tämän päivän työntekijällä vaihtoehtoja ja vapaa-aikaa sen sijaan riittää. Moni valitsee kuntosalin.
Salilla piipahdetaan usein jo ennen työpäivää ja toisen kerran sen jälkeen. Innokkaimmat kuulemma ehtivät vetää muutaman treenisarjan ruokatunnillakin.
Entisaikojen maamies vahti peltoaan ja pelkäsi hallaa. Valmiina tarjottuun kauneusihanteeseen hurahtanut kuntoilija taas vahtii omaa peilikuvaansa ja pelkää läskiä.
Kannattaako kuntoilu, jos kannattavuutta arvioidaan objektiivisesti eli biologisen vanhenemisen pohjalta? Kyllä ja ei, vastaa Kankaanpää. Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden yhteys biologiseen vanhenemiseen on hänen tutkimuksensa mukaan jokseenkin epäselvä asia.
Yhteys oli U:n muotoinen: biologinen vanheneminen oli kiihtynyttä sekä kaikkein vähiten että kaikkein eniten liikkuvilla. Tästä voi päätellä, että liikkua pitäisi, mutta ei liikaa.
Vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden suotuisat yhteydet katosivat kokonaan, kun muut elintapoihin liittyvät tekijät otettiin huomioon.
Yksi tällainen tekijä on tupakointi. Innokkaat kuntoilijat eivät juuri tupakoi, ja tupakoimattomuuden vaikutusta biologiseen vanhenemiseen oli vaikea erottaa liikunnan vaikutuksesta.
Kankaanpää kuitenkin korostaa, etteivät hänen tuloksensa riitä liiallisen liikunnan vaaroista varoitteluun. Siihen tarvittaisiin paljon lisää tutkimusta.
Genetic and environmental influences on biological ageing across different ages – Epigenetic clocks as markers of biological ageing. Jyväskylän yliopisto 2024.
Lue myös:
Tuntemisen kyky on myös iäkkäillä – vanheneminen voi muuttaa tunteen fyysistä ilmenemismuotoa
Minä ja ihana kehoni − Kehopositiivisuus on jokaisen kehon oikeutta olla olemassa
