– Terve iho on kuin tiiliseinä, joka hylkii vettä, saippuaa ja kolhuja. Ikääntyessä tiiliseinä haurastuu, kun seinää pystyssä pitävät laastiaineet, rasvat ja kolesteroli, vähenevät. Iho menee hauraaksi ja vaatii erityistä huolenpitoa, sanoo ihotautilääkäri Suvi-Päivikki Sinikumpu.
Sinikumpu oli mukana tutkimushankkeessa, jossa tutkittiin 550 ikääntyneen iho päästä varpaisiin. Tutkittavat olivat 70–93-vuotiaita. 80 prosentilla löytyi jokin ihotauti, joka vaatii hoitoa tai seurantaa. 40 prosentilla tutkittavista oli enemmän kuin yksi iholöydös. Suurimpaan osaan riitti omahoito-ohjeet tai kehotus käydä terveyskeskuslääkärillä, mutta mukana oli myös hankalia ihottumia ja syöpäepäilyjä, jotka vaativat jatkotutkimuksia. Tutkimus osoitti, ettei ikääntyneiden ihotauteja tunnisteta riittävän hyvin. Toisinaan niitä myös vähätellään ajattelemalla, että kyseessä on vain iho-oire.
– Suurin osa ihotaudeista selviäisi helposti ihoon kurkkaamalla. Useimpiin on helpot hoitokeinot, joilla elämänlaatu paranisi merkittävästi.
Sinikumpu nostaa esimerkiksi ekseemat, jotka ovat valtaosin sellaisia, että ne saattavat parantua kortisonivoiteella parissa viikossa. Ekseeman aiheuttama kutina voi olla invalidisoivaa.
– Kutinasta kärsii joka toinen vanhus. Se voi aiheuttaa hermostuneisuutta, levottomuutta ja ahdistuneisuutta. Uni saattaa myös häiriintyä. Siksi kutinan syy pitää aina selvittää.
Kutinaa voivat aiheuttaa muutkin tekijät kuin ekseemat. Joskus syynä on vakavampi sairaus, kuten krooninen munuaisten sairaus, sappitiehyeiden sairaus, diabetes, imusolmukesyöpä tai neurologinen sairaus. Kutinan taustalla voi olla myös runsas lääkitys tai psykiatriset oireet, kuten masennus.
Oireiden ennaltaehkäisy on parasta hoitoa
Ikääntyneillä esiintyy ihoinfektioita runsaammin kuin nuoremmilla. Syynä on puolustuskyvyn heikkeneminen, jolloin virus-, bakteeri- ja sieni-infektiot tulevat herkemmin. Iho ei ole enää yhtä vahva kuin nuorempana puolustautumaan ulkoisia uhkia vastaan. Siksi se vaatii erityistä tarkkailua ja huolenpitoa.
Suvi-Päivikki Sinikumpu kehottaa tarkistamaan ikääntyneen taipeet, joissa iho voi olla rikkonainen. Ihopoimujen väliin voi kertyä kosteutta.
– Taiveihottumasta kärsivän ikääntyneen iho tarvitsee hellävaraisen saippua- tai voidepesun, huolellisen kuivauksen pehmeällä pyyhkeellä ja perusvoidetta. Tarvittaessa voi käyttää lyhyitä kortisonikuureja.
Sinikumpu kannustaa tekemään työtä myös säärihaavan synnyn ehkäisemiseksi. Se onnistuu muun muassa hoitamalla perussairaudet, kuten diabeteksen ja sydämen vajaatoiminnan, mahdollisimman hyvin. Myös turvotuksen hoito tukisukilla on tärkeä osa ennaltaehkäisyä.
– Säärihaavat heikentävät nopeasti elämänlaatua. Ikääntynyt saattaa jäädä kotiinsa kipeän haavan takia ja sosiaalisesta elämästä tulee rajoittunutta.
Jalka- ja kynsisilsa on monen vanhuksen riesa. Kynsisilsan hoitaminen on haastavaa, joten siksi sen ennaltaehkäisy on tärkeää. Jalkasilsa ilmoittaa olemassaolostaan ensimmäiseksi varpaiden välissä, joten jalkojen kuivausrutiinien yhteyteen kuuluu sinne kurkkaaminen. Hoito pitää aloittaa ensioireiden ilmaannuttua.
Myös ihon ja luomien muutoksia täytyy seurata.
– Ikääntyneiden sukupolvea ei ole valistettu ihosyövästä eikä käytössä ole ollut aurinkosuojavoiteita. Tämä näkyy valitettavasti ihosyöpätilastoissa.
Ikääntyneiden yleisimmät ihotaudit:
Ruusufinni
Ruusufinnistä kärsii useimmiten keski-ikäinen nainen, mutta sitä esiintyy paljon myös ikäihmisillä. Ruusufinnille tyypillistä on punoitus poskissa, nenässä, otsassa ja leuassa. Ihossa voi näkyä pieniä hiusverisuonia ja märkäpäitä. Viidesosaa vaivaavat silmäoireet, kuten kuivasilmäisyys, luomitulehdukset, näärännäpyt, silmäluomen luomirakkulat ja sidekalvon tulehdukset. Joillakin on vain vähäisiä ihomuutoksia mutta toistuvia silmäoireita.
Ruusufinnin oireisiin vaikuttavat lämpötilan vaihtelut, hikoilu, alkoholi ja kuumat juomat sekä sosiaalisesti jännittävät tilanteet. Punoitus kestää pidempään kuin tavallisessa punastumisessa. Oireena voi olla myös poskien turvotus.
Ruusufinnin oireet aaltoilevat usein vuodenaikojen mukaan. Pahimmat oireet ajoittuvat kevättalveen, vähäoireisin jakso on loppukesällä.
Ruusufinni saattaa heikentää elämänlaatua. Siksi oireita kannattaa hoitaa. Oleellinen osa hoitoa on välttää oireita pahentavia tekijöitä. Monet tuoksulliset kasvovoiteet eivät sovi ruusufinnistä kärsivän iholle. Sopivan perusvoiteen löytäminen onkin tärkeää. Voide suojaa ihoa ulkoisilta ärsykkeiltä. Ruusufinnin hoitoon on saatavilla myös reseptilääkkeitä.
Silsa
Jalkasilsa alkaa oireilla ensimmäisenä 4. ja 5. varpaan välissä kutinana, punoituksena, hilseilynä tai ihon rikkoumana. Hoito apteekin käsikauppavalmisteella pitää aloittaa heti. Pesun jälkeen varpaanvälit kuivataan huolellisesti. Varpaiden väliin voi laittaa lampaanvillaa tai sorbact-nauhaa, jotta varpaat eivät hankaa toisiaan. Sukat vaihdetaan päivittäin, ja ne pestään 60 asteessa, jotta sienirihma tuhoutuu.
Jos oireita ei hoideta, silsa leviää jalkapohjaan ja kynsiin. Jalkapohjassa silsa näkyy rakkuloina, hilseilynä ja halkeiluna. Silsa muuttaa kynnen sameaksi, kellertäväksi ja lahoksi. Kynsisilsasta kärsii jopa 60 prosenttia vanhuksista. Levinnyt silsa vaatii hoidoksi sisäisen lääkekuurin. Noin 70 prosentilla vaiva paranee 3–4 kuukauden lääkehoidolla. Sisäistä lääkitystä ei koskaan saisi aloittaa ilman näytteenottamista. Iän myötä kynnet paksuuntuvat ilman sientäkin. Sienilääkkeillä on paljon yhteisvaikutuksia muiden lääkkeiden kanssa. Siksi on tärkeää puntaroida tarkasti hoidon tarpeellisuus.
Jalkasieni ei ole vain kosmeettinen haitta. Varvasväleissä piilevä silsa toimii porttina bakteereille. Silsa on yleisin syy jalan ruusutulehdukselle, joka on välitöntä hoitoa vaativa, vakava bakteeri-infektio.
Aurinkokeratoosi
Aurinkokeratooseja tulee lähes kaikille vaaleaihoisille suomalaisille, jos vain elää riittävän vanhaksi. Niitä tulee auringolle altistuneille ihoalueille, kuten kasvoille, rintaan, kädenselkään, korviin ja päänahkaan. Ne ovat melko tarkkarajaisia, punoittavia, karheita läiskiä. Moni kokeilee kortisonivoidetta iho-oireeseen tuloksetta. Se on merkki siitä, että kysymys on muusta kuin tavallisesta ihottumasta.
Aurinkokeratoosit tulee aina hoitaa, koska vuosien kuluessa ne voivat muuttua pintasyöväksi ja siitä edelleen okasolusyöväksi. Tutkimusten mukaan noin 20 prosenttia aurinkokeratooseista muuttui okasolusyöviksi vuoden seurannan aikana. Tämä ihosyöpätyyppi lähettää usein etäpesäkkeitä.
Paras tapa ehkäistä aurinkokeratooseja on ihon suojaaminen auringolta vaatetuksella. Aurinkovoidetta suojakertoimella 50 käytetään alueille, joita ei voi suojata vaatteilla. Keskipäivän aurinkoa kannattaa välttää.
Asteatoottinen ihottuma
Asteatoottinen ekseema on pääasiassa ikäihmisten ihosairaus. Iho on paperimaisen ohut, kuiva, hilseilevä ja kutiseva. Iho kuivuu erityisesti jaloista ja käsistä. Oireet ovat pahimmillaan talviaikaan. Ihon kuivuminen johtuu siitä, että veden haihtumista estävien rasvojen määrä ihon uloimmassa kerroksessa on liian pieni. Kuivuminen aiheuttaa lievän tulehduksen, joka tuntuu kutinana.
Kuivaihoiselle ei enää nykyisin suositella pesujen välttämistä. Lika ja hiki pitää pestä pois. Saippuapesuja ei kuitenkaan suositella, vaan saippuan sijasta voi käyttää vesipitoisia perusvoiteita. Pesun jälkeen iho tarvitsee vielä rasvaisempaa perusvoidetta. Jos perusvoiteet eivät auta tulehdukseen, käytetään mietoja tai keskivahvoja kortisonivoiteita kuuriluonteisesti. Häiritsevään kutinaan voidaan käyttää hoitona myös UV-valohoitoa.
Tiesitkö?
Auringonvalon vaikutukset näkyvät eri tavalla vaaleaihoisen ja tummempi ihoisen suomalaisen ikääntyneen iholla. Vaalea ihoisen iho on arpisen näköinen, ja siinä on pigmenttiepätasaisuutta. Tummempi iho on sietänyt paremmin aurinkoa. Iho on paksu mutta rypyt syviä. Iho voi olla pysyvästi tummunut ja siinä on pigmenttiläiskiä.
