Punajäkälä ja valkojäkälä eivät nimestään huolimatta liity mitenkään luonnossa kasvaviin jäkäliin tai puiden oksilla roikkuviin naavoihin. Nämä ihosairaudet ovat saaneet suomenkieliset nimensä ulkonäkönsä perusteella.
Punajäkälä voi ilmaantua eri puolille kehoa, esimerkiksi nilkoissa ja ranteissa, suussa tai genitaalialueilla. Iholle se tekee punertavia tai violetteja läiskiä ja haavautumia genitaalialueelle. Rikkoutunut iho voi kirvellä ja on altis infektioille. Valkojäkälää ilmaantuu enimmäkseen sukupuolielinten ja peräaukon alueelle. Se saa ihon paksuuntumaan ja aiheuttaa vaaleita arpimuunnoksia. Oireena on usein myös voimakasta kutinaa.
Punajäkälä ja valkojäkälä ovat autoimmuunisairauksia, joissa kehon puolustusjärjestelmä hyökkää omia kudoksiaan vastaan. Sairauksien tarkkaa syytä ei tunneta, eikä niiden puhkeamiseen voi vaikuttaa elintavoilla.
Valkojäkälä puhkeaa naisilla tavallisesti vaihdevuosien jälkeen. Miehillä valkojäkälä ei aiheuta samanlaista ikäpiikkiä vaan se voi alkaa missä iässä tahansa. Hormonitoiminnan muutosten vaikutuksesta sairauden puhkeamiseen ei ole tutkittua näyttöä.
Kutinan syy kannattaa selvittää
Kovin yleisiä jäkälöitymissairaudet eivät ole. Punajäkälää arvioidaan olevan korkeintaan yhdellä prosentilla suomalaisista, valkojäkälää vielä harvemmalla. Molemmat ovat naisilla yleisempiä kuin miehillä. Sairaudet ovat jonkin verran alidiagnosoituja.
– Kun genitaalialueille ilmaantuu kutinaa tai kirvelyä, ensimmäinen ajatus on usein hiivatulehdus. Jos oireet eivät helpota hiivalääkkeillä, mieleen voi tulla seksitauti, kertoo HUSin genitaalisairauksien vastaanoton erikoislääkäri Eija Hiltunen-Back.
Hiltunen-Back kertoo, että vastaanotolle tulee yhä enemmän punajäkälä- ja valkojäkäläpotilaita. Ei ole tietoa, ovatko tautitapaukset lisääntyneet. Kasvanut potilasmäärä kertoo luultavasti siitä, että sairaudet tunnetaan paremmin.
– Tietoisuus on lisääntynyt paitsi potilailla myös terveydenhuollon puolella. Yhä moni oireeton tapaus voi paljastua sattumalöydöksenä gynekologikäynnillä.
Poikkeamat ihossa, kuten haavaumat, jotka eivät korjaannut itsekseen parissa kuukaudessa, ovat hälytysmerkkejä.
– Genitaalialueiden ihoa on varsinkin naisten vaikea tarkkailla itse, mutta toiminnalliset muutokset, esimerkiksi emättimen aukon ahtautuminen, tai verinen vuoto ovat merkkejä siitä, että kannattaa hakeutua hoitoon.
Samankaltaisia oireita aiheuttavat myös muut ihosairaudet, esimerkiksi psoriasis ja atooppinen ihottuma. Joskus kyse voi olla allergisesta reaktiosta. Syy kannattaa selvittää, sillä hoitamattomat limakalvo-oireet lisäävät lievästi paikallisen okasolusyövän riskiä.
Rasvaaminen on tärkeintä
Oireet ovat yksilöllisiä. Toisilla ne voivat olla voimakkaita, toisilla huomaamattomia. Autoimmuunisairauksien tapaan tyypillistä on oireiden aaltoileminen. Ne lehahtavat ja laantuvat joskus itsestään.
Punajäkälä ja valkojäkälä muistuttavat monin tavoin toisiaan ja myös niiden hoitosuositukset ovat viime vuosina lähentyneet. Akuutissa vaiheessa molempia hoidetaan vahvalla kortisonivoiteella.
– Kortisonivoidetta käytetään pitkään, useita kuukausia, ja varsinkin alussa runsaasti, että saadaan tulehdus hallintaan ja ihon rakenne normalisoitumaan. Valkojäkälän paksuuntunut, arpeutunut iho edellyttää usein pidempää hoitojaksoa.
Kun tulehdus rauhoittuu, kortisonia käytetään ylläpitohoitona harvemmin. Ihoa tulee rasvata perusvoiteilla, jotta se kestää kortisonin aiheuttaman ohentumisen. Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää takrolimuusivoiteita, jotka vaikuttavat hitaammin. Vaihdevuosi-ikäisille naisille suositellaan lisäksi paikallista estrogeenivoidetta.
Pysyvä hoitosuhde auttaa
Punajäkälää tai valkojäkälää sairastavaa voi huojentaa tieto siitä, että sairaus ei tartu. Sairaus voi silti vaurioittaa ihmisen kehonkuvaa ja varsinkin genitaalialueiden oireilu voi vaikuttaa suurestikin ihmisen sukupuolielämään.
– On itsestään selvää, että se vaikuttaa. Jos ihossa on kiristystä ja yhdyntä ei onnistu tai se aiheuttaa kipua tai kirvelyä. Asian huomioiminen osana hoitoa on tärkeää, Hiltunen-Back sanoo.
Yhdyntävaikeudet on hoidettavissa, mutta kiireisellä vastaanottokäynnillä asian ottaminen puheeksi voi olla vaikeaa.
– Optimaalista olisi, jos hoitava lääkäri tai hoitaja pysyisi samana. Ensimmäisellä vastaanotolla käydään läpi diagnoosia ja hoitoa, eikä välttämättä päästä pidemmälle. Myös luottamuksen syntyminen vaatii pidempää hoitosuhdetta.
Apu voi löytyä esimerkiksi seksuaaliterapiasta.
”Hoitoväsymys on näissä sairauksissa ihan normaalia.”
– Miehillä ympärileikkaus voi auttaa valkojäkälän aiheuttamaan esinahan ahtautumiseen. Naisilla vastaavaa ei ole, mutta plastiikkakirurgian avulla voidaan korjata toiminnallisesti haittaavia arpikiristyksiä.
Parantavaa hoitoa punajäkälään ja valkojäkälään ei ole. Jatkuvan hoidon tavoitteena on pitää oireet kurissa. Pidemmän päälle se voi turhauttaa.
– Hoitoväsymys on näissä sairauksissa ihan normaalia. Potilas saattaa haluta pitää taukoa hoidosta. Kun oireet palaavat, se auttaa huomaamaan, että säännöllisellä hoidolla on todella merkitystä ja voi motivoida jatkamaan.
Ihon jäkälöitymissairaudet
- Punajäkälä (lichen ruber planus) ja valkojäkälä (lichen sclerosus) ovat ihon ja limakalvojen tulehduksellisia sairauksia.
- Punajäkälä aiheuttaa kutisevia, punaisia tai violetteja läiskiä eri puolille kehoa, valkojäkälä puolestaan valkoisia, arpimaisia ja ohenevia ihoalueita yleensä vain sukuelinten alueella.
- Punajäkälä on tavallisin keski-ikäisillä aikuisilla. Valkojäkälää voi tulla kaikenikäisille, yleisintä sen puhkaminen on naisilla vaihdevuosien jälkeen. Lapsuudessa puhjennut valkojäkälä helpottaa yleensä murrosiän myötä.
- Molemmat ovat autoimmuunisairauksia, eikä niiden puhkeamiseen voi vaikuttaa elintavoilla.
Punajäkälän ja valkojäkälän hoito
- Parantavaa hoitoa ei ole vaan hoito tähtää oireiden pitämiseen kurissa ja ihon rakenteen normalisoitumiseen.
- Genitaalialueiden oireisiin apua saa ihotautilääkäriltä, gynekologilta tai urologilta, suun oireisiin hammashuollosta.
- Akuutissa vaiheessa ensisijainen lääke on vahva kortisonivoide oireileville alueille. Voidetta on käytettävä pitkäkestoisesti. Myös takrolimuusivoiteita käytetään.
- Säännöllinen seuranta on tarpeellista vuoden tai kahden välein limakalvojen jäkälöitymiseen liittyvän lievästi kohonneen syöpäriskin vuoksi.
Punajäkälän ja valkojäkälän itsehoito
- Rasvaa ihoa säännöllisesti perusvoiteilla, jotta iho pysyy kunnossa ja kestää kortisonikuureja. Vaihdevuosien myötä naisille suositellaan myös estrogeenivoiteen käyttöä.
- Vältä ihoa kuivattavia saippuapesuja.
- Pukeudu vaatteisiin, jotka eivät hierrä ihoa.
- Suosi pehmeää, ihoa ärsyttämätöntä vessapaperia.
- Jos kärsit virtsankarkailusta, hoida vaiva. Virtsa ja pikkuhousunsuojat hautovat ihoa.
Lähteet: Eija Hiltunen-Back, terveyskirjasto.fi
Punajäkälä voi poltella myös suussa
Punajäkälää voi esiintyä myös suun ja kielen limakalvoilla. Joskus punajäkälä puhkeaa suuhun yksinään, mutta tavallisemmin punajäkälän oireita on myös muualla kehossa. Naisilla suun punajäkälä on yleisempää kuin miehillä.
Suussa punajäkälä muodostaa verkkomaista kuviota, joskus myös rakkuloita ja haavaumia. Oireet ovat moninaiset, esimerkiksi arkuus, kirvely, turvotus, verenvuoto ja polttelu, mutta on myös mahdollista, että sairaus ei aiheuta juuri minkäänlaisia tuntemuksia.
Oireita voi lievittää kotikonstein esimerkiksi käyttämällä vaahtoamatonta hammastahnaa, välttelemällä happamia hedelmiä, marjoja ja vihanneksia ja voimakkaita mausteita, jotka ärsyttävät limakalvoja. Myös alkoholi ja kuuma ruoka tai juoma voivat ärsyttää limakalvoja.
Suun punajäkälään liittyy lievästi kohonnut syöpäriski ja siksi suositellaan hammaslääkärin säännöllistä seurantaa.
Lähde: terveyskirjasto.fi, Käypä hoidon kotihoito-ohjeet suun punajäkälää sairastaville
