Jalkojen päivittäinen pesu ja rasvaus
Jalkojen päivittäiseen hoitoon kuuluvat pesu, kuivaus ja rasvaus. Jalat pestään haalealla vedellä. Tarvittaessa käytetään hapanta pesunestettä, jonka pH-arvo on 3,5–5,5. Se muodostaa ihon pintaan happaman kerroksen, joka estää bakteerien kasvua ja vähentää hajua. Jalat kuivataan pehmeällä pyyhkeellä kevyesti taputellen. Jokainen varpaanväli kuivataan erikseen.
Jalat rasvataan pesun jälkeen. Voide sitoo ihon kosteuden, mikä tehostaa rasvauksen tulosta. Jalkoihin sopii parhaiten emulsiovoide, jonka rasvapitoisuus on 15–20 prosenttia. Kantapään halkeamiin ja kovettumiin auttavat tätä rasvapitoisemmat voiteet.
Päivittäisellä rasvauksella huolehditaan ihon kosteustasapainosta. Kosteutettu iho pysyy joustavana ja ehjänä. Rasvaus ehkäisee myös kynsien kuivumista ja kupertumista. Voiteita kannattaa vaihdella, sillä samaa tuotetta käytettäessä iho tottuu siihen.
Varvasvälejä ei saa rasvata. Hautuneisiin varpaanväleihin auttaa lampaanvilla, joka imee kosteuden pois.
Kynsien leikkaaminen oikein
Kynnet kasvavat yksilöllisesti, joten sopiva leikkausväli on 2–6 viikkoa. Kynnet kannattaa leikata jalkakylvyn tai suihkun jälkeen, jolloin ne ovat pehmeät, eivätkä lohkeile.
Lähihoitaja voi leikata terveet kynnet. Jalkojenhoitajan työksi pitää antaa pitkät ja paksuuntuneet kynnet, sillä tavalliset sakset eivät auta niihin.
Kynsiä ei saa leikata liian lyhyiksi, koska niiden tehtävänä on suojata varpaiden pään ihoa hankaukselta ja paineelta. Kynsi on sopivan mittainen, kun kynnen reuna tuntuu varpaan päästä sormella painettaessa. Liian pitkä kynsi voi painaa viereistä varvasta ja aiheuttaa ihorikon.
Kynnet leikataan varpaan pään muotoisesti. Näin estetään kynsipatjan kutistuminen, kynnen reunojen kääntyminen ihoon päin ja kynsivallin tulehdus.
Loppusilauksen kynsille antaa viila. Sillä tasoitetaan terävät reunat, jotta ne eivät paina viereisiä varpaita, eivätkä tartu sukkiin.
Jokaisella pitää olla henkilökohtaiset kynsileikkurit, jotta vältetään infektioiden leviäminen. Jos kynsileikkurit ovat yhteiset, ne täytyy puhdistaa oikein: desinfioida ja steriloida. Pelkkä desinfiointi ei tapa kaikkia taudinaiheuttajia.
Sopivien sukkien valinta
Varpailla on oma tehtävänsä kävelyssä ja tasapainon ylläpitämisessä, joten oikeanlainen sukkavalinta vaikuttaa suotuisasti liikkumiskykyyn. Sukkien pitää olla sellaiset, että varpailla on tilaa ojentua, harottua ja koukistua. Sukat eivät saa puristaa varpaita suppuun tai koukkuun.
Liian pienet sukat voivat aiheuttaa erilaisia kynsi- ja ihomuutoksia sekä varpaiden asentopoikkeamia. Riskinä ovat kovettumat, känsät, rakot ja varvasvälihautumat. Vaivaisenluu, vasaravarpaat tai toisen varpaan päälle kääntyvä varvas voi olla puristavien sukkien aiheuttama vaiva. Kireät ja kapeat sukat lisäävät myös jalkojen turvotusta.
Sukkien materiaalin pitää olla hengittävä, jotta iho pysyy kuivana. Hengittävä materiaali ehkäisee iho- ja kynsivaurioita ja jalkainfektioita. Puuvilla- ja villasukat eivät siirrä kosteutta iholta, jolloin jalkojen iho ja sukat ovat aina kosteat. Keinokuiduista, kuten polyesterista, polyamidista, akryylista tai polypropeenista, valmistetut sukat siirtävät kosteutta iholta tehokkaasti. Myös sekoitemateriaaleista, kuten puuvillasta, merinovillasta ja keinokuiduista, valmistetut sukat ovat mainio valinta jalkaterveyden kannalta.
Sukkien pesuohjetta kannattaa noudattaa, jotta ne eivät kutistu. Koko pitää tarkistaa säännöllisesti, sillä oikein pestyinäkin hiki ja pesuaineet kutistavat sukkia.
Sukat pestään nurin päin käännettyinä, jotta nukka ja irtolika peseytyvät pois. Nukka ja irtolika voivat tarttua kynnen uurteisiin ja aiheuttaa kynnen sisäänpäin kasvua ja kynsivallin tulehdusta.
Tuki- ja hoitosukkien oikeaoppinen pukeminen
Tuki- ja hoitosukat vähentävät jalkojen turvotusta, ehkäisevät suonikohjujen ja laskimotukosten kehittymistä sekä edistävät säärihaavojen paranemista. Sukat puetaan heti herättyä. Yöllä jalat ovat levänneet ja turvotus laskenut.
Jos tukisukat puetaan myöhemmin, alaraajoja täytyy pitää koholla puoli tuntia. Väärin puetuista tuki- ja hoitosukista on enemmän haittaa kuin hyötyä. Tukisukkien pukemista helpottaa kumikäsineiden käyttö. Saatavilla on myös erilaisia apuvälineitä niiden laittamiseen.
Tukisukkien käyttö aloitetaan pitämällä niitä muutama tunti päivässä. Jatkossa niitä voi käyttää aamusta iltaan saakka.
Tukisukat pestään päivittäin miedolla pesuaineella. Jos ne pestään käsin, niitä ei saa vääntää kuivaksi. Sukat pitää uusia puolen vuoden välein, jos niitä käytetään päivittäin.
Kenkien valinta yksilöllisesti
Vääränlaiset kengät aiheuttavat jalkakipuja sekä varpaiden ja jalkaterien asentomuutoksia. Sopiva kenkä ei paina, purista eikä hankaa. Oikeanlainen kenkävalinta edistää jalkaterveyttä, poistaa vaivoja ja kipuja sekä tekee liikkumisesta miellyttävää.
Kenkiä hankittaessa pitää huomioida kenkien istuvuus. Leveyden ja pituuden pitää olla omalle jalalle sopivat. Kärkiosassa pitää olla riittävästi korkeutta, jotta varpaat mahtuvat liikkumaan. Suoralestinen ja kärjestä tilava kenkä ehkäisee varpaiden virheasentoja.
Jos jalkaterät ovat eri mittaiset, kengät hankitaan isomman jalan mukaan. Kengissä pitää olla käyntivaraa pisimmän varpaan edessä 1,5–2 senttimetriä.
Nauha- tai tarrakiinnitys lisää kengän istuvuutta ja edistää sen jalassa pysymistä. Koron tulisi olla matala. Jämäkkä kantakuppi tukee kantaluun asentoa. Kuvioitu, ohut ja jämäkkä pohja sekä viistottu kantaosa antavat hyvän pidon kävellessä.
Ikääntyneen olisi hyvä käyttää kenkiä myös sisällä. Kenkien käyttäminen edistää kävelyn vakautta ja ehkäisee kaatumisia. Kenkien kiinnityksen täytyy olla kunnollinen ja riittävän helppo. Jalkojen turpoamisen vuoksi kengissä olisi hyvä olla säätövaraa.
Lähde: Terveet jalat (2016). Toimittanut Minna Stolt ja Riitta Saarikoski. Kustannus Oy Duodecim.
Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 8/2019.
