Lääkehoito aiheuttaa usein pitkäaikaissairaiden arkeen ylimääräistä kuormitusta. Asiaa on tutkittu Suomessa nyt ensimmäistä kertaa.
– Tutkimukseemme osallistuneet olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä lääkehoitoonsa. He kokivat sen avulla voivansa elää lähes tavallista elämää, kertoo väitöskirjatutkija Heidi Mikkola Itä-Suomen yliopistosta.
Sen sijaan arjessa huolta aiheuttavat erityisesti lääkehoitoon kuuluvat rutiinit ja kustannukset.
– Rutiineista mainittiin ennakointi ja varautuminen. Ne korostuivat diabetesta sairastavilla ja sydänsairailla, joilla lääkkeenoton unohtumisen tai virheellisen annoksen vaikutukset tuntuvat nopeasti. On seurattava tarkasti omaa vointia, ja lääke pitää muistaa ottaa ajallaan.
Tutkimuksen ryhmäkeskusteluihin osallistui 14 pitkäaikaissairasta, joilla oli joko astma, diabetes, sydänsairaus tai suolistosairaus. Monet sairastivat samaan aikaan useampaa kuin yhtä pitkäaikaissairautta. Tulokset julkaistiin äskettäin BMJ Open -lehdessä.
Haastateltavat kuvasivat, kuinka lääkkeet ja hoidon edellyttämät välipalat piti aina muistaa pitää mukana. Matkaa varten tuli varmistua siitä, että mukana on riittävästi lääkkeitä.
– Lääkkeiden säilyttäminen saattoi tuottaa vaikeuksia lomamatkalla. Laukun katoamisen varalta osan lääkkeistä voi viedä perille vaikkapa taskussa tai käsilaukussa, mutta aina se ei onnistu. Esimerkiksi jotkut sydänlääkkeet eivät kestä säilyttämistä korkeassa lämpötilassa, Mikkola selittää.
Mitä työkaverit ajattelevat?
Lääkkeen ominaisuuksista eniten puhututtivat lääkkeen ottoon liittyvät hankaluudet kuten tabletin iso koko, joka teki sen nielemisestä vaikeaa. Myös lääkkeiden haittavaikutuksista oli kokemuksia kaikissa potilasryhmissä.
Osalla haittojen kokeminen oli johtanut varovaisuuteen ja pelkoonkin uusien lääkehoitojen suhteen. Haittavaikutuksista kaivattiin tarkempaa tietoa. Elävimmin haitoista kertoivat astmaatikot ja suolistosairaat, jotka käyttävät usein kortisonia.
– Jotkut kortisoni oli saanut käymään ylikierroksilla ja yöunet olivat menneet. Kortisoni oli myös lisännyt hikoilua ja nostanut painoa. Tutkimusryhmässä oli mukana nuori aikuinen, jonka oli pitänyt selvittää kaverilleen, ettei painon nousu ollut oma syy vaan sen aiheutti kortisoni, Mikkola kuvailee.
Lääkkeet toivat mukanaan myös sosiaalista taakkaa. Haastateltavat kantoivat huolta muun muassa siitä, miten lääkehoito vaikuttaa työkavereiden käsityksiin. Esiin nousivat tässä yhteydessä lähinnä diabeteslääkkeen piikitykset, mutta astmaatikkojakin asia vaivasi.
Piikitysten ajateltiin herättävän huomiota, samoin insuliinipumpusta tulevien hälytysten, jotka kantautuivat työkaverienkin korviin.
– Astmainhalaattorikin otettiin mieluummin esiin omassa rauhassa kuin avokonttorissa.
Aristelun takana saattaa toki olla enemmän omaa huolta ja stressiä kuin todellisia negatiivisia reaktioita työpaikoilla, Mikkola arvelee.
Joustaako talous?
Terveydenhuoltojärjestelmään liittyvistä taakoista raskain olivat lääkekulut. Korvausjärjestelmän vuoksi ne tuntuvat eniten vuoden alussa.
– Kustannusten lisäksi järjestelmästä aiheutuvaa taakkaa lisäsivät hoidon vaihteleva laatu ja pirstaleisuus: eri sairauksia hoidetaan eri yksiköissä, ja hoitava henkilökunta voi vaihtua käyntikerrasta toiseen.
Myös lääkekorvaukset vaihtelevat. Esimerkiksi ykköstyypin diabetesta sairastavilla korvaus on ylempi erityiskorvaus, mutta kakkostyypin diabeteksen lääkkeistä, eli muista kuin insuliineista, saa yleensä alemman erityiskorvauksen. Lääkekulujen suuruus määräytyy siis sen mukaan, mikä pitkäaikaissairaus omalle kohdalle sattuu osumaan.
– Joitakin tyytymättömiä kommentteja tuli myös siitä, että lääkekulujen omavastuuosuutta on viime vuosina hilattu pikkuhiljaa ylöspäin. Tämä oli kuitenkin lähinnä yleinen kannanotto, sillä tutkimukseen osallistuneilla ei ollut akuutteja rahahuolia, Mikkola huomauttaa.
Kansallisella tasolla totuus on tällä hetkellä toisenlainen.
Kuluttajaliiton maaliskuussa julkaiseman kyselyn mukaan lähes joka viides suomalainen joutuu tällä hetkellä säästämään lääkekuluista. Lääkkeistään säästävien osuus on noussut parissa vuodessa viidellä prosentilla. Neljänneksellä kyselyyn vastanneista kuukausittaisissa menoissa ei ollut enää pienintäkään nousunvaraa.
Tutkimusartikkeli: Understanding medication-related burden from patient perspectives: a qualitative study testing the applicability of the conceptual model among chronically ill outpatients in Finland. BMJ Open 2023.
Ekotuskakin ahdistaa
Pitkäaikaissairaiden lääkehuolet ovat Suomessa hyvin samankaltaisia kuin kehittyneissä maissa yleensä. Australiassa kehitetty lääkehoidon taakkaa kuvaava malli toimii hyvin myös meillä.
Yksi kansallinen erikoisuus Suomesta sentään löytyi: meillä lääkehoitoon liittyi myös ympäristöahdistus. Sitä tuotti erityisesti insuliinin käyttö.
– Yhdelle osallistujalle oman lääkehoidon aiheuttama ympäristörasitus oli niin tärkeä asia, että hän oli sen vuoksi vaihtanut insuliinikynien neulat suositeltua harvemmin. Siitä oli jopa tullut ongelmia hoitoon, Mikkola kertoo.
Suomalaiset ovat hyvin tietoisia ympäristöasioista. Mikkolan mielestä lääkkeisiin liittyvä ympäristöahdistus ansaitsisikin lisätutkimuksia.
– Facebookissa ihmiset ovat tarjonneet käyttämättä jääneitä insuliinejaan muun muassa koirien käyttöön. Käyttämättä jääneet lääkkeet pitäisi toki viedä apteekkiin hävitettäväksi.
Ympäristöhuoli ei ole aiheeton.
Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimean artikkeli kertoo vain pienen osan ympäristöä Suomessa kuormittavista lääkeainejäämistä syntyvän lääketeollisuuden päästöistä. Suurin osa niistä syntyy ihmisille tarkoitettujen lääkkeiden asianmukaisesta käytöstä.
Vesistöissä lääkeainejäämien tiedetään vaikuttavan muun muassa kalojen lisääntymiseen ja käyttäytymiseen. Antibiootit voivat myös lisätä antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien määrää ympäristössä. Se taas voi lisätä antibioottiresistenssiä, jota pidetään yhtenä suurimmista maailmanlaajuisista terveysuhista.
Lääkeaineiden aiheuttamaa kokonaiskuormitusta ympäristölle ei Fimean mukaan voida vielä arvioida luotettavasti, sillä kaikkia jäämien vaikutuksia ekosysteemiin ei tunneta.
Lääkkeen käyttäjän tärkeimpiä ympäristötekoja on palauttaa käyttämättä jääneet ja vanhentuneet lääkkeet apteekkiin. Näin suurin osa suomalaisista artikkelin mukaan myös toimii.
Lue myös:
Hoitajat kaipaavat enemmän syventävää tietoa lääkelupakoulutuksiin
Lääkehoito sujuu varmemmin, kun vanhustenhoitaja luottaa omaan osaamiseensa
