Imusuonisto kulkee rinnakkain verisuoniston kanssa lähes kaikkialla kudoksissa.
– Imutiet puhdistavat elimistöä, vahvistavat immuunivastetta ja säätelevät proteiinien aineenvaihduntaa. Niiden kautta kehosta poistuu kuona- ja epätoivottuja aineita sekä kuolleita soluja, rintasyöpärekonstruktioon erikoistunut plastiikkakirurgi Helena Puonti kertoo.
Imuneste eli lymfa on valkuaispitoista kudosnestettä. Lymfa suodattuu kudoksiin verisuonista ja kulkee imusuonia pitkin imusolmukkeisiin ja imusolmuketjun kautta takaisin laskimoverenkiertoon.
Lymfastaasi on raajoja turvottava sairaus, joka johtuu imusuoniston vaurioitumisesta tai toiminnallisista häiriöistä. Siihen on nykyisin olemassa tehokkaita hoito- ja jopa parannuskeinoja, kuten kompressiohoito, lymfaterapia ja viime kädessä leikkaukset.
Lymfastaasi on vähentynyt Suomessa
– Maailmanlaajuisesti lymfastaasin merkittävin aiheuttaja on filariasis-parasiitti. Länsimaissa lymfastaasi liittyy yleisimmin imuteiden kautta leviäviin syöpiin ja niiden hoitoihin, Puonti sanoo.
Tällaisia syöpiä ovat muun muassa rintasyöpä, gynekologiset syövät ja melanooma. Turvotus näkyy ylä- tai alaraajassa sen mukaan, miltä alueelta imusolmukkeita tai imusuonistoa on tuhoutunut.
– Syöpä itsessään, syöpäleikkaukset ja sädehoito voivat vaurioittaa imuteitä. Lääketiede ja syöpähoidot ovat kehittyneet viime vuosina, joten vakava lymfastaasi on onneksi vähentynyt merkittävästi.
Suurin osa selviää syöpähoidoista ilman turvotusta
Läheskään kaikille syöpähoidon läpikäyneistä ei tule turvotusta, vaikka imusuonisto olisi vahingoittunut. Useimmiten jäljellä oleva kapasiteetti riittää kuljettamaan lymfaa. Ongelma ei välttämättä ilmaannu heti, vaan kohonnut riski on olemassa loppuelämän.
Myös sytostaattihoidot voivat tilapäisesti lisätä nesteen määrää, mutta kun hoidot ovat ohi, turvotuskin tavallisesti laskee, ja kyse ei ole varsinaisesta lymfastaasista.
Suomessa vuosittain noin 5 000 naista sairastuu rintasyöpään. Helena Puonti kertoo, että noin joka kymmenes heistä kärsii jonkin asteisesta lymfastaasista.
– Suurin osa tästä joukosta pärjää lymfaterapialla ja kompressiohoidoilla. Noin prosentille joudutaan tekemään kirurgisia toimenpiteitä. Niihin ryhdytään, jos turvotus ei asetu parissa vuodessa muilla keinoilla.
Riskitekijöinä myös ruusu ja ylipaino
Imusuoniston synnynnäiset rakenteelliset poikkeamat tai toimintavajaukset ovat harvinaisia, ja usein ne diagnosoidaankin jo varhaislapsuudessa.
Myös toistuvat erysipelas- eli ruusuinfektiot voivat hävittää imusuonistoa.
– Ylipainokin voi johtaa lymfastaasiin. Liika rasva imuteiden ympärillä voi aiheuttaa painetta ja inflammaatiota. Puonti kertoo. Tällöin lihastoiminnan heikkous ja liikunnan puute voivat lisätä turvotusta entisestään.
Toisin kuin monissa muissa sairauksissa ikääntyminen itsessään ei lisää lymfastaasin riskiä.
Laskimovajaatoiminnan aiheuttama turvotus on eri asia
Diabetes, laskimovajaatoiminta, sydämen vajaatoiminta ja pitkälle edennyt säärihaava voivat myös aiheuttaa raajojen turvotusta.
– Tällöin mekanismi on toisenlainen, eikä puhuta varsinaisesta lymfastaasista, Puonti selvittää.
– Turvotuksen syy kannattaa aina selvittää perustutkimuksilla, jotta hoito kohdistuu oikein. Esimerkiksi, jos kyseessä on sydämen vajaatoiminta, hoidetaan ensisijaisesti sydäntä, ja toissijaisesti turvotusta.
Sydämen vajaatoiminnasta kärsiville ei suositella lymfaterapiaa.
Laskimotukospotilaiden tärkein turvotuksen hoito on kompressiosukkahoito.
Turvotus pahentuu pikkuhiljaa
Imunestekierron heikennyttyä turvotusta tulee ensin päivän päätteeksi, ja se laskee yleensä yön aikana.
– Sormella painettaessa ihoon jää kuoppa ja iho tuntuu pehmeältä, Puonti havainnollistaa.
– Hoitoon kannattaa tulla erittäin matalalla kynnyksellä, sillä mitä aikaisemmassa vaiheessa aloitetaan kompressiohoidot ja lymfaterapia, sitä paremmat tulokset saadaan. Päivystysasia tämä ei kuitenkaan ole.
Pitkään jatkuva turvotus aiheuttaa raajassa inflammaatiota ja sidekudosvaurioita, vaikka kipua ei vielä tuntuisikaan.
– Paksuuntunut sidekudos ja arpikudos voivat muuttaa raajan muotoa ja verenkierto huononee.
Myös hermot voivat jäädä pinteeseen ”paksun nahan” alle.
– Leikkaushoitoja ei voi enää tehdä, jos kudos on jo paksuuntunut.
Mitä lymfaterapiassa tapahtuu?
– Lymfaterapia on tosi tärkeää turvotuksen hoidossa, samoin kuin mittatilauksena tehty kompressiosukka- tai hiha, Puonti sanoo.
– Kohoasennolla, liikunnalla ja lymfaterapialla turvotus saadaan useimmiten häviämään ja kompressiosukka tai -hiha säilyttää tuloksen kotona.
Myös asento- ja liikehoito ovat kokonaisuuden kannalta kulmakiviä.
– Liikunta on lääke tässäkin tapauksessa, Puonti korostaa.
Lymfaterapeutti laittaa imunesteet liikkeelle kevyillä, rytmisillä ja pumppaavilla liikkeillä. Otteet noudattelevat imusuonten supistustekniikkaa ja kulkusuuntaa. Hoito tehdään tavallisesti koko kehon alueelle: raajoille, kasvoille ja vartalolle riippumatta siitä, missä turvotus on. Manuaalikäsittelyä voidaan tehostaa konehoidolla.
Käsittelyt ovat kivuttomia, eikä lymfaterapia välttämättä tunnu juuri miltään. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hoito tehoaisi, päinvastoin. Runnovista otteista olisi haittaa, sillä paine tukkii nestekiertoa.
Turvonnut kudos on hyvä alusta bakteeriperäisille tulehduksille, joten turvonneen raajan ihonhoito on tärkeää.
Leikkaustekniikat kehittyvät huimaa vauhtia
Puonti kertoo, että turvonneeseen raajaan kertyneiden rasvasolujen määrän vähentäminen rasvaimulla saattaa vähentää lymfastaasia merkittävästi.
– Jos tilanne on sellainen, että imusuonet ovat laajentuneet, leikkauksessa imusuoni voidaan ommella laskimon kylkeen ja nestekierto käännetään laskimoihin.
Kolmas tapa on ottaa imusolmukkeita verenkierrotettuna ja siirtää kudospalat verisuonineen imunesteenkierron tukospaikkaan.
– Esimerkiksi rinnan rekonstruktiossa nivusalueelta voidaan siirtää alavatsan kielekkeen mukana nivustaipeesta imusolmukkeita verenkierrotettuna kainaloon, jos yläraajaan on kehittynyt syöpähoitojen jälkeen lymfastaasia.
Milloin ei voi mennä lymfaterapiaan?
Lymfaterapia ei sovi kaikille.
Jos syöpähoidot ovat kesken tai sairaus on krooninen, kannattaa aina olla yhteydessä ensin lääkäriin.
Akuutin infektion kuten virus-, bakteeri- tai sienitulehduksen aikana ihoa ei saa koskea, ja myös lymfaterapia voi tällöin levittää tulehdusta.
Syvä laskimotukos voi lähteä liikkeelle manuaalisesta hoidosta, myös lymfaterapian seurauksena.
Hoitamaton sydämen vajaatoiminta on vasta-aihe. Nestekuorman liikkeelle lähteminen on suuri rasitus sellaiselle sydämelle, jonka toiminnassa on ongelmia.
Tukea Kelasta ja kunnalta
Kelasta voi saada tietyin ehdoin sairaanhoitokorvauksen lymfaterapiasta. Kela tulee vastaan kuluissa myös, jos lymfaterapiaa tarvitaan rintasyöpäleikkauksen tai muun laajan leikkauksen, sädehoitojen, ruusuinfektion tai synnynnäisen imusuoniston kehityshäiriön aiheuttaman turvotuksen hoitoon.
Korvauksen edellytyksenä on, että lymfaterapiaan on lääkärin lähete ja hoitoa antaa fysioterapeutti tai sairaanhoitaja.
Joissakin kunnissa lymfaterapiaan on mahdollisuus saada maksusitoumus, ja hoidosta maksetaan vain omavastuuosuus.
Lähteinä käytetty myös:
Lymfaterapia-webinaari, asiantuntijana fysioterapeutti, lymfaterapeutti Terhi Pyykönen, Fysios, 9.3.21, imunestekierron häiriö (lymfedeema) – krooninen turvotus, lääkärikirja Duodecim, lymfaterapeutti: asiantuntemus ja työskentely, terveet jalat, Terveyskirjasto & kela.fi
